Täällä keskustellaan jatkuvasti "itsekurista". Lihavilla ei ole itsekuria, siksi lihavat ovat lihavia.
Miten "itsekuri" liittyy lihavuuteen? Miten "itsekuri" määritellään? Onko muilla kuin lihavilla huono "itsekuri"? Jos lihava, ottaa ison palan kakkua, se on "itsekuritonta". Jos norm.painoinen tekee samoin, onko sekin "itsekuritonta", vai sallittua herkuttelua? Kuinka yksinkertaisena ongelmana te pidätte lihavuutta? Missä olisi kursseja "itsekurittomille lihaville"?
Miten "itsekuri" liittyy lihavuuteen? Miten "itsekuri" määritellään? Onko muilla kuin lihavilla huono "itsekuri"? Jos lihava, ottaa ison palan kakkua, se on "itsekuritonta". Jos norm.painoinen tekee samoin, onko sekin "itsekuritonta", vai sallittua herkuttelua? Kuinka yksinkertaisena ongelmana te pidätte lihavuutta? Missä olisi kursseja "itsekurittomille lihaville"?
Vastaukset 35
Vanhimmat
määritellä!
Normaalipainoinen ei JOKA KERTA ota sitä isoa palaa kakkua, vaan tyytyy vähempään vaikka mieli tekisi. Pitää siis mielitekonsa kurissa.
Lihava sen sijaan ottaa mielitekojensa mukaan jos ei joka kerta niin ainakin liian usein ja näin kilot kertyvät.
Mutta voihan normaalipainoisella olla muita alueita, joissa hän ei osoita itsekuria: tupakoi, huutaa lapsilleen jne.
Eihän normaalipaino sinällään ole minkään hyvän itsekurin merkki.
Myös voi olla niin, ettei ole mitään mielitekoja ruokamaailmasta. Silloin ei tarvita edes mitään itsekuria. Ei edes tee mieli herkkuja puhumattakaan että söisi niitä liikaa.
Mielestäni et määritellyt sanaa "itsekuri". Mitä "itsekuri" tarkoittaa? Ei pelkästään, että ei syö sitä isoa kakkupalaa, enempää kuin, että ei ala tupakoimaan. Siis määritelkää sana "itsekuri" ja onko se positiivinen vai negatiivinen vai peräti neutraalisana? Vai riippuuko tilanteesta ja ihmisestä?
on kykyä vastustaa kiusauksia.
Se että on lihava ei tarkoita sitä että syö enemmän kuin normaalipainoisetkaan. Joo, on täytynyt jossain vaiheessa syödä kun kilot kerta on tullu, mut se ei tarkoita sitä että syö jatkuvasti yli tarpeensa. Ylipainoinenkin voi syödä aivan yhtä terveellisesti mut eihän ne tulleet kilot sillä lähde... Kilojen pois karistaminen on aivan oma projektinsa. Turhaa sitä on tuijotella painoa ja tehdä siitä johtopäätöksiä miten ihminen sillä hetkellä pitää kehostaan huolta.
Hei matte!
Etkö tosiaan tiedä, että ihmisen aineenvaihdunta kiihtyy lihoessa eli säilyttääkseen painonsa tulee lihomisen jälkeen syödä enemmän kuin ennen lihomista?
Ei mene noin. Ihmisen aineenvaihdunta EI kiihdy lihotessa, vaan eripainoiset ihmiset kuluttavat samalla ruoka- ja liikuntamäärällä eri määrän kaloreita. Esimerkkinä vaikkapa 50kg painava ja 100kg ihminen: 100kg:n painoinen kuluttaa esim. uinnissa enemmän kaloreita, koska hänellä on enemmän massaa liikuteltavana kuin 50kg:a painavalla. Heidän perusaineenvaihtonsa voi olla ihan sama.
Jos 100kg ja 50kg syövät munkin joka päivä, eivätkä tee mitään kuluttaakseen sen, molempien paino nousee. Suhteessa 50kg:n painon nousee enemmän. Jos 50kg paino nousee 5kg, se on 10%, vastaavasti sama kilomäärä 100kg on 2,5%.
Asia ei mene ihan noin. Jos 100kg ja 50kg ihmiset ovat molemmat vuodepotilaina, se satakiloinen kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa, joskaan ei kahta kertaa enempää. Tämä johtuu siitä, että isompi massa vaatii enemmän verenkiertoa, sitä täytyy pitää lämpimänä jne. tämä kaikki vaatii energiaa.
