Minulla ei ole yhtään tietoa, että kuuluisiko tämä tänne palstalle, mutta kirjoitan kuitenkin. Ongelmani on, että minulla ei ole paljoakaan kavereita ja heidänkin kanssaan olen vain koulussa ja erittäin harvoin vapaa ajalla. En ole mitenkään ujo tai vastaava, mutta silti minun sosiaaliset taidot ovat mitä huonoimmat. Syy on kai se, ettei minua kiinnosta nykynuorten keskustelu aiheet. Jos joku aikoo kertomaan esimerkiksi mopoista, niin mielessäni vain käy, että taas tuota samaa turhuutta... Lisäksi minua ärsyttää nykynuorison sairaus. Minulta kysytään usein kysymyksiä, että miksei minulla ole mopoa. Yksinkertaisesti mopot ovat täysin turhia, ( anteeksi mopoilijoille ) rahaa kuluttavia, typeriä ymm. Ja palkinnoksi saa toisten kateellisia katseita. Lisäksi monikin tuttuni käy "kylillä" ja päristelevät mopojensa kanssa siellä ja todennäköisesti myös juovat. Tätäkö on nykynuorison hauskan pito ja toisten seura?
Omat mielenkiintoni koostuvat filosofiasta, uskonnoista, roolipeleistä ja taistelulajeista, mutta niistä ei koskaan puhutakkaan nuorten keskuudessa. Kysymykseni siis on, että onko minun laisiani ihmisiä montaa. Kyllä minä silti sinänsä sosiaalinen olen, jos joku minulta kysyy jotakin, niin vastaan. ( Ellei kysymys kohdistu, mopoihin, typeriin kysymyksiin, lapsellisuuteen, tupakkaan, alkoholiin tai ymm. )
Omat mielenkiintoni koostuvat filosofiasta, uskonnoista, roolipeleistä ja taistelulajeista, mutta niistä ei koskaan puhutakkaan nuorten keskuudessa. Kysymykseni siis on, että onko minun laisiani ihmisiä montaa. Kyllä minä silti sinänsä sosiaalinen olen, jos joku minulta kysyy jotakin, niin vastaan. ( Ellei kysymys kohdistu, mopoihin, typeriin kysymyksiin, lapsellisuuteen, tupakkaan, alkoholiin tai ymm. )
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ole kiinnostunut mopoista, enkä jaksa nostaa siitä mitään hälyäkään. Ihan hyvä menopeli se on, mutta kyllä, minua ihmetyttää kanssa nuorison juominen känniin. Eivät tietenkään kaikki, mutta ei siinä varmasti hauskaa ole krapulan kanssa myöhemmin...
Olen kiinnostunut psykologiasta ja taistelulajeista itsekin; harrastan sitä myös. Harvoin olen kuullut kenenkään niistä puhuvan, mutta aina voi kyhätä itselleen nimimerkin ja mennä urheilu foorumeille. Tai jutella ihan kasvotusten ihmisten kanssa treeneissä.
Juu... eikä oma sosiaalinen taitoni myöskään ole kiitettävää luokkaa, eli et ole ainut.
Koska olet kiinnostunut roolipeleistä, olet ilmeisesti nörtti. Jos olet pienessä koulussa saattaa tosiaan olla niin, että pääosa pojista on tulevia amiksia tai amiksihtavia poikapissiksiä, joten sinunlaisiasi ei välttämättä ole koulussa kovinkaan paljon. Jos mahdollista, sinun tulisi löytää yhteisiä kiinnostuksenkohta itsesi ja pääjoukon välillä. Roolipelit ovat nörttikamaa, joten en suosittele niitä, ja filosofiasta puhuminen on vanhanaikaista hienostelua.
