Koiramme kuoli äskettäin 15 vuoden ikäisenä. Vaikka kyseessä onkin "vain" koira niin mulle se oli perheenjäsen mistä oli vaikea luopua. Vähän on jo helpottanut, mutta aina jos muistelen kuolleita koiriamme tulee huono olo. Se oli aina iloinen joka päivä kun tulin kotiin töistä tai koulusta. Toivottavasti vielä joskus tapaan sen ja myös aikaisemman koirani joka kuoli 90-luvun alussa.
Ihmisen paras ystävä
Ilman koiraa
5506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otan osaa suruusi.
Koira ei ole VAIN koira. Se on yksi meistä, rakas, tärkeä, hyvä ja viisas, rakastava perheenjäsen.
Oma koirani (airis) täyttää kohta 10 vuotta ja muistan vieläkin liian hyvin hetken 25 vuoden takaa, jolloin ensimmäinen airistyttömme nukkui ikiuneen sylissämme.
Siellä ne meitä odottavat sateenkaarisillalla.
Otan osaa suruusi. Itse menetin elämäntoverin (puolanvuoristopaimenkoira) 7 vuotta sitten. Oli vanha ja sairas jo. Ikävä vieläkin sitä on, mutta nyt kuitenkin mielessä jo uuden koiran hankinta.
Otan osaa.
Koira on ihmisen paras palvelija kyllä.
edesmenneet perheenjäsenesi, sitten kun sinäkin siirryt sinne rajan toiselle puolelle. Koita nyt jaksaa surusi kanssa, toivon sinulle oikein paljon voimia kaiken kantamiseen. Aika parantaa, katso eteenpäin älä jää menneeseen murehtimaan pitkäksi aikaa, kyllä se siitä pikkuhiljaa.
Aatoksen lämmin halk´ ilmojen lennä...henkinen halaus sinulle.
Hei,
itse menetin lähes 12-vuotiaan koirani kesäkuun alussa 2006. Ikävä tuntuu vieläkin, toisinaan pahemmalta, toisinaan siltä että suruun alkaa tottumaan, ja ystävästään voi puhua jo ilman kyyneleitä. Tänään on ollut taas sellainen päivä, että ikävä tuntuu vaan kasvavan. Lohduton ikävä. Olen katsellut kuvia ja muistellut rakasta ystävääni. Kyyneleet valuvat ja olo on lohduton. Enää ei ole sitä karvaturria, ketä sai rapsutella ja kuka oli aina läsnä. Koirani eli minun lapsuusajan saattaen minut aikuisuuteen. Olo tuntuu niin tyhjältä, kun häntä ei enää ole. Siellä ystäväni sateenkaarisillalla peuhaa muiden koiraenkelien kanssa. Uskon, että hänellä on nyt hyvä olla ilman kipuja ja vanhuuden tuomia vaivoja. Ikävä on mieletön!