Lisäksi koostumus vaikuttaa, eli 100kg bodarimies kuluttaa levossakin enemmän kuin 100kg ylipainoinen nainen, koska lihasten ylläpito on työläämpää kuin läskin.
Se, nouseeko paino munkin syömällä, riippuu sitten päivän kulutuksesta ja muista syömisistä. Pelkällä yhdellä munkilla päivässä laihtuu kuka hyvänsä.
Ensin korjaan oman virheeni, eli 100kg lihoo tietenkin 5% eikä 2,5% niin kuin vahingossa kirjoitin.
Totta kai vuodelevossakin isompi ihminen kuluttaa enemmän, mutta ei sen takia, että aineenvaihdunta kiihtyy. Isompi massa levossa tai liikkeessä kuluttaa enemmän. Tätähän minäkin yritin selittää, mutta en ilmeisesti onnistunut.
Vielä sen verran, että läskissä on vähemmän verisuonia kuin lihaksissa ja, siksi samanpainoinen lihaksikas kuluttaa enemmän.
Munkin syöminen oli vain ja ainoastaan esimerkki ja tarkoitti, että normaaliaterioinnin lisäksi. Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta? Vai pitääkö näyttää, että minäkin tiedän jotain?
monilla on erinlainen asenne lihavuuteen. Joillakin on sellainen hälläväliä olemus, jolloin he eivät välitä terveydestään ulkonäöstään vaan jatkavat omalla aseenteellaan muiden kommenteista piittaamatta, se voisi olla itsekuritonta.
Itsekurillinen taas tahtoo laihtua ja pitää itsensä kaukana makeasta tietyin väliajoin. Esim. kerran viikossa saa mässäillä kunnolla, kunhan jatkaa samaan malliin muina päivinä terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla (mm. kulkee pyörällä tai jalan asioilla eli hyötyliikuntaa tai sitten urheilullinen liikunta eli omaa jonkun liikunnallisen harrastuksen, joka voi olla vain lenkkeilyä tai jotain muuta kivaa).
Painon pudottamisessa ei tarvita itsekuria. Ei ainakaan niin poikkeuksellisia määriä, ettei sitä jokaiselta päästään terveeltä löytyisi. Sen sijaan tarvitaan tietoa.
Itsekuriin perustuva laihdutus on tuomittu epäonnistumaan. Ei siitä tule mitään, että syödään jotain kaalisoppaa, vaikka se on inhottavaa ja muka kestetään kärsimykset rautaisella itsekurilla. Ei sellaiseen pysty kukaan kovin kauaa.
Sen sijaan järkevä ruokavalio yhdistettynä reippaaseen liikuntaan ei vaadi itsekuria, koska se on mukavampaa kuin älytön mässäily. Ei yksinkertaisesti ole mitään kärsimyksiä, jotka pitäisi itsekurilla kestää.
Tietysti se vaatii jonkinlaista elämänhallintaa, eikä onnistu esim. alkoholisteilta, mutta ei sen kummempaa kuin vaikka säännöllinen työssä käyminen. Pystyyhän siihenkin käytännössä jokainen, vaikka ei niin huvittaisikaan aamulla nousta.
Tieto rationaalinen toiminta = päämäärä
Itselläni toimi hyvin. Kun sain hankittua kriittisen massan tietoa, niin kaikki sulautui yhdeksi kokonaisuudeksi ja siitä alkoi onnistunut laihdutus. Itsekuria tarvitaan tietysti sen verran, ettei heti ensimmäisesti mielenjohteesta lähde kauppaan ostamaan roskaruokaa. Ihminen oppii pitämään siitä, mitä syö. Tämä pitää paikkansa minun tapauksessani. Muutama vuosi sitten pidin välttämättömänä syödä päivittäin makeisia jne. Nykyään makeisten tilalle ovat tulleet erilaiset hedelmät, ruisleipä ja maito yms. terveelliset ruuat. Olo on sen mukainen. Suosittelen aloittajaa harkitsemaan jonkun liikuntaharrastuksen aloittamista. Saattaa viedä aikansa, kunnes "oma laji" löytyy, mutta se kannattaa. Itselleni uinti merkitsee paljon. Pääasia on, että pitää siitä, mitä harrastaa. Herkkuja on myöskin paha syödä, mikäli niitä ei kanna kaupasta kotiin. Itse vältän epäterveellisen ruuan ostamista - Se on helppo keino torjua mässäilyä.