Kenties kaikkein paras tilanne olisi, jos löytäisit koulustasi jonkun huonoitsetuntoisen reppanan, jota voisitte yhdessä järjestelmällisesti kiusata. Paras valinta on joku porukan ulkopuolinen tai aivan reunalla roikkuva, negatiivisesti muista eroava yksilö. Esimerkiksi huono menestys liikuntatunneilla, likaiset hampaat, erikoinen nimi tai vaikka huomattavan vanha isä ovat loistavia inspiraation antajia!
Luonnollisesti puhuisitte edelleen mopoista ja muista amisasioista, mutta nyt voit aina kyllästymisen iskiessä suunnata ryhmän huomion tähän pelleen, jota ei tule ottaa vakavasti. Etenisitte vähitellen aina vakavampaan (nimittelystä hanskojen vessanpönttöön heittämiseen jne.) kunnes viimein vuoden lopussa voit pyrkiä johonkin mukavaan lukioon, jossa kaltaisellesi nörtille löytyy mukavia shakkikerhoja ja rukouspiirejä, joista saat samanhenkisiä ystäviä.
Onnea!
itselläni sama homma, kukaan ei jaksa kuunnella (ainakaan koulussa) minun juttujani, jotka eivät satu liittymään yhtyeisiin, "todellisuuteen" taikka muuhun huumaan...
Kuinka voitkaan kuvitella, että joktkut jaksaisivat kunnella juttujasi, jos et itsekkään jaksa kuunella muiden juttuja?
Meikäläinen itse pitää animesta ja mangasta, tuohon aiheeseen on suhteessa vaikea löytää keskustelun aihetta, kun kuuntelee näitä nykypäivän likkkojen juttuja, vaatteet, pojat ja raha. Itseäni nuo aiheet eivät juuri pahemmin kiinnosta, onneksi olen muutaman ystävän löytänyt, jotka myös pitävät animesta ja mangasta niin saa jotain keskustelun aihetta. Anteeksi tuli vähän sekava viesti tai siltä tuntuu.
Itselläni ei ole yhtään kaveria/ystävää nykyisessä koulussani. Itseasiassa en välitä niistä pätkääkään, sillä ne ovat mielestäni aika turhia. Olen mielummin yksin.
Vapaa-ajallani luen kirjoja (filosofiaa ja kaikenlaista tiedettä) ja meditoin. Jonkun verran myös luontokuvausta tulee harrastettua, mikäli sää sallii. Eli kaikkea muuta mitä muut nykynuoret harrastavat. Mitähä se muille kuuluu minkälainen olen, elän itseni takia enkä muiden.
Mitäs ihmettä? Täällähän haisee syvällisyydeltä :D
Ei ystävien puuttuminen ole ongelma. Itselläni on kavereita, hyviäkin, mutta ei ystäviä. Ei bestiksiä. Enkä sellaisia kaipaakaan. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin lauma kavereita ja ystäviä pyytämässä mukaansa sinne ja tänne.
Tähän mennessä olen löytänyt jokaisesta tuntemastani ihmisestä niin paljon typeryyttä, että en oikein jaksa heitä. Tai sitten olen vain todella laiska. Se ei tosin estä sitä, etteikö yhdessä kavereiden kanssa vietetty aika kuitenkin olisi hauskaa.
Sen sijaan keskitän kaiken tarmoni musiikkiin, lukemiseen, kirjoittamiseen, piirtämiseen ja paljain varpain tassutteluun ja juoksenteluun (ainoa haitta on alituinen jalkapyykki). Se on paljon viihdyttävämpää ja luovempaa kuin kylillä roikkuminen, tupakoiminen ja mopoilu.
Tavallaan elän jonkilaisessa haavemailmassa, josta kirjoitan, piirrän ja luen. Se paikka on elämää suurempi, täynnä kauneutta ja urheutta, jota ei juuri oikeasti näe.
Tiesittekö, että eläimet ovat älykkäitä? Tiesittekö, että kaikilla tuntemillani eläimillä on tunteet, luovuutta, älyä(tai jos ei älyä, niin sinnikkyyttä) ja kyky kommunikoida luovasti, ottaa kontaktia muihin eläimiin, ihminen mukaanlukien?
