Kertokaa, kumpi mielestänne olisi parempi lapsen kannalta,mennä päiväkotiin ennen eskaria vai olla kotona jos on kerran mahdollista olla.
kotihoito vai päiväkoti
väsynyt
10604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Päiväkotiin ennen eskaria.
Ihan pienet perhepäivähoitoon mielestäni.
Päiväkodissa on tilat, lelut, ruoka, ammattitaitoisuus aivan eri tasolla kuin perhepäivähoitajilla.
Omani oli ensin päivähoidossa hoitajalla.
Hoitajat olivat kyllä ihan kivoja ja tekivät työnsä ihan hyvin. Sitten he menivät päiväkotiin ja ero oli kyllä aika valtava. Paljon enemmän virikkeitä.
Tykkäisitkö sinä että lapsesi viettää päivänsä kodinhoitohuoneessa, koska yksikin pelkäsi että uudet sohvat likaantuu?
Perhepäivähoitajaksi ruvetaan jos muuta työtä ei ole, tai ei viitsi tehdä.
Tarhan opettajilla on lukiopohjainen sosiaalikasvattajan tutkinto. Koulutus on aika pitkä. Lisäksi he kouluttautuvat jatkuvasti työnsä lomassa.
Lapset tottuvat lisäksi ennen koulua olemaan isossa ryhmässä.
Minä ainakaan en pistäisi omiani enää yli neljä vuotiaina perhepäivähoitajalle.
mutta tulipahan tuokin kerrottua.
Mielestäni mielummin kuitenkin päiväkotiin kuin kotona. Karisee turha arkuus samalla.
suurin osa vanhemmista ajattelee päinvastoin kuin sinä(hoitajista)
sitäpaitsi nykyään perhepäivähoitajiakin koulutetaan enkä usko että ihminen joka ei "viitsi" muuta työtä tehdä jaksaisi kauan perhepäivähoitajanakaan,sen verran vastuullista työtä se on
Lapsen kannalta on parempi olla kotona ennen eskaria, jos se vain on mahdollista. Virikkeet ja ryhmäkokemukset lapsi saa, kun hän käy esim. seurakunnan tai muun ylläpitämässä kerhossa muutamana päivänä viikossa ja lisäksi harrastaa jotain pienelle sopivaa, esim. liikuntaryhmä kerran viikossa.
Kotona ollessa voi elää aivan oman rytminsä mukaisesti eikä tarvitse kilpailla vähien hoitajien huomiosta joskus mitä virheellisimmillä tavoilla. Kotiympäristö tarjoaa aivan sopivasti virikkeitä lapselle, ei siihen tarvita koulutettuja hoitajia kuin nimenomaan vain päiväkodissa, missä suuri lapsimäärä vaatii hallintataitoja.
... oli meillä ja nyt meillä on erittäin fiksu ja sosiaalinen koululaistyttö. Ei sosiaalisuuteen tarhaa tarvita, seurakunnan kerho ja joku harrastus riittää.
Sanoisin, että kaikki on hyviä vaihtoehtoja. Itselläni on kolme lasta, joista kaikki on aloittanut perhepäivähoidossa n. 11 kk ikäisinä. Kaksi vanhempaa meni päiväkotiin 4-vuotiaana, mikä oli erittäin hyvä ratkaisu. Nuorimmainen on edelleen perhepäivähoidossa (on nyt 2-vuotias). Mielestäni koti on lapselle paras hoitopaikka. Pysyy terveempänä ja omat vanhemmat tuntevat lapsensa tarpeet parhaiten. 3-vuotias alkaa kaivata jo enemmän toimintaa, virikkeitä ja kaverisuhteita. Silloin vaaditaan jo äidiltä aktiivisuutta ja kekseliäisyyttä, että niitä pystyy tarjoamaan. Mitään ihmeellistä sen ei tietenkään tarvitse olla. Myös erilaiset kerhot on hyviä. Alle 3-vuotiasta en kyllä itse päiväkotiin laittaisi. Perhepäivähoitajia tässä joku haukkui aivan turhaan. Heitäkin on monenlaisia. Me olemme saaneet aivan ihanan ja aktiivisen hoitajan. Kannattaisi tutustua etukäteen, niin ei tarvitse sitten haukkua jälkeenpäin. Täytyy myös muistaa, että päiväkotien tädit/sedät eivät kaikki ole lastentarhanopettajia. Siellä on myös lastenhoitajia ja kaikenlaisia harjottelijoita. Myös lapset ovat erilaisia. Omat vanhemmat tietävät parhaiten, millaista hoitoa oma lapsi tarvitsee.
Mullakin on takana niin karmaisevia kokemuksia perhepäivähoidoista ja vanhempani ei tietenkään tienneet niistä mitään kun kaikki näytti menevän päällisin puolin hyvin, että jos lapsen laittaa perhepäivähoitajalle niin katsokaa tarkkaan millainen täti/setä lapsianne hoitaa! Itse ainakin muistan että salaa itkin, että pääsisinpä tarhaan. Oma muksuni menee myös tarhaan sitten kun täyttää neljä vuotta!
Sama juttu. Minullakin on karmaisevia muistoja perhepäivähoidosta. Jostain syystä jo niin pienenä (4-5) en halunnut kertoa äidille enkä isälle. Yritin jollakin tapaa säästää heitä ja samalla häpesin.
Perheen poika (silloin 15 v) vei minua piiloleikkisillä huoneeseensa ja leikki alapäälläni. En vieläkään ole kertonut kenellekään, vaikka olen jo 25-vuotias. Ei se minulle mitään traumoja sinällään jättänyt. Vietän tällä hetkellä oikein hyvää seksielämää mieheni kanssa. Oudointa on, että muistin itse asiassa tapahtumat vasta pari vuotta sitten. Olin jotenkin sulkenut ne mielestäni.
Ei se perhe minulle muutenkaan ollut mieluisa. Siellä oli kolme muuta poikaa hoidettavana ja minä ainoa tyttö. Kiusattiin jatkuvasti niin, ettei hoitotäti huomannut, enkä halunnut kertoa. Perheessä oli silloin myös 11-vuotias tytär, joka kiukunpuuskien kohde olin, kun perheen äiti tai isä ei nähnyt.
Kun sitten menin esikouluun, kaikki muuttui. Minusta siellä oli äärettömän mukavaa. Sain paljon uusia kavereita. Leikittiin ja askerreltiin ym.
Lapsen oma äiti ja hoito kotona on parasta 0 - 5 vuotiaalle, aivan varmasti.
Ehdotan, että te hyvät vanhemmat ette annakkaan lapsellenne omaa asuntoa, kun hän on täysi-ikäinen,vaan omaa aikaanne kun lapsi on alle kouluikäinen.
t. Töissä käyvä Iskä, joka on onnellinen kun hänen vaimonsa hoitaa lapsiamme kotona vieläkin.
Moni sanoo, että tämä ei onnistu, mutta onnistuu varmasti, jos vain halutaan.
Muistakaa, ettei kannata yrittää olla maailman rikkain, vaan maailman onnellisin !!
Kuulin samanlaisia ajatuksia isän suusta,kun odotimme ensimmäisiä lapsiamme. Nyt..neljän lapsen y h äitinä,en rikastu,en osta asuntoja..olen onnellinen siitä,että meillä on edes viikonloput ja lomat yhdessäoloon!