On myöskin turha vedota siihen, ettei aika mitenkään riitä. Itse käyn kouluani 3 vuoden suunnitelmalla (norm. 4-5 vuotta), mutta kuitenkin aikani riittää, koska käytän sitä tehokkaasti. Tietysti minulla ei ole valtavasti aikaa katsella televisiota jne. mutta en pidä sitä minään kovinkaan suurena menetyksenä. Koulu, läksyt ja liikunta vievät lähes kaiken ajan. Kavereita tapaan juoksulenkillä.
PS. Viikonloppuisin on tietysti aikaa bilettää.
Kiitos, Komea mies, kirjoituksesi oli hieno! Olen ihan samaa mieltä, että tieto auttaa monissa asioissa, myös laihdutettaessa tai paremminkin elämäntaparemontissa.
Itse opettelen uutta elämäntapaa ja se tarkoittaa että, jos sorrun joskus johonkin hyvään, en ota siitä paineita ja syyllisyyttä, että tähän loppui tämä "kuuri". Jatkan siitä taas eteenpäin. Syöty mikä syöty, ei se itsesyytöksillä ulos tule.
Minusta itsekuri on hyvin negatiivinen ja syyllistävä sana. Jos se on piiskana kiloja vastaan, tulos on jo etukäteen tuhoon tuomittu. Kellään ei voi olla niin paljon tätä itsekuria, että pelkästään sen "avulla" saisi mitään aikaan. Ja vielä pahempi, jos se itsekuri löytyy toisesta ihmisestä, joka koko ajan jankuttaa itsekurinpuutteesta, ei tule mitään.
Elämänhallinta on paljon parempi sana, niin kuin kirjoitit. Ihan arkipäivänasiat vaativat elämänhallintaa, mutta sana ei ole negatiivinen eikä syyllistävä. Päinvastoin, kun itse hallitsen omaa elämääni, pystyn moniin asioihin, joita "itsekurinpuutteella" en ole pystynyt hoitamaan.
se on nyt tullut todistettua että liikunnalla ei laihdu. kesään asti olin pelkällä ruokavaliolla ja paino tippui hyvin alaspäin kunnes lisäsin liikuntaa, viime aikoina n. 9-10 tuntia viikossa pyöräilyä ja salilla ja kuinkas sitten kävikään. painon putoaminen tyssäs ja pari kolme kiloa tullut takaisin ja tätä on ollut syyskuun alusta lähtien...perkele että vituttaa. putoamisesta ei tietoakaan.........tana
Älä nyt viitsi puhua roskaa. Minkähän takia urheilijat ovat sitten järjestään tiukassa kunnossa, jos liikkumalla kerran lihoo.
Miten muutit ruokavaliotasi, kun aloitit liikunnan harrastamisen. Ethän toki voi olla samoilla syömisillä kuin ilman liikuntaa.
Kyllä itsekuri liittyy oleellisena osana laihduttamiseen. Toki myös tieto on iso osa prosessia, mutta ei sillä tiedolla pelkästään laihduta. Kyllä sitä itsekuria pitää löytyä kaupassa karkkihyllyjen kohdalla, liikkumaan lähtiessä jne. Eli se mitä päänsisässä tapahtuu yhteensä on tärkeää. Kukaan ei pysty laihduttamaan pelkällä tiedolla tai itsekurilla.
Tietenkin jonkinlaista itsekuria tarvitsee laihduttamiseen niin kuin muihinkin suunnitelmallisiin projekteihin elämässä.
Mutta oleellista on se, että lihavat eivät ole lihavia ja epäonnistu laihdutuksessa siksi, että heillä olisi niin huono itsekuri. Ainakaan yleensä. Ongelma on pikemmin siinä, että puuttuu tietoa ja kokemusta siitä, miten terveellisiä elämäntapoja ylipäänsä vietetään.
