Meidän lasten koulussa ei ne osaa ammattiaan. Kertovoo vain hyvät puolet ja jättää huonot kertomatta, ellei nuori osaa itse kysyä! Jos on ujo nuori, niin ei saa mitään tietoo ammateista. Ja vaikka olis rohkeekin niin eihän koululainen osaa edes kaikkee tarpeellista kysyykkään.
Koulujen ammatinvalinnan ohjaajille tilipusi tärkeempi, kuin nuoren tieto ammateista! Ei niitä kantsi todesta ottaa, suoraan vaan työkkäriin kysyy, ne sentää osaa kertoo asioita, jotka koulussa pimitetään!
Koulujen ammatinvalinnan ohjaajille tilipusi tärkeempi, kuin nuoren tieto ammateista! Ei niitä kantsi todesta ottaa, suoraan vaan työkkäriin kysyy, ne sentää osaa kertoo asioita, jotka koulussa pimitetään!
Vastaukset 4
Vanhimmat
olin vuosia sitten yläasteella, opinto-ohjaaja (onkohan nyt sitten sama, kuin ammatinvalinnanohjaaja) kertoi piiiiitkään lukiosta ja sen jälkeen kai piti jonkinlaisen yksityisen ohjaushetken jokaiselle. Minulle suositteli sähköasentajanuraa, koska isänikin on sähköasentaja tai sitten putkiasentajaa, koska on (tai oli ainakin silloin) niin miesvaltainen ala, että olisi kaivattu sille alalle naisia.
Että siinä ne kriteerit valintoihin. Haaveammattini silloin oli mm. laivakokki, merimies, merikapteeni, eläinlääkäri, kelloseppä, lastenhoitaja. Yhteenkään noista ei kannustanut yrittämään.
Päädyin lopulta kokiksi ja kondiittoriksi ja nyt on taas uusi ammatinvalinta menossa, kun nuo tämänhetkiset ammatit eivät enää sovi terveydelleni.
joskus olin ammatinvalinnanohjauksessa. Ei siellä mitään tietoa saanut,jotain testejä tehtiin. Olin kiinnostunut jo silloin ATKsta,niin tää tyyppi sanoi: kuule, se on ohimenevä villitys, ja sitä opetetaan vain yliopistossa. Ei edes kannustanut etsimään tietoa. Kun olin ujo nössö, en edes ulkaltanut ajatella asiaa enää.
No, ties mikä tietokone neropatti minussa meni hukkaan.
Itsekseni olen nyt vanhana opetellut nämä taidot.
Niin..ei silloin köyhää kannustettu,toivottavasti nyt on toisin.
Opot on maistereita ja luonnollisesti ylpeitä omasta akateemisesta ammatistaan, joten jos oppilas on heidän mielestään kiva ja hyvä koulussa, niin maisterihan siitä pitää tehdä.
Jos taas oppilaalla on huono koulumenestys tai on muuten oposta epämilyttävä, niin sehän pitää ohjata johonkin huonosti palkattuun ja heikosti arvostettuun ammattiin.
Yhteiskunnan pitäsi todella panostaa siihen että teini-ikäiset saadaan ohjattua oikeille aloille vahvuuksiensa ja mieltymystensä mukaan.
Käytännössä ammatinvalinnan ohjaus on pelkkä vitsi, tuskin kukaan niiden tietojen pohjalta päätyy oikealle alalle. Kyllä se on eniten vanhemmistä kiinni että mihin he lapsensa haluavat opiskelemaan.
Kai te nyt sentään kotonakin vähän puhutte niistä eri ammateista, ettei koulun opo ja työkkäri ole nuoren ainoita tietolähteitä?
Meillä on puhuttu lasten kanssa eri ammattiin kuuluvista asioista kotona jo vuosikaudet ennen ensimmäistäkään tapaamista opon kanssa.
Tärkeätä olisi, että sillä koululaisella on kotona sellaiset vanhemmat, joilla olisi vastauksia tai valmiuksia hankkia niitä. Ette kai te nyt noin tärkeää asiaa jätä lapsen omille harteille ihan kokonaan?