Onko teillä muilla ollu semmosta, että paniikkikohtaus sais alkunsa epätodellisesta olosta? Mulla nimittäin tulee aina ensin ihan hirveen epätodellinen olo, ihan kun näkisin unta ja sit iskee paniikki, sydän alkaa tykyttää, hikoilen ja päässä pyörii ja tuntuu et kuolisin. Sit joskus rupeen kohtauksen jälkeen miettiin, että jos se olikin vaan unta ja mä herään kohta omasta sängystä. Se kaikki tuntuu niin unen omaselta. Näitä tulee yleensä vieraissa ympäristöissä, missä ei yleensä käy paljoo. Siellä tuntuu epätodelliselta, missä tuntuu vieraalta... Haluaisin oikeesti kuulla onko muilla tämmöstä "ihmeellistä" oirailua...??
Epätodellisuudesta paniikkiin...
*jäätynyt kyynel*
4642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ensin saattaa tulla sellainen sekava olo epätodellinen sitten alkaa huimaamaan, sitten se huimaus saa aikaan hirveän pelon ja sitten tulee kunnon kohtaus. Minulla harvemmin tulee tykyttelyä tuntuu vaan epämääräistä puristuksen tunnetta rinnassa mitä on kyllä melkein koko ajan muutenkin. Pahin kohtaus on sellainen joka sitten johtaa täydelliseen hyperventilaatioon joka johtaa siihen että kädet kieli naama puutuu...kädet vääntyy hiilidioksidin määrästä veressä ihan kaarelle...että näin pahimmillaan...
semmosta epätodellista oloo! :) Kuulostaa tosi pahoilta noi sun jotkut kohtaukset! :( Toivottavasti en ite ala koskaan hyperventiloimaan! Sitä ei ole vielä mulla tapahtunu! Onneks...
Mulla oli nyt viime sunnuntaina ensimmäinen kunnon paniikkikohtaus. Oon kärsinyt uuden työn ja odotusten (omien) myötä nyt kuluneen vuoden ajan erilaisista "jännitystiloista", jotka liittyvät julkisiin esiintymisiin jne. Näihin tilanteisiin on Propralista ollut suuri apu.
Nyt viimeiset kaksi viikkoa aikataulut oli tiukat, yöunet jäi vähiin kahvia kului ja jonkin verran alkoholia. Sunnuntaina, lauantaibiletyksen jälkeen menin iltapäiväunille ja niiltä herätessäni olo oli tosi epätodellinen. En tiennyt nukuinko vai olinko hereillä. Tästä epätodellisesta olosta johtuen menin sohvalle makaamaan ja "panikoituessani" aloin hengittämään kiivaammin ja sitten alkoi sydäntä/rintaa puristamaan. Sormet ja varpaat kihelmöivät ja olin varma, että kuolisin.
Ambulanssilla terveyskeskukseen jossa todettiin, että kaikki on sydämen suhteen kunnossa. Myöhemmin ymmärsin sen olleen (tod.näk.) paniikkikohtaus. Lääkäri (yleis) määräsi oireisiin Xanoria 0,25 mg ja ei kieltänyt Xanorin ja Propralin yhteiskäyttöä. Olen tuon ison kohtauksen jälkeen saanut kaksi pienempää "nopeata" kohtausta kuluneella viikolla. Mietin, että pitäisikö mennä uudelleen lääkäriin ja kysyä esim. Zoloftia. Xanorin nappasin äsken ihan testimielessä mutta se on huono kun ei paniikkikohtauksen alkamista voi oikein ennakoida ja lääkärini ei kehoittanut syömään niitä koko aikaa/päivittäin vaan ainoastaan "tarvittaessa". Onko mieleipiteitä?
Minulla pelkästään xanor 0,25 3-4-pv. Xanor siitä hyvä lääke vaikuttaa melkein saman tien..10-15min..Ihan turvallinen lääke...