Olen 25-vuotias nuoria nainen ja olen ajatellut ehkä adoptoida lapsen mieheni kanssa joskus tulevaisuudessa, en tosin vielä 5-10 vuoteen nuoresta iästäni johtuen sekä myös sen takia, että mielestäni asia on niin tärkeä, että sitä pitää miettiä tarpeeksi kauan ollakseen varma siitä, että voi antaa lapselle sen mitä se tarvitsee. Minkä ikäisenä adoptointi olisi suositeltavaa tai minkä ikäisenä olette adoptoineet (siis minkä ikäsisä olette itse olleet)? Tiedän että 25-vuotias saa adoptoida, mutta itse tunnen olevani vielä niin nuori niin suuren vastuun ottamiseen, että odottelen vielä "aikuistumista". Luin myös kirjoituksia lapsikaupasta ja järkytyin syvästi. Uskaltaako enää adoptoida lainkaan, mistä voi olla varma ettei lapsi ole lapsikaupan uhri? Nimittäin olin ajatellut adoptiota Kiinasta..
ajatuksia adoptiosta
adoptiosta kiinnostunut
222849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kysyisin vielä, että annetaanko sellaisten pariskuntien lähteä adoptoimaan, jotka eivät välttämättä ole yrittäneet omaa biologista lasta tai pystyvät saamaan biologisia lapsia. Käsitykseni mukaan myös he saisivat adoptoida. Toivon adoptiolasta, vaikka en edes tiedä saanko biolgisia lapsia, koska emme ole vielä yrittäneet. En edes ole varma haluanko biologisia lapsia.
justiinsa sama, ikäkin on sama :)
Olisi TODELLA mielenkiintoista kuulla vastauksia. Olen yksinäinen nainen (toistaiseksi, toivottavasti) ja hedelmöityshoidot/biologiset lapset eivät ainakaan vielä tunnu omalta jutulta. Adoptiosta haaveilin jo yläasteikäisenä, kun näitä perheenperustamisjuttuja alkoi miettimään.
Saako Kiinasta yksinäinenkin nainen adoptoida lapsen?
kohdemaissa vaaditaan jopa hedelmättömyystodistus. Thaimaa/Intia.
Yleisesti ei tuollaista taustaa vaadita.
Kiinasta ainakin Interpedian kautta on mahdollista adoptoida yksin mutta kai vain yli 4 vuotiaita ja prosessi on muutenkin pidempi sillä Kiinasta lapsen haluavia on kamalan paljon.
Nyt Kiina on jopa vähentänyt ulkomaille adoptoitavien lasten määrää sillä se yrittää keskittyä nyt maan sisäiseen adoptioon..
Yksinhakijalle suosittelisin Etiopiaa
Eiköhän se ole vähän tapauskohtaista, että koska on sopiva aika. Toisille oikea aika on aiemmin.
Ehkäpä kuitenkin parempi myöhään. Jos nyt joku ihanne ikä pitäisi sanoa, niin luulisin sen olevan kolmenkympin päällä.
Kiinaanhan taisi olla alaikäraja 30 vuotta.
Itse oltiin 35:n molemmin puolin. Suurin osa hakijoista taitaa olla lähempänä 40 vuotiaita.
Lapsia adoptoidaan todella paljon ympäri maailmaa. Mistään ei voi olla täysin varma, mutta luottaisin Suomen käyttämiin kontakteihin.
A.nimimerkki kyseli yksinäisen naisen adoptiosta. Kiinastahan on yksinhakijat voineet adoptoida kiintiöiden mukaan, mutta sellaista huhua oli jossain vaiheessa, että Kiina olisi tiukentamassa hakukriteerejään ja yksinäisille ei enään myönnettäisi adoptiolupia.
Sitä en tiedä, pitääkö tuo huhu paikkansa. Huhut peräisin epävirallisista lähteistä.
Kiinan jonotusajat ovat tällä hetkellä n.18 kuukautta, eli tosi pitkät. Kiinan ainoa kontakti on CCAA, joka aiemmin hoiti ainoastaan kansainvälistä adoptioa, mutta nykyään myös maan sisäistä, eli pidentyneet jonotusajat johtuvat osittain siitä. Osittain varmaankin myös siitä lukemastanne lapsikauppaskandaalista Hunanissa, jota on selvitelty rajuinkin toimenpitein.
Suosittelisin suhtautumaan tietyin varauksin kiihkomielisiin julistuksiin.
Koskaan ei ole yhtä ja samaa totuutta.
Suomesta ilmoitettiin sisarelleni että yksinäisten naisten annetaan adoptoida ainoastaan vammaisia lapsia.
