Miksi jotkut ihmiset saa depression, kun mä keskustelen suuressa ryhmässä tai suuttuu tai jotain? Miksi ei voisi keskustella? Keskustelu ei ole epäasiallista, millään tavoin.
Suuret ryhmäkoot
Minervä
5172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suuttuu tuntee itsensä NIIN tarpeettomiksi. Myös mä tunsin, kun tajusin, ettei kukaan tarvitse mun "psykopaattisia" holhous- ja hoiva-ajatuksia ja etenkin siitä, et ne ei tee ketään? onnelliseksi. Onni tulee ihmisestä itsestään. En voi mukauttaa ihmisiä siihen, et he onnellisena neuvojeni mukaan iloitsevat sitten kanssani tai jotain... Ehkä hetkittäin korkeintaan koen helpotusta siitä, että hän (hoivan kohde) on poissa näkyvistäni ja saan olla itsekseni, mutta sitten tuo ennen niin selittämätön tyhjyys taas saa valtansa. Olisiko siinä syy?
asemassa olevat miehet, turvallisessa siten, et ymmärtävät sosiaalisen aseman merkityksen, eivät koe noin. Se johtuu siitä, että heillä ei usein ole tällaista vääristynyttä naismallia tai naiskuvaa. Heille ei tuota vaikeuksia nauttia itsestään ja omista saavutuksistaan tai tavoitella niitä. Heistä iloitaan myös heidän ympäristössään, kun he pärjäävät ja kokevat omia ilon tunteitaan.
Mulla naisena on ollut tuollaisia tunteita ja iloitsen joka ikisestä SAAVUTUKSESTA mun elämässä. Saavutukset voivat olla ihan arkipäiväisiäkin asioita, aivan kuten näillä miehillä. Naisilla on joskus taipumusta heittäytyä sellaiseen elämä on sosiaalinen tai sen mukanaan tuoman sosiaalisen statuksen aarrepolku-käyttäytymiseen.
Mulla on ollut mut hyväksyviä vastakkaisen sukupuolen edustajia, nämä samat sekä hyväksyy, et kyseenalaistaa mut. Kyseenalaistamnen luo yleenä epävarmuutta ja joskus siten myös pahaa mieltä. Tärkeintä on kuitenkin selviääkö siitä pahasta mielestä, vai ottaako itseensä. Jos ottaa itseensä, leikki eli tässä tapauksessa vuorovaikutus ei välttämättä jatku lainkaan. Sut hylätään. Tässä päätöksessä täytyy myös "tunnustella" vastapuolta. Riippuen aivan täysin heistä itsestään eli myös siitä, mitä he sillä hetkellä vaistoavat minusta tai itsestään. Mä pidän itsevarmuudesta piirteenä.
P.S Onko sloganeita hankala/ärsyttävä lukea tällaisessa asiapitoisessa mielipidetekstissä.
ja paljon itsestään kertova ihminen on helppo kyseenalaistaa ja muokata? Totta vai tarua? Riippuu ihmisestä. Toisaalta ihminen kyllä omalla vuorovaikutuksellaan muokkaa itse itsensä. Onko avoimuus sittenkään siis valtti vai onko se tyhjyys? Onko tyhjyys kuitenkin keino puolustautua?
Minervää vielä? Ei hajota. Minervä myös ymmärtää myyvänsä tästä lähtien visusti omaa ajattelutapaansa eikä bestiksensä. Ja huomaa olevansa hyvin ratkaisukeskeinen ihminen itse, jonka hän on toki huomannut aikaisemminkin, kun tulee toimeen ryhmätilanteissa omana itsenään. Minervällä on ns. oikeus omiin ratkaisuihinsa, aivan kuten kenellä tahansa muullakin. Minervä kuuntelee myös muiden ratkaisuja mielellään niin kauan, kuin huomaa hyötyvänsä niistä. Jos Minervää kohdellaan vihamielisesti, Minervä ei taatusti perustele yhtään mitään. Nöyryyttäminen on yleensä vihamielistä kohtelua. Ei kuitenkaan aina.
Minervä ei elä sosiaalisessa aarreaitassa, kukaan ei elä. Jotkut vain kuvittelevat elävänsä ja se on keino elää jonkin aikaa.
Onneksi on olemassa Herra Berner ja vanhempi-aikuinen-lapsi-teoria. Puhutaan transaktioteoriasta. Minervällä on luova persoonallisuus, mutta ei kiukuttelevaa, koska Minervä ymmärtää oman vastuunsa tunnetiloistaan ja siten reaktiotavoistaan. Minervän ei tarvitse kiukutella. Normaali-ihminen, normaalissa ympäristössä ei kyseenalaista toista ihmistä tai itseään JULKISESTI, tyyliin olenko minä parempi kuin sinä vai kuvittelenko vain?