Väsyttää...(jorinaa)

Miksi elät tuollaista elämää. Lopeta tuo itsesi alentaminen ja ala uskoa, että olet arvokas ihminen. Sinä olet tänne syntynyt oikeuksiin, jotka sinun on otettava, eli valittava itse.
Älä jää itsesi alentamiseen, vaan luota itseesi ja usko aina vain parempaan.
Mitä lienetkin kokenut, niin anna ne jo anteeksi ja hylkää niiden pyörittäminen ajatuksissa, sillä ei siitä ole mitään muuta seuraamusta, kuin se, että katkeroidut.
Kiusaajat vastaavat aikanaan itse teoistaan, ne eivät ole sinun vastattavissa.
Sanoudu nyt irti ilkeiden ihmisten teoista ja anna vain anteeksi. Kyky kyllä siihen tekoon löytyy sinusta, kunhan uskot.

Ei sinun tarvitse olla kaikessa se paras tai edes hyväkään, vaan kun teet kaiken parhaan kykysi mukaan, niin hyväksy tulos, oli se mitä oli. Älä jää ihmisten orjuuteen ja odottamaan heiltä kiitosta tai hyväksyntää, hyväksy sinä heidät sellaisina kuin ovat ja näin olet vapaa siitäkin rasitteesta ja niistä pettymyksistä, mitä ihmiset voivat toisilleen tuottaa.
Itsensä korottaminen ja kateus tuhoavat tänä päivänä salakavalasti ihmissuhteita ja he, joilla nämä taidot ovat erityisen kehittyneitä, keräävät hoveja ymmärilleen ja näiden hovien avulla hallitsevat ja kenenkään ihmisen ei pidä heidän hoveihinsa mennä ja itsenäiset ihmiset eivät menekään. Näissä hoveissa on ihmisiä, jotka ovat jääneet ihmisten orjuuteen kiini ja etsivät keinolla millä tahansa hyväksyntää itselleen ja lopussa ei kiitos seiso.
He ovat ihmisiä, jotka vaikka kohteliaankin käytöksen kautta saavat hoviin kuulumattomat tuntemaan itsensä mitättömiksi. Siksi, pysy poissa ihmisten orjuudesta, mutta pyri olemaan ystävällinen kaikille, äläkä missään tapauksessa kadehdi näitä itsensä korottajia, sillä heidän kohtalonsa on alentua, jos eivät ymmärrä ajoissa parannukseen käydä.

Sinä olet vielä hyvin nuori ja juuri selviämässä ihmisen yhdestä kriisikausi-iästä ja nyt sinun kannattaa tehdä oikeita valintoja, sillä ne valinnat muokkaavat luonteen, joka on aikuusuutesi ajan osa sinua.
Kieltäydy kadehtimasta ja tee oma osasi parhaalla mahdollisella tavalla ja nyt opiskelu kannattaa pitää tärkeimpänä asiana, ei ihmis- tai seurustelusuhteet, sillä ne usein ovat vain esteenä täysipainoiselle opiskelulle.
Vapaa-ajan ihmissuhteet ovat tärkeitä ja huolehdi niistä antamalla suhteeseen hyvää, hyviä ajatuksia ja sanoja. On tietenkin hyvä, jos sinulla on vaikka yksikin hyvä ystävä opiskelupaikkakunnallasi, mutta se ei ole välttämätön. Ilman yhtään ystävää, ovat monet nyt hyvin elämässään menestyvät opiskelunsa suorittaneet.

Arvoasetelmasi ovat nyt sekamelskassa ja toivon, että tuo kirjoitukseni saa sinussa niiden järjestäytymistä oikeaan asenteeseen. Ennenkaikkea, ajattele ja puhu itsestäsi hyvää ja usko itseesi ja pyri uskomaan ja luottamaan lähimmäisiin, sillä tavalla olet kasvava vahvaksi ja itsenäiseksi. Elämää avaa tietä eteesi, kunhan luotat siihen ja uskalla mennä rohkeasti eteenpäin, et siis jää pensaaseen piiloon.

Muista kunnioittaa itseäsi ja muista tämä tärkeä asia, älä jää kenenkään ihmisen kiitosten tai hyväksynnän varaan, hyväksy itse itsesi ja siitä se rohkeus lähtee ja avaa sinulle tulevaisuudessa hyviä ihmissuhteita.

Päivä päivältä opettele uutta asennoitumista, tulee päivä, jolloin se on osa luonnettasi, eli luonnollista.

Hyvää jatkoa ja iloista itsesi löytämistä.

Tiedätkö, mulla on ihan samat tunteet. Lukion abovuosi menossa, lukea jaksan (en tosin samalla lailla kuin ennen ehkä..) mutta kaikki muu tuntuu mahdottomalta. haluaisin pois, tyhjiöön, jossa saisi vain olla, levätä, olla väsynyt.. mennäänkö samaan tyhjiöön? :) Tosi vaikea kuvailla miltä tuntuu, sä kuvasitkin jo mun puolesta. Tuntuu et kaikki vihaa mua, tai ei ajattele musta mitään.. ja niinhän se varmaan onkin kun en jaksa yrittää tutustua muihin ym...Jotenkin mulle on ihan sama. Kaikki tuntuu niin pinnallisilta...

helpottavaa ajatella että joku muukin tuntee näin..

"Mutta arvatkaa miten vihasin niitä ruokatunteja kuin hihittelitte ja puhuitte viikonlopusta,kaikesta kivasta? Istuin teidän kanssanne ja koetin hengittää rauhallisesti.Enkä koskaan saanutkaan kohtausta.Olin kuin nukke. Välillä kasvoton,ilmeetön.Välillä hymyilevä ihminen joka sanoi "moi" kun tapasi ja "hyvästi" kun lähti."

Minäkin pystyn opiskelemaan ja tekemään töitä ja juttuja. En vaan pysty "elämään", eli pitämään hauskaa tai olemaan muiden seurassa. Edes muutaamaa minuuttia en pysty juttelemaan kellekkään. On pakko mennä eri aikaan syömään jne. Eikä minullekkaan koskaan ole tehty varsinaisesti mitään pahaa, kiusattu tms. Silti syytän muita tästä olostani. Ihmiset ovat paskiaisia vaikkeivat sitä tahallaan tekisikään. Minun seurani ei kelpaa ja minun juttuni eivät ole hauskoja ja minua ei kukaan halua minä en ole mitään ja vittu, haistakoon paska kaikki.
Ei tämä maailma ole minun paikkani. En koskaan tule nauttimaan elämästä ja päädyn tekemään itsemurhan ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti ainakin...

Kiitos kaikille vastauksista. :)
Kai tätä tosiaan pitäisi jaksaa,mutta ku tuntuu nii mahdottomalta..en oikee tiedä mitä tekisin.Tuntuu,etten kohta kykene enää ollenkaa menemään kouluun.. :/

Mutta hei,jos joku haluu mailailla ni ois tosi kiva. Ois ihana löytää kohtalotovereita...