Aika sikoja ja ajattelemattomia ovat. Yksinäiselle vaikeammihoidettavat? Sitten se ikäraja että joku 45-vuotias ei saa esim vastasyntynyttä. Se on aivan kaheli keksintö. Kukaan ei kuitenkaan ota vastuuta "säädöksen" keksimisestä. Ajatelkaa 45-vuotias, tai vaikka 50-vuotias on saanut elämänsä jo rakennettua siihen kuntoon että voisi keskittyä pelkästään lapsen hoitoon ja tällöin siitä on pelkästään etua, joka tiedostetaan ulkomailla, muttei suomessa. Sille ikähömpötykselle ei ole mitään järkevää perustetta ja se sotii tasa-arvoa vastaan. Lastentautiopin professorin sanoja lainatakseni: "Yritteliäät huonot ainekset ovat ottaneet johdon käsiinsä jonka alaisena yksilö kadottaa henkilökohtaisen vastuunsa ja puolustaa yhdistyksen tai lautakunnan etuja, vaikka ne sotisivatkin yleisiä oikeuskäsitteitä vastaan. Valta saa käydä ennen oikeutta." Niin täällä suomessa vallanhimoiset pösilöt päättää ihmiselämästä.
Tätä saa väsyksiin asti korjata: yksinadoptoivat voivat adoptoida myös terveitä, pieniä lapsia. Esim. Kiinasta on tullut paljon alle vuoden ikäisiä lapsia yksinadoptoiville, samoin muistakin maista alle 2-vuotiaita lapsia. Itse olen adoptoinut kaksi tervettä lasta yksin.
Mistä olet lapsesi adoptoinut? Miten paljon adoptiosta koitui kustannuksia?
Itse valmistun parin vuoden sisään ja saan akateemisen tutkinnon, mutta alan palkat ovat sen verran heikkoja, että pelkään adoptiohaaveeni olevan liian kaukainen...Olen nimittäin joskus_jostain_ lukenut, että adoptio (varsinkin ulkomailta) olisi tyyristä.
Väitätkö että valehtelen? Dokumentit on asiasta ja paperit on kiertäneet ympäri suomen ja suurimpien yritysten johtajia myöten niitä on kauhisteltu. Kyse ei ole edes mistään aprillipilasta vaikka sellaisenakin se olisi ollut todella tökerö. Suomessa on lisäksi se ikärajoitus adoptiolle, minkä mukaan lapsi saattaa joutua 30-vuotiaana orvoksi jos äiti kuolee 80-vuotiaana. Äläkä mene oikaisemaan asioita joista et ole perillä. Ihan mielivaltaista toimintaa koko adoptiotouhu. Päätöksiä varten kirjoitetuissa lausunnoissakin on mätää, kun ne lausunnot menee jonkin ohjekirjan mukaan ja yksikin lausunto oli siitä lausunnonkirjoittajasta itsestään, muttei siitä henkilöstä joka sitä adoptiota haki. Sitä lausuntoakin nauroi lääkäritkin jotka ovat luennoineet ulkomailla. Sosiaalityöntekijä oli kirjoittanut itsestään lausunnon joka oli toimitettu adoptiolautakunnalle joka sitten hylkäsi adoptiohakemuksen. Ihan pelleilyä ja moni menettää suuren summan rahaa näiden söheltäjien tähden.
Olimme mieheni kanssa lähemmäs 35v. kun lähdimme prosessiin. Näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut lähteä aiemminkin. Meillä on nyt kohta kaksi täyttävä tyttö Thaimaasta ja kotona olemme olleet reilut 6kk. Meillä taustana on lapsettomuut, mutta kyllä Thaimaasta ja muualtakin voi adoptoida myös ilman sitä taustaa. Thaimaahan ei ainakaan meiltä vaadittu lapsettomuustodistusta ja sieltä on adoptoinut myös jo biologisen/biologisia lapsia saaneet perheet.
Kiinaan todellakin pitää olla molempien täyttänyt 30v. Thaimaassa taas hyväksyvät myös nuoremmat.
On varmasti hyvä miettiä tarpeeksi kauan adoptiota, se on kuitenkin tosi suuri juttu-siinä ottaa vastuun pienestä ihmisestä ja hänen tulevaisuudestaan.
Minulle ei ole koskaan tullut mitään lapsikauppakokemuksia ainakaan Thaimaan kohdalla.
...Ne ovat virallisia adoptiopalveluita ja eivät sotkeennu lapsikauppaan. Meillä suomenkontakteilla ei sellaisesta ole kokemusta mutta jos adoptoi joltain ns."yksityiseltä" niin voi olla varma että laitonta on!
Lapset on silti kauppatavaraa, eivät ne interpedian tai pelankaan matkaan lähde ilmaiseksi. Miksi ulkomailla sitten ostetaan maalaistyttöjen lapsia adoptiota varten sellaisille lasten toimittajilla jotka toimittavat lapsia myös näille kahdelle suomalaisfirmalle.
