Mies sitten eilen päätti että olen hankala nainen, koska haluan että koti on puhdas. Olen hankala, koska haluan ettei tv huuda kun teen töitä tai opiskelen. Olen hankala, koska yhdyntä sattuu, koska olen huolissani kun vatsani ei ole vielä nyt rv 18 kasvanut, olen ilkeä ja typerä kun haluaisin joskus halauksen. Olen typerä kun hipellän marketissa vauvanvaatteita vaikkei lapsi synny vielä aikoihin. Olen sietämätön kun itken ja nauran väärille asioille. Lopetin molemmat, itkemisen ja nauramisen.
Eilen pahastuin kun olisin halunnut miehen seuraksi lääkäriin mutta joku tv-ohjelma oli kuulemma kesken eikä kiinnostanut minun flunssani. Lopputulos on nyt se, että minulla on kyllä antibiootit, mutta myöskin puolityhjä asunto ja ollaan vauvan kanssa kahdestaan. Niin, ehkä tämä on sitten parempi näin, mutta olo on orpo siltikin. Yhtäkkiä olen yksinodottaja, mutta ehkäpä itsetunto palautuu kun mies on poissa. Ehkäpä... on vain jotenkin... hankalaa.
Eilen pahastuin kun olisin halunnut miehen seuraksi lääkäriin mutta joku tv-ohjelma oli kuulemma kesken eikä kiinnostanut minun flunssani. Lopputulos on nyt se, että minulla on kyllä antibiootit, mutta myöskin puolityhjä asunto ja ollaan vauvan kanssa kahdestaan. Niin, ehkä tämä on sitten parempi näin, mutta olo on orpo siltikin. Yhtäkkiä olen yksinodottaja, mutta ehkäpä itsetunto palautuu kun mies on poissa. Ehkäpä... on vain jotenkin... hankalaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Iso hali sulle!
En oikein osaa sanoa mitään, kun en tedinä suhdetta tunne. Kuitenkin kaksi asiaa:
Saattaahan olla, että mies tulee järkiinsä ja tämä on vain hankalaa sopeutumista kasvavaan perheeseenne. Kukaan järkevä ihminen ei jätä ihanaa kumppaniaan ja tulevaa lastaan ihan noin vain.
Mutta jos on ollaakseen niin, että mies ei takaisin tule, saattaa teillä vauvan kanssa olla helpompaa niin. Empaattisuus on kun suhteessa hyvin tärkeä asia.
Niin tai näin, olen varma että pärjäät. Nyt kun huolehdit kavereiden ja sukulaisten muodostaman tukiverkon suhteet kuntoon, niin ei teillä vauvan kanssa ole hätää!
Jaksamista sinulle ja vauvalle. Muista: Ei kaikki ole aina niin huonosti miltä ehkä sattuu näyttämään. Haleja:)
onnellinen jos mies lähtisi vapaaehtoisesti!Nyt vaan näyttää siltä että minun täytyy ison mahani kanssa muuttaa...Ei se mies siitä ainakaan paremmaksi olisi muuttunut.Vauvan synnyttyä ärsytyksen aiheitakin löytyy tuplasti enemmän...Hyvää jatkoa sinne ja pidä itseäsi onnekkaana niin olo helpottuu...joskus...
ja ihan tämän viestin perusteella sanoisin, että hyvä oli että lähti.
ei tuollaista jatkuvaa mollausta kukaan kauaa kestä, ei ainakaan raskausaikana.
sinulla ja vauvalla on varmasti parempi kahdestaan =)
Heippa vaan!
Kuulostat erittäin normaalilta ja järkevältä neidiltä, joten pärjäätte varmasti oikein hyvin ilman miestäsi. Vauvan kanssa kahestaan ei ole hullumpaa varmastikkaan, ja vauvani jo saaneena voin sanoa että hänen synnyttyään tulet olemaan niin onnesi kukkuloilla ettei muusta väliä!
Onnea tulevaan ja iso hali :) X
Minulla on sama homma mutta vauva oli vahinko enkä seurustellut tulevan isän kanssa kun lapsi sai alkunsa.Päätin pitää vauvan.Mies soitteli ja haukkui minut kokonaan ja vaati aborttia..Nyt rv 11 5 ja ei olla juteltu pitkään aikaan.Haluaisin kovasti sopia homman ja sanoa että en odota että lapsen isä osallistuu lapsen elämään jos ei sitten itse halua.Olisi kumminkin helpompaa jos pystyisimme olemaan edes kavereita.Olen päättänyt selvitä yksin ja sen meinaan myös tehdä.Voimia sinnekkin..
Tilanteesi tuntuu nyt varmasti pahalta, mutta ajattele asiaa niin, että parempi nyt, kuin vauvan synnyttyä! Vauva-arjen alku on niin suuri elämänmuutos, että jos miehesi ei ymmärrä raskauttasi ja siihen liittyviä asioita, niin ei hän varmasti ymmärtäisi vauvan yöitkuja, äidin ja vauvan ainutlaatuista sidettä tai sitä miten äiti alussa on täysin kiinni vauvassa ja miehelle ei enää voi antaa samalla tavalla huomiota kuin ennen! Nyt sinulla on mahdollisuus aloittaa vauvan kanssa alusta, itsetuntosikin varmasti kohenee kun pystyt ajattelemaan että kaikki on nyt sinun itsesi päätettävissä. Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi, uskon että tulette selviämään oikein hyvin!
Heippa! Vähän aikaa sitten kirjoitin samasta aiheesta, eli jäin myös vauvan kanssa kahdestaan. Minä en tiedä vieläkään syytä, koska luulin että meillä oli kaikki hyvin...Jotenkin olisi hieman helpottavampaa jos mies olisi ollut minulle inhottava niinkuin sinun tapauksessasi, niin voisin yrittää ajatella että pääsimpäs tuostakin paskiaisesta...No tiedän ettei se silti auta siihen kuinka yksin jää sekä pelkoihin miten selviää odotusajan...
Meillä on kuitenkin yksi ERITTÄIN hyvä syy selvitä ja se on meidän pikkuinen masussa ja minäkin uskon, että kun vauva syntyy niin ei tartte enään ukon perään itkeä :)
Oli ihana lukea kirjoituksia saman kokeneilta jotka olivat löytäneet jossain vaiheessa uuden HYVÄN miehen joka oli ottanut syntyneen lapsen kuin omakseen! Lueppa aiempi kirjoitukseni nimimerkillä: särkynyt sydän. Me ei tiedetä mitä tulevaisuudella on meille vielä tarjottavaa :)
Hyvää jatkoa ja VOIMIA!
En usko että miehet jotka hylkäävät naisensa ja lapsensa ovat kovin ylpeitä ratkaisustaan...kaikella on hintansa!
Ja mitä tuohon realniinaan tulee niin jätä hänen kommentit omaan arvoonsa. Hän on täydellinen ja hänellä on täydellinen elämä...eli tuskin on edes totta! Ihme että ehtii vielä odotus palstalle vaikka on oma vauva syntynyt?!?