Pakkolahjoitus unisefille

Meillä oli koulun puolesta "määräys" että lahjoitetaan joku tietty summa. Siihen ei kävellyt kilometrit vaikuttaneet mitään. Meidän lapset vei kukin 2 euroa ja se riitti.

tuo unisef kävely oli joskus niin että se oli vapaaehtoinen se maksu ja sen summankin sai itse perhe määrätä,meillä esim oli 50 senttiä per kilsa...jollain oli 20 senttiä jne...

on ihan huijausta! Meillä kukaan ei saa osallistua mihinkään keräykseen ei kouluissa eikä kauduilla. Ne ei mene kuin keräyksen johdon taskuihin kaikki! En itse koskaan anna lanttiakaan.

muistaakseni kun lapsi meillä viimeksi sen käveli oli ideana että hänellä on sponsori joka maksaa maksun ja lapsi on ikäänkuin välikäsi hommaan. Meillä kummisetä halusi että yksi lapsi sai koulutuksen joten maksoi siihen tarvittavan summan ja lapsi käveli tietyn määrän. Hinta kyllä muistaakseni oli 50cent/km ellen ihan väärässä ole joka oli suositus, mutta "oiekaa" hintaa ei muistaakseni ollut lainkaan..

Pakko ei rahaa ole antaa ja itse en sitä noin vain maksaisi välttämättä ollenkaan.. Itse olen sponssanut kyllä joskus jotakuta kävelijää!

lasteni koulun viikon syyslomasta, mutta heidän koulussaan ei moista keräystä ole ollut ikinä. Sattuukohan sitten aina juuri syyslomalle vai mistähän johtuisi.

Itse harvemmin laitan keräyksiin rahaa, mutta toisinaan annan lapsille esim. 5-20 senttiä, jotka saavat sitten lippaaseen tipauttaa. Meillä on kuitenkin itselläkin rahat sen verran tiukalla tällä hetkellä, että mieluumin lahjoitan vaikka pieneksi jääneitä vaatteita tai ylimääräisiä leluja keräyksiin, kuin rahaa.

muidenkin keräysten kanssa. Esim. nälkäpäiväkeräyksen, koulujen ei pitäisi tällaisia keräyksiä järjestää.Kauppojen pihoissa on kerääjiä joille olemme aina muutaman rovon antaneet, koulu ei ole oikea paikka kerätä rahaa valtakunnallisiin keräyksiin.Lapselle tulee pahamieli jos ei saa koulussa osallistua keräykseen kun kaveritkin antavat rahaa.Toisilla vanhemmilla kyllä mielestäni "ampuu" vähän yli kun annetaan lapsen laittaa 5-10e, kyllä kai vähempikin riittäisi.

Voi voi. Nyt joko koulu tai sinä ette hallitse sisälukua tai luetun ymmärtämistä. Unicef-kävelyssä voi lapsen sponsorina olla ihan kuka hyvänsä ja maksettu summa on ihan vapaavalintainen. Summa voi olla vaikka yhden sentin ja jos lapsi kävelee 5 kierrosta, on maksettava summa 5 senttiä. Mikään pakko ei ole äidin eikä isän maksaa mitään - ei kyllä kenenkään muunkaan - mutta sponsori voi olla vaikka naapurin täti tai kaupan myyjä tai vaikka opettaja itse! Ja niitä yhden sentin sponsoreita voi hankkia monta jolloin summastakin tulee ihan merkittävä.
Miksi et antaisi lapsellesi hyvää mieltä siitä, että hän pystyy auttamaan muita lapsia? Ja vieläpä tavalla, joka ei vaadi sinulta yhtään mitään!
Jos et ymmärrä jotain, voit kysyä suoraan koulusta eikä kiroilla mielessä tai kirjoitella palstoille. Jos koulu ei toimi em. tavalla, ei kyse ole Unicef-kävelystä vaan jostain muusta. Unicef-kävelyssä hyvää on juuri tuo vapaaehtoisuus ja monimuotoisuus, ts. kukin lapsi voi toimia itselleen sopivalla tavalla. Kieltämättä aika heikkoa on, jos ei mistään lähipiiristä edes viittä senttiä löydy... mutta ehkä silloin lapselle ei vain ole osattu selittää asiaa oikein.

