Heippa!

Haluan sanoo sulle... kirjoitti:

...jotakin,vaikka luulen,että inhoot ja vihaat mua nyt,mutta en voinu lähtee täältä sanomatta sulle mitään.Et varmaan halua enää vastata mitään...mutta siitä huolimatta...kirjotan...sitten viimesen kerran.Et varmaan voi koskaan kuvitella,kuinka paljon viestis ja tuntees on mulle merkinny,voimaa,jaksamista,rakkautta.Sun kaltasia miehiä ei oo monia,en koskaan oo tavannu ainuttakaan,ennen sua,tarkotan.Oot ensimmäinen mies,jolle oon sanonu rakastavani ja myöskin viimenen,ne sanat oli mun elämässäni varatut vaan sulle,kukaan muu ei niitä oo kuullu.Joskus toivon,että voisin unohtaa,mutta en voi ja miks kuitenkaan haluaisinkaan,sen ainoon miehen,jonka olisin halunnu.Näin vanhana,kun elämää on eletty paljon enemmän kun mitä sitä on edessäpäin,pitäs kai osata jo elää kipeittenkin asioitten kans,,,pitäis ja pitäis,,,En edelleenkään voi ymmärtää,missä kohtaa tuli erehdys,hama,väärä käsitys,,,luulin aina kun puhuit,että kaikki ottaa aikansa,sun tarkottavan tätä mun tilannetta,sillä kohtaa minä haksahdin.Ehkä meidän olis sittenkin pitäny vähän käyttää niitä puhelimia,ees viestitykseen,mutta ainakin mulle kirjottaminen on helpompaa,vaikkei kai sitä olis heti tarvinnu sanoo,että tykkään susta ihan kauheesti,vaan pieniä arkipäivän asioita....En ymmärrä sitäkään kuinka löysin tänne,ihan uusi maailma mulle,kuinka osasin hakee viestis,ehkä siinä oli enkeleitä mukana,,,,Nyt syyllisyys on musertava,vaikka sillon en tiennytkään sitä,mitä nyt tiedän,mutta se ei muuta asiaa mikskään.Tiätkö,mitä tarkottaa 1.6.2006?Kesäni onnellisin päivä,sain sillon olla kanssas hetken kahden,aika olis saanu pysähtyä siihen...Vaikka nyt ollaan tässä,oot joka aamu mun kans pimeessä ulkona viiden aikaan ja illalla nukahdan sun syliin,maailman parhaaseen paikkaan.Kaikesta huolimatta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä