onko paljon muita reumaatikkoja joita eivät kivut kiusaa? Itselläni on ollut lapsireuma vuoden vanhasta asti ja nyt olen keski-iässä.Reuma on oireillut kyllä tulehduksilla ja niveliin on tullut pahojakin muutoksia, mutta silti en muista edes lapsuudesta kipuja. Tämä on aiheuttanut nolojakin tilanteita, kun aina ei edes lääkäreille ole mennyt perille etten kärsi kivuista. Esim. nuorena tyttönä sairaalassa ollessani minulle syötettiin jotain uutta lääkettä.Jäin siihen käsitykseen että se oli lähinnä tulehdusta alentavaa, mutta vasta nuoren sairaanhoitajaopiskelijan tultua lomakkeensa kanssa minulta kyselemään lääkkeen vaikutuksia niin vasta silloin selvisi kyseessä olevan pelkkä kipulääke. Noloa. Tunsin itseni tyhmäksi mutta oletan että kenties lääkärikin itsensä...No siihen aikaan vielä oli tämä lääkärin ja potilaan välinen kommunikaatio olematonta, ylhäältä alaspäin. Niin ja kuinkahan paljon minuun lapsena pumpattiin turhia lääkkeitä ihan noin vaan varmuuden vuoksi...
Olisi mielenkiintoista tietää
Kivuton reuma
5670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuskin sentään turhaan sinulle on lääkkeitä syötetty. Toisaalta voit olla onnellinen ellei kivut ole ollut osa elämääsi. Itselläni on nyt 9-vuotias reumalapsi, joka totisesti tietää mitä nivelkivut on, ja on kyllä syönyt lääkkeitäkin pilvin pimein. Mieti, minkälaisessa kunnossa voisit olla ellet olisi saanut mitään lääkkeitä? Hyvää jatkoa sinulle!
tänne vastaavan jonkun jolla olisi samankaltaisia kokemuksia kuin minulla.Tottahan tiedän että tautini on lievähköä muotoa ja ymmärrän kyllä olla kiitollinen kaikesta hoidosta jonka olen saanut sekä onnellinen siitä että saan toistaiseksi elää kivutonta elämää. Puolestani toivotan sinulle ja lapsellesi kaikkea hyvää.Tietyllä tavalla lapsesikin on "onnellisessa" asemassa, sillä reumahoidot ja lääkitys on paljon kehittynyt noista minun lapsuuteni ajoista.
Minulla alkoi reuma 7-vuotiaana ja nyt olen 42-vuotias nainen. Minullakaan ei ole ollut särkyjä, vaikka kyynärnivelet ja polvet on jouduttu puhdistusleikkaamaan useita kertoja. Myös nilkka on puhdistettu tuolloin lapsena.
Itse olin myös ihmeissäni nuorena, kun kipulääkkeitä tuputettiin ihan kuin särky olisi ollut itsestään selvyys, vaikka en sitä valittanut. Keksin aina jonkin syyn, miksi en voinut syödä niitä.
Nyt voin todeta, että luojan kiitos, että en suostunut tuolloin syömään särkylääkkeitä turhaan. Nyt nimittäin vajaa 2,5 vuotta sitten reuma iski lonkkiin ja sitten onkin särkyä riittänyt. Toinen lonkka on jo niin tuhoutunut, että olen keinonivelleikkausjonossa ja joudun todella syömään maksimimäärää särkylääkkeitä. Kyllä olen tyytyväinen, että en pilannut niillä mahaani jo nuorena turhaan. Ainakin toistaiseksi mahani vielä kestää noita lääkkeitä. Toivottavasti lonkkaleikkauksen jälkeen pääsen taas särkylääkkeistä eroon.
Joskus on tullut mieleen, että olisiko säryttömyydellä ja sillä, että nivelet eivät ole tuhoutuneet jotain yhtymäkohtaa. Nimittäin nämä paljon vaivanneet polvet ja kyynärnivelet eivät ole tuhoutuneet. Sitten taas nämä lonkat, jotka ovat särkeneet kovasti, ovat tuhoutuneet hurjaa vauhtia.
Toinen mietityttävä asia on, olisiko kipukynnys korkea. En kyllä "muussa elämässä" sitä tunnustaisi.
jolla samanlaisia kokemuksia :) Ikävä kuulla että sulla on tullut kipuja, toivottavasti pääset pian leikkaukseen. Olen samanikäinen nainen, olisko oltu joskus yhtäaikaa Heinolassa, vai oletko ollut jossain muualla hoidossa?
Tuo säryttömyys liittyy luultavasti juuri tuohon etteivät nivelet ole pahasti tuhoutuneet "menneet muusiksi". Mullakin on monet nivelet jäykistyneet pahasti, muttei sen kummempaa seurausta tulehdusjaksoista ole tullut. Vastaile jos huvittaa, muuten toivottelen kauniita kevätpäiviä sinulle.
Olen ollut Heinolassa vain 7-8-vuotiaana syksyllä -68 3 kuukautta. Enpä juuri mitään enkä ketään muista siitä ajasta. Sitten kesällä -77 olin siellä pienen pätkän. Muistaakseni silloin ei ollut ketään ikäisiäni. Oletko itse ollut siellä enemmän?
Onneksi kotikaupungissani on loistava reumatologi, jonka hoidossa olen. Myös tuleva lonkkaleikkaukseni hoidetaan täällä.
Olen odottanut pyöräilykelejä kuin kuuta nousevaa. Lonkka ei nimittäin ole kestänyt kummoisia kävelylenkkejä (eikä aina polvetkaan) ja tuntuu, että kunto ihan rapistuu. Nyt sitten jännäsiin, kestääkö lonkka pyöräilyä viime kesän malliin. Eilen poljin melkoisen mäen ylös ja totesin, että kyllä se kestää. Vain pyörän päälle ja päältä nouseminen on vähän tuskaista lonkan puuttuvan sivuliikkeen vuoksi, mutta varsinainen polkeminen onneksi sujuu :-)
Toivottavasti Sinulla kivuttomuus jatkuu. Mukavaa kevättä!