Mihinköhän 'lasten toimittajiin' viittaat, antaisitko nimiä ?
Ei ole tulemisen kirjoitukset menneet ihan hukkaan.
Kun mietit, niin älä mieti liian pitkään.
Siinä vaiheessa, kun olet mielestäsi jo selvittänyt kaiken, lukenut kaiken ja olet mielestäsi valmis tämän askeleen ottamaan, että adoptoit, onkin edessä järjettömät jonot joka vaiheessa.
Odotat neuvontaan pääsyä vuoden ja jos asut Helsingissä puolitoista vuotta. Itse neuvonta-aikaa on nykyisin venytetty Pelastakaa lapset ry:n kaikkivoipaisuudessa vuoteen.
Sen jälkeen odotat kotiselvityksen kirjoittamista, mikä on pahimmillaan jossain paikoissa kestänyt kuulema kolmekin kuukautta.
Sen jälkeen odotat lautakunnan lupaa, joka saattaa myöskin viedä pahimmillaan kolme kuukautta.
Jos olet yksinadoptoija, joudut odottamaan, että saat lähettää paperisi jonnekkin harvaan kohdemaahan epämääräisen ajan, ehkä vuoden-puolitoista ja sen jälkeen vasta odotat ulkomailla olevaa käsittelyaikaa, joka on jotain vuoden-puolentoista välillä.
Tässä sitä saakin pahimmillaan aikaa kulumaan 3-4 vuotta, hyvä jos riittääkään.
Eli ohjeeni on, että ehdottomasti kannattaa neuvontaan mennä parin vuoden sisään, saat prosessin aikana aivan tarpeeksi aikaa miettiä asiaa ja voin vannoa, että kun olet siellä odottamassa milloin missäkin välissä prosessia, harmittelet, että miten ihmeessä mä en aikaisemmin tätä jo aloittanut?
Miksei kukaan kertonut, että tämä on näin älyttömän aikaa viepä prosessi?
Nyt tiedät, joten sulla on mahdollisuus ehtiä ennen 35-vuotta se lapsikin saada kotiin.
Minusta ehdottomasti ihmisten pitäisi aloittaa adoptioprosessi aikaisemmin, mitä nykyään ihmiset tekevät. Ei ole mitään järkeä olettaa, että on 30-vuotias prosessia aloittaessaan olisi jokin hyvä asia. Usein ihmiset nimittäin haluavat 2 lasta ja näillä prosessiajoilla se taitaa kohta olla mahdottomuus saada perhe kasaan ennen 40-vuotispäivää.
Ehkä kannattaisi tutustua muutamaan adoptioperheeseen jo nyt, lukea mahdollisimman paljon asiasta ja mennä neuvontaan ja katsoa sen aikana, onko tämä minun juttuni? Jos on, neuvonnan loputtua ei kun rattaat pyörimään.
Meillä kahden lapsen prosessi kesti kaikkineen alle neljä vuotta.
Meidän prosessi kesti myös alle kaksi vuotta. Ensimmäinen neuvontakerta oli 5/04 ja hakumatkalla olimme 3/06. Mutta on varmaan totta. että joissakin suuremmissa kaupungeissa voi olla jonoja jo neuvontaan. Ja sekin on totta, että neuvonnan aikanakin voi vielä kääntää kelkkansa jos adoptio ei tunnukaan siltä omalta jutulta.
Toisaalta meillä miehen kanssa 1 neuvontakerrasta on mennyt 2,5 vuotta, ja nyt vielä miltei vuosi on jäljellä odottelua ennustusten mukaan. Toiseen adoptioon ei ole iän vuoksi enää mahdollisuutta. Neuvonta oli todella hidas.
...adoptioprosessi kestää pisimmillään jopa 5 vuotta? Jos vaikka aloittaisitte prosessin nyt niin olisit varmasti melkeen 30 kun teille nimettäsiin lapsi. Eli prosessi kannattaa aloittaa hyvissä ajoin!
Itse sain juuri tyttäreni kotiin Etiopiasta.
Yksin adoptoin. Aloitin prosessin sinun iässäsi eli 25-vuotiaana ja olen nyt 30... Elikäs aika pitkä prosessi,kannattaa aloittaa hyvissä ajoin
Hei Sinä, joka olet oikeasti adoptiosta kiinnostunut, ota yhteyttä, niin kerron enemmän.
Tämä keskustelupalsta kun tuntuu olevan varsinainen taistelutanner, niin antaisin mieluummin vinkkejä privaatisti.
Adoptioäiti
Yhteydenottoasi odotellen.
Adoptioäiti