Ihan toivotonta.
Maanantaipäivä ja töissä, ja tietysti niin hiljaista, että saa vaan peukkuja pyöritellä.
Vettä satanut eilisen ja koko yön.
Alakuloinen olo. Itkettäisikin. Ei ketään kenelle voisi kertoa, tai onhan noita kavereita/ystäviä ja mieskin, mutta ei toisen ihmisen masennukset heitä kiinnosta. Kokeiltu on.
Mistään ei oikein saa kiinni. Viikonloppunakin tuli törpöteltyä ja sekin vähän harmittaa, vaikka mitään kummallista ei tapahtunutkaan. Kotona vaan isännän kanssa otettiin olutta.
Mutta kun tulee nykyisin otettua vähän liian usein.
Sekin varmaan lisää vielä tätä ahdistusta.
Olisipa jossain joku kohtalotoveri, voisi vaikka meilailla tuntemuksia.
Mitenkähän tästä taas tulee tolkkuihinsa?
Maanantaipäivä ja töissä, ja tietysti niin hiljaista, että saa vaan peukkuja pyöritellä.
Vettä satanut eilisen ja koko yön.
Alakuloinen olo. Itkettäisikin. Ei ketään kenelle voisi kertoa, tai onhan noita kavereita/ystäviä ja mieskin, mutta ei toisen ihmisen masennukset heitä kiinnosta. Kokeiltu on.
Mistään ei oikein saa kiinni. Viikonloppunakin tuli törpöteltyä ja sekin vähän harmittaa, vaikka mitään kummallista ei tapahtunutkaan. Kotona vaan isännän kanssa otettiin olutta.
Mutta kun tulee nykyisin otettua vähän liian usein.
Sekin varmaan lisää vielä tätä ahdistusta.
Olisipa jossain joku kohtalotoveri, voisi vaikka meilailla tuntemuksia.
Mitenkähän tästä taas tulee tolkkuihinsa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
vetää vähän apeeks. Kun sain tietää että alkoholi lisää masista, niin lopetin kokonaan. Olen ollu ilman oluita 1,5 vuotta ja täytyy myöntää että hieman on mieliala noussut.
Hei vaan!!!
Ilmeisesti toivottomuutta on liikenteessä, tai masennusta.
Olen vuosia yrittänyt nousta ylös, jos mistäkin suosta.Tuloksetta.
Ensin oli väkivaltainen avioliitto ja sitten ero.
Loukkaantuminen, josta saan kärsiä edelleen.
Alotin koulutuksenkin jotta olis edes jotain muuta ajateltavaa, mutta nyt kävi ilmi etten yksin kertaisesti voi olla 8 tuntia jalan päällä.
Lääkärit kannustavat jatkamaan opintoja, mutta opettajat lyö lyötyä et tässä ammatissa ja opiskelussa tarvitset jalkojasi paljon.
Nyt en tosi tiedä itkeäkkö vai nauraa.
Lasten takia on pakko olla pystyssä, jotain vain olisi keksittävä.
Toivottavasti aurinko nousisi jo pian ja paistaisi risukasoihinkin.
Kiitos, chiken, viestistäsi!
Sanasi lohduttivat, vaikka oma elämäsi kurjaa onkin.
Tänään erityisesti tuntuu ankealta, voihan olla, että huomenna on jo parempi päivä.
Itselläni ollut myös kaikenlaista elämän varrella (nuorempana myös 5 vuotta kestänyt väkivaltainen avoliitto), hyvääkin, mutta jotenkin sykleinä tulee sitten taas uutta harmia. Olen yrittänyt epätoivoisesti etsiä kaikista asioista jotain hyvääkin, niinkuin joskus olen kuullut kehotettavan tekemään. Mutta eipä se vaan minulta onnistu.
Joskus joku asiantuntija sanoi minulla olevan sisäsyntyistä masennusta. Mitä se sitten sisällään pitääkin...
Toivon sulle kaikkea hyvää ja jospa tosiaan se aurinko sieltä tulisi...
kirjoitin tälle palstalle "siipi maassa" jutun.
Eli hyvin on samanlaiset tunnelmat. Itse huomasin että just se isännän kanssa kaljoittelu oli kaiken pahan alku ja juuri, helpostihan se lipsahti riidan puolelle se touhu. Sitten tuli morkkis, ja molemmin puolista kyräilyä, mikä vei sen vähäisenkin ilon elämästä. Sitten vaan alko tympimään yhä useampi asia. Nyt pidän rajana 2 olutta, jos nyt yleensä jotain otan, ei kyllä tee mielikään. (ja oon tosi tyytyväinen ettei teekkään) No, tänään kampesin itteni kyläilemään.
Oli kiva kun sain lähdettyä!!! Nauroin pitkästä
aikaa sydämeni pohjasta! Ja sehän piristi valtavasti!
Piristystä sinun päivääsi!