Ei oikeanlaisen ravinto-opin saaminen ole lihaville vaikeaa. Itse olen lihava, mutta voin väittää että tiedän paljon oikeanlaisesta ruuasta keskiverto ihmistä enemmän. Itseasiassa paljon enemmän. Olen käynyt ravintoalan koulun, saanut opastusta ja ohjausta monelta ravintoterapeutilta jotka ovat loppuksi todenneet että sinä näytät tietävän nämä asiat yhtä hyvin kuin he itse tietävät.
Ongelma on siinä että ei ole sitä itsekuria tarpeeksi ja sitten vielä kun sairastaa ahmimiskohtauksia niin siinähän sitä kilojen kanssa sitten onkin tekemistä. Ja pelkkä liikunta ei auta, sillä pitäisi liikkua todella paljon jos haluaa kuluttaa kaiken mitä on ylimääräistä syönyt ahmimiskohtauksen aikana. Eli kyllä se mielen heikkous vaikuttaa paljon lihavan ihmisen elämään. Ehkä asia voi olla jollakin toisin, mutta minulla se on näin.
Ahmiminen ei ole mielen heikkoutta. Oletko kuullut BED:stä eli binge eating disorderista? Se on sairaus, ei syy, vaan seuraus jostain aiemmista tapahtumista esim. lapsuudessa. Siihen on myös saatavissa apua.
Kuulostaa todellakin siltä, että aiemman viestin kirjoittajalla on jokin sairaus, joka saa hänet ahmimaan. Suosittelen kääntymistä lääkärin puoleen. Sairautta ei voi parantaa itsekurilla. Yhtä hyvin voisi kuvitella parantavansa pelkällä itsekurilla syövän tai masennuksen. Eihän se tietenkään onnistu, vaan tarvitaan hoitoa.
En usko ettei masennuksesta voi parantua itse. Antakaas minulle masennus niin näytän miten se toimii käytännössä.
Mutta Komea mies, onko sitä kuuluisaa säästöliekkiä tai hidasta aineenvaihduntaa olemassa? Miten voit selittää sen, että ollessani laitoskuntoutuksessa, kun söin huomattavasti paljon enemmän kuin normaalisti, laihduin?
Normaalisti syön vähän ehkä liiankin vähän arjessa mutta en hirveästi liiku. Siis aamiainen: kaksi ruisleipää, kinkkua, voita, kahvi.
Yksi lämmin ruoka päivässä, joka on joku Saarioisten valmisruoka. Ei sellainen iso (esim. palapaisti).
Illalla jotain kolmannen kerran, kuten puuro tai taas kaksi leipää. Työskentelen kotona mutta kerran päivässä käyn yhden kerran keskustassa bussilla esim. kaupassa tai luennolla. Crosstrainerilla "juoksen" puoli tuntia kolme kertaa viikossa kotona.
Ollessani laitoskuntoutuksessa Ortonissa söin varmaan kolme kertaa enemmän kuin normaalisti mutta laihduin. Liikunta siellä oli helppoa. Tosi kevyttä jumppaa tai vesijumppaa, jossa ei tullut edes kuuma 1 - 1,5 h päivässä ison talon ravaamista koko päivän ees taas.
aamiainen: saman verran leipää kuin normaalisti kaurapuuroa lautasellinen muroja hillolla jugurttikupin verran.
Kaksi lämmintä ateriaa.
Päiväkahvin kanssa viineri tai vastaava.
Illalla kaksi leipää niin kuin arkenakin. Illalla karkkia huoneessa. Kolme isoa pussia kahdessa viikossa.
Kahden viikon kuntoutuksen aikana laihduin kaksi kiloa. Ensimmäisen viikon taivastelin, että kuinkahan paljon tulee lisää, kun täällä syö näin paljon.
Toisella viikolla housut rupesivat roikkumaan törkeän näköisesti.
Mistä tämä on merkki? Kuntoutuksen helppo liikunta ei voi kuluttaa niin paljon, että se selittäisi tämän kaiken. Syönkö siis kotona liian vähän arjessa, vai selittääkö pelkkä ison talon ravaaminen kuntoutuksessa kaiken? Crosstraineriin vastaavaa rankkaa liikuntaa ei kuntoutuksessa ollut ollenkaan. Yhtenä aamuna kokeilin juoksemista lenkkipolulla noin 5 kertaa 200 min loivaa ylämäkeä.
