Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, joista nuorin alle vuoden. Vaimo ilmoitti, että haluaisi jäädä kokonaan kotiin hoitamaan lapsia. Vaimolla on vakipaikka töissä ja korkea koulutus. Voisi olla taloudellisesti mahdollista ja minäkin teen pitkää päivää, että sen puolesta... Silti joku tökkii, nyt vaimo hoitaa kodin ja lapset todella hyvin, minua aina odottaa ruoka ja vaatehuolto pelaa, mutta mietin hukkaako vaimo koulutuksensa. Lisäksi vaimo haluaisi 4. lapsen, jos jää kotiin. En tiedä, voisi olla meidän perheen etukin, mutta mene ja tiedä.
Miten te muut olette suhtautuneet moiseen?
Miten te muut olette suhtautuneet moiseen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Missä vika jos jää kotiin? Jos kerran taloudellisesti pärjäätte niin mikäs siinä!
Ei se koulutus mihinkään hukkaan mene, hoitovapaallehan saa jäädä.Jos siitä on kyse!
Lopareita ei kannata vielä ottaa jos on mahdollista jäädä hoitovapaalle.
parasta.Aika lapsille ja perheelle ei mene koskaan hukkaan.Lapset on vaan kerran pieniä mutta töitä ja uraa kerkee kyllä tekemään.Lasten ei tartte tulla koulusta tyhjään kotiin ,ja sinäkin pääset valmiin pöydän ääreen:) Rahallista pärjäämistä voi ajatella niin että jos jotain haluaa totuttaa, niin se onnistuu jos vaan osaa soveltaa.Itse olin aikanaan vuosia kotona kotiäitinä.Aikaisemmin olin ja olen edelleen yrittäjä ja ns uranainen.
Ja jos luoja meille vielä pieniä antaisi niin en epäröisi hetkeäkään vetää taas essua päälle ja heittää uran takavasemmalle.Ole ylpeä vaimosi päätöksestä !!
alan ammattilainen vaimosi on. On kuitenkin aloja, joissa jo muutamassa vuodessa tipahtaa kehityksestä täysin. Mikäli ala on tällainen, pitäisi miettiä myös ratkaisut pitkälle eteenpäin.
Kumpi etenkin Vaimollesi on tärkeämpää:Ura vaiko Lapset?
On Naisia jotka ei halua lapsia ollenkaa, elävät Uralleen ja on taas niitä joille Lapset ovat kaikki.
Ja sitten ne jotka tekevät kumpaakin.
Mutta jos rahallisesti pärjäätte ja vaimosi haluaa lisää lapsia ja olla kotona niin mikä ettei?
T:Äiti
hoitaja lapsillensa. Jos vaan rahkeissa on varaa (on, jos pannaan asiat arvojärjestykseen), niin ehdottomasti kannattaa äidin jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos ne on vielä pieniä.
Sitä ei korvaa minkäänlainen muu hoito. Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni, että jaksoi olla kotona hoitamassa minua ja sisaruksiani.
Lapselle perusturva luodaan 3 vuotiaaseen mennessä.
Perusturva on sellainen voimavara, että se kantaa koko elämän.
Säälin niitä lapsia, jotka revitään aamulla sängystä ja roudataan pitkäkäsi päiväksi hoitoon.
Mutta äidin jaksamiosesta täytyy pitää huoli. Jotain omaa harrastusta tai muuta aikaa täytyy myös olla.
Toivotan onnea sinulle, vaimollesi ja perheellesi. Pitäkää toisistanne huolta, ja antakaa lapsillenne turvallinen lapsuus. Tulette saamaan siitä kiitoksen aikanaan. Terveisin "ammattikasvattaja"
tai virkavapaalle (hoitovapaalle, jos teillä on niin pieniä), sitten jatkaa äitiyslomalla ja hoitovapaalla, niin ei häntä sinä aikana voi irtisanoa. Jos on rahallisesti mahdollista niin miksei? Kyllä tässä elämässä töitä saa tehdä ilman urakehitystäkin ja paluu onnistuu, jos tahtoa on.
Mutta ihmisen perusturvallisuus luodaan varhaislapsuudessa, ja se luodaan nimenomaan läsnäololla, ei rahalla. Eipä tarvitse teidän lasten sitten juosta psykologeilla ja terapioissa aikuisena.
vaimon tehdä kiivaasti uraa ja jättää monta lasta puoliksi heitteille? Sanoisin, että suurin osa perheellisistä naisista olisi mieluummin ainakin kyhyttä päivää töissä ja enemmän kotona jos vain varat sallisivat, mutta kun eivät salli, niin pakko on raataa. Anna vaimon jäädä kotiin, kyllä jonkun uran päästä taas lasten kasvettuakin saa kiinni.
Ei koulutusta hukata jäämällä kotiäidiksi.