Moni ajattelee paljon, muttei siltikään riittävästi. Mieli on niin jännä asia. Joku havaitsee asioita, joita toinen ei, joku päättelee vastauksen, jos ei sitä jo tiedä, joku keksii muistisääntöjä ja oppii helposti.
Oma ongelmani on se, että joskus minulla on mielipiteitä, joille ei ole mitään pohjaa. Vihaan vaaleanpunaista, mutten tiedä miksi. Olen vain päättänyt, että se on ruma väri.
Tupakat ja mopot ynnä muut ovat harvinaisen tylsä puheenaihe. Sen vuoksi, että niissä ei ole mitään luovaa, ne ovat olemassa, niissä ei ole mysteerejä ja ne ovat haitallisia kapistuksia.
Montakohan kertaa toistin sanaa luova?
Itse olen huomannut saman ilmiön. On minullakin ollut aina kavereita ja muuta, mutta kaikki keskustelevat aina sellaisista asioista joista en itse mitään tiedä, tai jotka eivät itseäni kiinnosta.
Olen ollut aina kiinnostunut muun muassa historiasta ja varsinkin sotahistoriasta. Myös metsästys ja metsästysaseet ovat minua aina suunnattomasti kiinnostaneet.
Kun puhutaan musiikista, mopoista ynnä muusta nykynuorisoa kiinnostavasta niin en kykene ottamaan osaa keskusteluun mitenkään syvällisemmin.
Kaikki ovat minua aina hieman outona pitäneet, mutta minkäs minä sille voin, että kiinnostukseni kohteet poikkeavat valtavirrasta? Kyllähän minä mielelläni tykkäisin tuunata autoja, juosta baareissa yms. niin kuin muut ikäiseni, mutta ei mahda mitään ei onnistu/kiinnosta.
Jos tän nyt lukee joku nuori naisihminen, joka harrastaa Mauser Oberndorffin M98 metsästyskivääreitä ja kykenee keskustelemaan Italian laivastotaktiikasta toisen maailmansodan aikana, niin ottakoot yhteyttä. :D
Meitä täällä kyllä riittää näköjään, itsellänikin koulu aikoina oli hyvin harvoja kavereita koulussa enkä viettänyt aikaa heidän kanssa vapaa-ajalla kun ei kiinnosta baareissa käynti eikä paljoa nämä nyky-ajan keskustelun aiheet
Minulla ei ole koskaan kavereita ollutkaan, ja en vieläkään usko, että minun laisellani ujolla nörtillä voi olla poikaystävä. ;) En minä kavereita kaipaakaan, ovat nykynuoret niin eri kaliiperia kuin minä, "ihQ daA, Me KiZmIttIi SeN MiIkaN kaA tuAl", ei tuommosta kuuntele pirukaan, koulutkin jäi kesken, mä en vaan jaksanut noita ihqu -daita.;) Että olkaa onnellisia, kun jaksatte niitä kuunnella , ja olette koulussa, minä en jaksanut, ja tulevaisuus on auki. ;)
tiedän paljon poikia/tyttöjä jotka on kiinnostunut taistelulajeista ja roolipeleistä...
Itsekin olen kiinnostunut juuri kiinnostuksista kohteista mistä sinäkin..pitää vain yrittää sopeutua ympäristöön. Se ei silti tarkoita että sinun pitäisi muuttua. Olet vain erilainen eri ihmisten kanssa, mutta kuitenkin yritä pitää oma identieettisi. Itselleni on tullut uusimmaksi ongelmaksi, tai lahjaksi, että en enää tunne iloa mistään maallisesta. Kehonikin tuntuu ulkopuoliselta ja aivan kuin se olisi vain kone mitä mieleni tai sieluni ohjaa. Tai tarkoitan, että kun vaikka puristan käteni se ei tunnu omalta. Se on vain minun käskyssäni. Tämä on todella hassu tunne :)