Mitä pitäisi kotona tehdä, että saisi samoja tuloksia? En nyt ihan tästä näin rupeisi kokeilemaan vastaavia ruokamääriä päivässä kuin siellä. Pitäisikö silti?
Valitettavasti syöt päin honkia. En saa ihan selvää, syötkö sen lämpimän ruuan päivälliseksi vai lounaaksi, mutta joka tapauksessa sinulla on aivan liian pitkä ateriaväli. Lisää toinen lämmin ruoka päivään.
Mutta ei eineksiä, joita ei muutenkaan kannattaisi syödä. Valmisruuissa on järkyttävät määrät rasvaa ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja. Energiaa on paljon, mutta nälkä ei lähde. Et kai muuten vaan nopostele esim. karkkia tai suklaata päivän aikana?
Tuosta kahden kilon laihtumisesta on vaikea sanoa mitään. Minun painoni voi heittää sen pari kiloa saman päivän aikana riippuen kehon nestetilanteesta ja syömisistä. Olosi on kuitenkin ilmeisesti hoidossa parantunut, mikä on se tärkein asia.
Puolentoista tunnin vesijumppa päivässä kuluttaa jo paljon energiaa. Voi olla lähelle tuhattakin kilokaloria koostasi riippuen. Puhumattakaan, jos olet kävellyt tuntikausia. On suuri ero siinä, vietätkö päiväsi kävellen vai istuen. - Satoja kilokaloreita.
Suosittelen siis, että otat syömiseesi mallia kuntoutuslaitoksen ruuista. Karkit ja viinerit tosin korvaisin vaikka leivällä tai jugurtilla. Lisäksi sinun tulisi lisätä liikuntaa. Sekä kertoja että treenin kestoaikaa. En ole käyttänyt crosstraineria, mutta käsittääkseni se voi olla melko raskasta. Käytä siis kevyttä vastusta ja rauhallista tahtia, mutta treenaa pidempään ja useammin. Voisit myös koettaa muita liikuntamuotoja vaihteluksi - vaikka sitä vesijumppaa.
Jos kuntosi ei tahdo kestää ja tunnet, ettet ole palautunut aiemmasta treenistä, pidä suosiolla välipäivä, vaikka olisikin normaalisti treenin aika.
Näillä eväillä saat kulutuksesi nousuun ja olokin on mukavampi, kun voit syödä enemmän ja silti paino lähtee alas.
Tuo syöntisi on aivan järkyttävää! Hullut määrät leipää ja valmisruokaa. Missä ovat kasvikset, marjat ja hedelmät? Missä on 3-4 tuntia aterioiden välissä - siis ei lähemmäs 8 tuntia? Ja kaikki syöminen lasketaan syömisesksi; vapaita pikku patukoita ja pullia ei olekaan.
2 pudotetun kilon jälkeen ei kenelläkään ala roikkua mikään törkeästi. Ei edes vaatteet.
Lisään että neljä ruisleipäpalaa ei ole hullua kun suositukset ovat kuidunsaannin kannalta viisi palaa päivässä. Vehnäleipää en syö. Yleensä leivän päällä on myös paprikaa ja kurkkua. Vitamiinit otan purkista, koska olen allerginen hedelmille, kasviksille ja juureksille, monille mausteille yms.
Kalorimäärä päivässä on 1000 - 1700 ja tämän on ravitsemusterapeutti tarkistanut ja se on myös mitattu hengitysilmasta. Että ei niissä valmisruoiassa niin paljon rasvaa ole. Suosin niitä vähäkalorisia (jotka maistuvat pahalta ja ovat melkein pelkkää perunaa) sekä pinaattikeittoa.
Useimmiten syön 1200 - 1500 kaloria päivässä, jolla paino ei liiku mihinkään.
Noin kolmena päivänä viikossa syön myös maitosuklaata noin kaksi riviä siis kahdeksan palaa tai jotain vastaavaa. Napsin pitkin päivää, illalla ei maistu mikään ellei ole tuollainen tuhannen kalorin päivä, jolloin nälkääni laitan puuroa tai leipää. Leivän päällä oleva kinkku on kevytkinkkua, juustoa en käytä (allergian takia). Rasvatonta maitoa menee melkein litra päivässä, lisäksi pari lasia vettä plus yksi banaani päivässä. Ravitsemusterapeutilta ei muuta herunut kuin että ihan ok mutta ota vitamiinit purkista allergian takia.