Olemme lapsiemme kanssa osallistuneet lukuisiin keräyksiin –Unicefinkin - ja olemme yrittäneet opettaa heille auttamista ja välittämistä. Koulussamme järjestetystä Unicef –kävelystä jäi kuitenkin todella ikävä maku suuhun.

Vaikka lasten kotiin tuomassa sponsoripassissa osallistumismaksu periaatteessa mainittiin vapaaehtoiseksi, monet vanhemmat kokivat velvollisuudeksi osallistua. Näitä kuoria luvattuine summineen nimittäin kommentoitiin isoon ääneen luokkahuoneissa. Kaiksita lapsista eikä vanhemmista ei ollut mukavaa, kun vertailtiin kenen vanhemmat lahjoittavat kuinka paljon…Alakoululaisilla sponsori lienee lähes aina vanhempi, kuinka moni voi tai osaa hakea ulkopuolista (yritys-)sponsoria – kuinka moni ala-asteen oppilas edes tuntee sponsori -sanan?

Kotiin jaetuissa tiedotteissa sanottiin, että sponsorimaksu on valittu summa/kävelty kilometri ja jokaista kilometrin lenkkiä osoittamaan saa kamelitarran. Vaikea uskoa, että meidän 7 –vuotias ekaluokkalaisemme olisi kävellyt tarrojen osoittaman 10 kilometriä! Reitti tuskin on ollut kilometrin mittainen. Vanhempien annettiin ymmärtää, että kyseessä on kertasuoritus. Ilmeisesti meidän koulussamme on kävelty koko päivä ja käyty ruokailemassakin välillä… Vanhemmat joutuivat tilanteeseen, jossa piti lahjoittaa kymmeniä euroja, tai rikkoa lupauksensa lapselle ja UNICEFille…

Kyllä tuntui kurjalta lukea lehdistä, kuinka hieno tulos kävelyillä saavutettiin…
Monien suomalaistenkin lasten kodeissa eurot ovat tiukassa. Lisäksi suuri osa Unicefin rahoja kuluu henkilökunnan palkkoihin, tilavuokriin, koreisiin tiedotuslehtiin ja esitteisiin erilaisten vapaaehtoisten virkistyspäiviin ym.

Pitää muistaa myös, että kysymyksessä ei ole pelkästään Unicef-lahjoitus vaan myös lahjoitus sitä kautta omalle lapselle. Meidän koulussamme Unicef-kävelyssä parhaiten menestyneet saavat keväällä stipendit. Oma mielipiteeni on, että stipendit kuuluisivat parhaiten opinnoissaan menestyneille oppilaille, mutta yhtä hyvin Unicef-kävelyn tuotossa kunnostautuneet oppilaat ovat esikuvia muille oppilaille.

Lapseni koulussa unicef-kävely suoritettiin fiksusti. Periaatteessa lapsen piti hankkia ennen kävelyä sponsoreita jotka lupautuvat maksamaan jotain sponsorin itse päättämää summaa per kilometri. Tuli lappu kotiin jossa oli pankkitilin numero ja viite ja se keräyslupahan oli ainakin koko loppuvuoden voimassa luki siinä lapussa. Ja luki että voi osallistua myös ilman sponsoria. Olen aika vähissä varoissa ja mulla on sporttiset lapset, joten sanoin heille että tämä lappu säästetään ja sitten pitkin loppuvuotta voidaan kertoa sukulaisille, kummeille yms. Unicef-kävelystä ja kuinka siellä reippaasti käveltiin ja pyytää heitä sitten jälkikäteen sponsoreiksi ja että itsekin voin sponssata jos taloudellinen tilanteeni paranee. Seuraavina kuukausina sitten reippaimmin kävellyt lapseni jokusen kerran kyseli minulta kuka on sponssannut ja kuinka paljon ja vastasin sitten jotain umpimähkäistä sillä olihan hänen täyden kävelypassin suoritustaan sponssattu jopa viidellä eurolla... En taida tuntea kovin rahakkaita sponnseja/hyväntekeväisyyteen lahjoittajia, mutta jätin siis summan mainitsematta ja sanoin vaan lapselle iloisesti että kyllä on sponssattu ja mukavaa että kävelitte ja nyt pääsee lapset afrikassakin kouluun, hieno homma!!! Ja kaikille: koululle, mulle, sponsorille ja lapsille jäi siis hyvä mieli ja sehän on kanssa hieno homma!