Korkeintaan työpaikka hukataan.
Neuvotelkaa virkavapaus jaksoista jos ei uskalla menettää työpaikkaa heti kättelyssä,ei kai kerralla ole järkeä päättää pitkänajan suunnitelmasta, virkavapauden päätyttyä ollaan taas viisaampia ja joko haetaan uudestaan tai jotain muuta.
kolme alle kouluikäistä lasta. Siinä on tekemistä kenelle tahansa. Jaksaakohan vaimosi? Kun tuo pieninkin on vielä alla vuoden. No, asiahan on tietysti teidän. Jos kyseessä olisin minä, niin ilman muuta jäisin kotiin hoitamaan lapsia, mutta neljännen hankkisin vasta sitten kun nuorin on vähintään 3 mieluiten ehkä 4 vuotias. Ja edellyttää omalta kohdaltani, että mummot ja papat ym. tukiverkko on kunnossa. Sillä lasten hoitaminen yötä päivää on TOSI RANKKAA TYÖTÄ. Kokeilepas joskus...
tukiverkkojen pitäisi olla kunnossa tai lasten tarhassa. Kavereita pitäisi lapsille myös löytyä, äiti ei ole kaveri vaikka hänen paras hoitaja pitäisi ollakin.
Joo, tässä on kysymys hoitovapaan jälkeisestä kotiäitiydestä -onhan vaimolla nyt vielä runsaat kaksi vuotta aikaa miettiä, mutta on jo ollut kotona melkein kolme vuotta, niin että tietää jo ainakinosittain, mihin on ryhtymässä. Rankkaahan se kotiäitiys varmasti on, mutta kyllähän se lasten kasvaessa helpottaisi -itselläni on aika matkustelevainen työ ja vaimo joutuu olemaan paljon yksin, tosin _koko_ sukuu asuu aikas lähellä.
Uskoisin moisen ratkaisun olevan hyväksi meille perheenä, mutta silti mietityttää, ratkaisu nimittäin on vaimoni alalla varmastikin pysyvä. Mielestäni se on arvo, että isompienkaan lasten ei tarvitsisi tulla tyhjään kotiin koulusta jne.
No en tiedä,vaimollani olisi työelämässä ollessaan myös hyvät tulot, jotka mahdollistaisivat paljon, toisaalta ei kai sitä ketään voi pakottaa tekemään kahta päivää jatkuvasti.
Tuli tuossa mieleen, että kun vaimollasi hyväpalkkainen työ ja korkea koulutus, että olisiko työssä sattunut hänelle jotain eli hän tavallaan "pakenee" töistä sinne kotiäitiyteen...? Aavistukseni on aika villi, myönnettäköön, mutta kun nykyisin työilmapiiristä saa kuulla kaikkea ikävää kiusaamisista ja vaimollasikin lienee kadehtijoita... Lapset, aviomies, perhe, koulutus, palkka, työ... you know... Rankkaa olla sellaisessa työssä, ja jos työtoverit vielä keljumaisia, niin kyllä sitä mielellään kotona perhettä ja kotia hoitaa...
Olin kotiäitinä itse 12v. Enkä kadu!
Alkuperäinen ammatti jäi,mutta nyt kouluttaudun uudelle uralle. Ajattelin asiaa jo silloin pitkällätähtäimellä..Kuvittelin että mitä vanhana katuisin, se olisi ollut menetetty aika pienten lasten kanssa. Se aika on ihan oikeasti ohikiitävää...Nyt talossa pyörii kolme iloista murkkuikää lähestyvää kaunotarta.He ovat saaneet elää ihan tavallista kiireetöntä arkea ja siitä olen iloinen. Taloudellisesti elämä oli tietenkin tiukempaa, mutta mitä oikeasti ihminen tarvitsee?! Elämänkaaressa lasten lapsuus on vain pieni osa, sitä ei kannata hukata.
Aivan. Kyllä minäkin ehdottomasti olen sitä mieltä, että kannattaa tehdä kuten sydän sanoo. Onpahan teillä sitten aikojen kuluttua ihanan iso lapsikatras ja lapselapset... elämää siis ympärillä.
Kun katselee miten paljon nykyisin erotaan eikä kestetä edes sitä jos toinen puristaa hammastahnatuubia eri kohdasta ilman riitaa, niin teillä on asiat todella hyvin. Nauttikaa elämästä ja älkää näitä täällä kirjoitettuja juttuja liikaa alkako tutkia ja lukea. Minulla on oma mielipiden, teillä oma, kolmannella oma... ja sitten on se oikea siellä jossain...
Hyvää elämänjatkoa teille ja kaikkea ihanaa perheelleenne. Jaksamisia äidille, isälle. Ja muistakaakin pitää noin ihanasta perheestä sitten kiinni!!!