Sunnuntaisin en kontrolloi mitään ja silloin laitan tavallista kotiruokaa ja syön jälkiruoaksi kahvia ja jäätelöä yhden kupillisen ilman kastiketta. Vaikka sunnuntairuokailuja unohtuisi parinkin kuukauden ajan, sillä ei ole merkitystä painoon.
Tällä ruokavaliolla olen ollut jo muutaman vuoden samassa painossa mutta tästä ei ole varaa enää vähentää tai käy kalorit liian pieniin. Tuhannen kalorin kohdalla on jo jatkuva huono olo eikä 1200 riitä laihtumiseen. Jossain kuitenkin mättää kun tällä kalorimäärällä pitäisi jotain tapahtua. Niin että siihen kaipaisin sitä vinkkiä, kun tuo kuntoutuksen ruokavalio oli aivan valtava verrattuna kotiruokavaliooni. Onko tämä siis sitä säästöliekkiä?
En pienessä kodissani kuitenkaan pysty siinä määrin ravaamaan ympäri taloa kuin kuntoutuksessa tein, joten miten ja mitä kuntoutusruokavaliosta pitää jättää pois, jotta laihtumista tapahtuisi. Vesijumppa ei siellä tosiaan ollut 1,5 h putkeen. Vaan liikuntaa oli kaksi viiva kolme puolen tunnin jaksoa päivässä, josta raskain oli vesijumppaa. Ne muut jumpat olivat tyyliin venyttelyä ja jopa niin "hurjia" vatsalihasliikkeitä, että maattiin selällään lattialla ja hengitettiin syvään. Joten liikunnan raskauden pikkiin en mitään laittaisi. Enemmänkin se talon ravaaminen oli kuluttavaa siellä.
Syö ihan suosiolla enemmän ja tasaisemmin. Ne 1000kcal päivät voit tunkea sinne, missä ei aurinko paista. Ethän voi liikkua, jos et syö.
Jos jotain on jätettävä pois kuntoutuslaitoksen ruokavaliosta, niin ne viinerit ja karkit. Mieluummin kuitenkin korvaa ne vaikka jugurtilla tai maitorahkalla sen sijaan, että jättäisit kokonaan pois.
Ja lisää liikuntaa. Jos et mahdu kävelemään asunnossasi, mene ulos. Tai hanki juoksumatto, jos raha ei ole ongelma. Jos on, hanki vaikka kuntopyörä, joka on paljon halvempi.
esim viinanjuonnissa tai miesasioissa. Vedän joka kerta kunnon kännit ja sekaannut jopa 4 eri mieheen illan aikana,jakelen huolettomasti puhelinnumeroani ja en edes muista kaikkien tuttujeni nimiä. Eipä ole kovin hyvät fiilikset aina. Ruoan suhteen olen todella itsekurillinen,tällä hetkellä haluan painoni alemmas,nyt painan 68kg ja olen 166cm,eli sen takia syön maksimissaan 1500 cal/päivä. Olen siis tarkka siitä ja liikunnasta.
Itsekuri liittyy mun mielestäni muihinkin asioihin ,kuin lihavuuteen.itekurin puuttuminen on huono asialiittyy se sitten viinaan,ruokaan tai miehiin
Vaikka miten kurinalaisesti yrität syödä!
ettei nyt niin hirveet jenkkakahvat ole...se on sitten syömisestä nääs pois,jos herkuttelee,ihan sama onko se viina vai ruoka millä herkuttlee.Kikkea ei voi saada. Niin ja seksi kuluttaa kans aika kivasti. Pari kiloo kun sais,on toki ihan eri asia kuin 10-30kg ylipaino,vai mitä????
Itsekuria on se, että ei toteuta kaikkia halujaan, vaan jättää tekemättä sen, mistä on esimerkiksi itselle tai muille haittaa. Liiasta tai epäterveellisestä ravinnosta on itselle haittaa.