Mukavaa, että sait nauraa :DDDD
Minäkin yritän ottaa tästä päivästä irti jotain, mitä ei eilen ollut. Hirveästi vain väsyttää, herätys jo puoli kuudelta. Sitten tuonne pimeään, märkään...
Yritän pitää mielessä nuo puheesi tuosta oluen juonnista, se kun ei taida milloinkaan muuta kuin puuduttaa, varsinkin jos ottaa enemmän kuin juuri tuon pari.
Mitenkäs sinun päiväsi on lähtenyt käyntiin? Ehkä olet vielä untenmailla, mutta kerro kunhan heräät:)
Mukavaa päivän alkua!
Sateen ropinaan heräsin. Eilinen oli todella piristävä päivä. Ajattelinkin, että täytyy vaan kammeta ittesä liikkeelle, eikä jäädä tänne neljän seinän sisälle. Mulla vaan on semmonen kumppani, joka ei hyväksy sitä, että käyn esim. sisareni luona. Aina pitää niinkuin "varkain" kyläillä. MUTTA, teinpä semmosen päätöksen, että en hänen lupaansa tarvitse jos johonkin haluan mennä. ( En käy kapakoissa yms.)Eli mun menoni on lähinnä kylässä käyntejä.
Muutenkin ajattelin enempi tehdä sitä mistä itse pidän, elää myös itselleni. Tähän asti elämä onkin ollut hyvin pitkälle toisen sanelemaa.
Mukavaa päivän jatkoa sinulle!
Toivottavasti päivä lähtenyt paremmin liikkeelle.
Tuota nauramista olis kiva kokeilla, kun sais lähdetyksi vain ulos tai kavereita tervehtii.
Yö on pyöritty tuskan hiestä, itsekkin sorruin viikonloppuna olueeseen. Ikinä ei muista että se puoli on pysyttävä kaukana kun masentaa.
Mutta yritetään josko päivä paranisi jos naapuri lähtisi kävely sauvaksi metsikköön.
Se piristää minua aina kummasti tuo metsä.
Viikonloppuna olis ihana mökki talkoot, jotta naurua luulis piisaavan taas. Toivottavasti meidän karhun möllykkä tajuais pysytellä poissa tihutöistä sen aikaa.
Naapuri mökit alkaa olla pelossa, mutta itse tiedän ettei se sieltä näkösälle tule kun ihmiset on paikalla.
Onpa kiva kun täällä ”tapaa” teitä kohtalotoveruksia:)
Ehkä tälläinenkin voi olla jonkinlaista terapiaa, vaihtaa ajatuksia samassa jamassa olevien ihmisten kanssa.
Mulla on tuo työ, joka vie ajatuksia ainakin vähän muualle, mutta kyllä saisi olla vähän jotain muutakin.
Isännän kanssa illat tehään ruokaa, katotaan telkkaria, mutta ei vielä olla saatu kesän jälkeen innostusta esim. lenkkeilyyn, joka varmasti olisi kaikkein parasta tähän mielialaan. Jotenkin ei töitten jälkeen saa itestään oikein irti mitään.
Kyllä tämä päivä on huomattavasti parempi kuin eilinen.
Askel kerrallaan vaan eteenpäin...
Kirjoitelkaahan taas kuulumisianne ja jos jossain vaiheessa tuntuu, että halua olisi enemmänkin vaihtaa mietteitä, voisin antaa meiliosoitteeni, ellei se tunnu hassulta!?
Kaikkea kivaa päiväänne!
olutta otetaan vapaalla ja touhuillaan kaikkea kivaa yhdessä.mökkikin ostettiin.tehdään kolmea vuoroa ja jotenkin sitä vaan haluaa nollata tilanteen raskaan työputken jälkeen.meillä on 4 töitä ja 2 vapaata eli viikonloputkin painetaan töitä.tämä kolmivuorotyö on todella raskasta etenkin kun minulla on uniongelmia ja nyt varsinkin kun on pimeää.pyritään kerran vuodessa käymään etelän auringossa piristymässä.pärjäile
Luin noita kirjoituksiasi ja voisit oikeastaan kirjoitella mulle. Kärsin itse ns. syysmasennuksesta ja elämän varrella on tapahtunut mullekin (vähän liiankin) paljon.
[email protected]
Samoja asioita on tullut kokeiltua, mutta olen todennut, että otappa juomaa ja rentoudu niin olet vain siirtänyt väsymyksen tuonnemmaksi. Jossain se taas iskee. Tulee myös hirveä morkkis siitä, että on taas uudestaan väsynyt ja mahd. ehkä hiukan krapula. Kiitos siitä kumppanin ja halvan oluen, johon me suomalaiset olemme retkahtaneet. Olemme kohta koko kansa niinkuin venäläiset. Hampaattomia, sekä työttömiä. Ainakin keskiluokan kansalaiset.