Siispä itsekuria se, että syö terveellisesti, vaikka mieli muuta tekisikin. Jos ottaa ison palan kakkua kerran vuodessa, mikäs siinä, mutta jos ottaa ison palan kakkua joka päivä tai muutaman kerran päivässä, se on huonoa itsekuria.
itsekuria jossain muodossa.olipa sitten kyse ruuasta,seksistä,juomisesta jne jne ihminen tarvii itsekuria sopeutuakseen yhteiskunnan normeihin.lihavuus ei ole poikkeus.kukapa lihava hyväksyisi raiskauksen tai murhan?jokaisen ihmisen kansalaisvelvollisus on opetella itsekuria.
hitto nyt vastasin väärälle ihmiselle :) no en kyllä jaksa kirjoittaa koko litaniaa uudelleen.sorry.
Useat hoikat tai norm.painoset ei mätä ruokaa lautasellen kekokaupalla.
MINÄ OLEN NÄHNYT, millasia vuoria ylipainoset kerää, muutakin kuin kakkua.
Itsekuti on sitä, että pitää päänsä kylmänä eikä ole kaikenmaailman herkkujen vietävissä.
Luuletko, että minä kauppareissuillani sortuisin kaikenmaailamn hyvään, mitä kaupat pursuavat. Ei, mulle riittää perusruokatarpeet.
Järki jo sanoo, että herkut ovat lihottavia, tarpeettomia ja kalliita.
Kyllä se on totta että itsekurista se on kiinni!!
Olen nyt laihduttanut 4viikkoa ja laihtunut 7kg.
Syön terveellisesti nyt.
En osta herkkuja kotiin etten voi syödä niitä.
Vaatii todellakin välillä suurta itsekuria kaupan karkkihyllyllä.
Me lihavat ollaan huono itse kurisia ruuan suhteen.
On turha luulla että lihoo jos syö oikein.
niin kauan kun selittää toisille ja itselleen että minä syön vähän niin laihtumisesta on turha haaveilla.
mun ruoka lista on tässä!
-aamupala;kaurapuuroa,sämpylä,keitetty muna,lasi rasvatonta maitoa,flooraa yks tl.
-Lounas;Kinkkuleipä,omena,jogurtti rasvaton,
-päivällinen,lämminruoka,vettä juomaksi.
-iltapala ennen klo 18,sämpylä jonka välissä tonnikalaa,rasvaton jogurtti.
Tämän lisäksi juon kahvia mustana pitkin päivää.
Jos paino ei laske niin aina on vara syödä vähempi.pituuteni 181 paino113 nyt lähtöpaino 120
Ratkaiseva tekijä tässä on kuitenkin se, että ruokavaliosi on suhteellisen tasapainossa. Jos söisit esim. pelkkää kaalikeittoa ja greippejä, olisit jo repsahtanut. Ei sellaista kukaan jaksa, mutta järkevälä ruokavaliolla homma onnistuu.
Älä vähennä enää syömistäsi. Pikemmin voisit jopa hieman lisätä sitä ja samalla lisätä liikuntaa. Paras asia ruokavaliossasi on sen koostumus, eli lisäyksen pitäisi olla noita samoja ruokia, kuin mitä jo syöt.
Vältän itsekin karkkihyllyjä, jos en oikeasti aio ostaa niistä mitään. Tulee vain ikävä fiilis, kun mieliteko iskee kuitenkin. Sitten kun ostan karkkia, niin menen sinne ja ostan, mutta se ei ole joka päivä eikä joka toinen päivä vaan esim. kerran kahdessa viikossa.
Eiköhän itsekuri ole sitä että pystyy vastustamaan kiusauksia, oli ne sitten mitä tahansa. olla oastamatta jotakin, olla pelaamatta rahojansa peliautomaattii, käymättä vieraissa vaikka kuinka olisi tyrkyllä tarjokkaita....ja myös olla syömättä vaikka olisi kuinka hyvää tarjolla. ei se itsekuri liity mitenkään erityisesti lihavuuteen, vaan kaikkeen yhteiskunnassa. Niitä lujittamaan on keksitty lakeja ja määräyksiä että jokainen tietää miten tulee toimia, ja jos niitä ei noudata, siis ei ole itsekuria, tulee siitä jotain seuraumuksia. Jos pelaat, häviät rahasi. Jos syöt, lihoat. Jos käyt vieraissa, menetät perheesi tai terveytesi... Eikö niin?
onpahan noita ihmisiä, jotka ovat hoikkia kun mitkäkin ja syövät niin paljon että lihavimpiakin hirvittää. mutta jostain syystä eivät liho. eikä heidän syömistään katsota yleensä itsekurin puutteena sillä eivät liho...