Ajattelin nyt paiskata mirrin pöydälle ja kysyä suoraan että miten voin auttaa?
Taannoin minulle esiteltiin tämä sivusto:
http://www.sro.fi/opetuksia/raamattuluennot/psykopaatti.htm
Viestissä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001442&posting=22000000020351973
Tälle palstalle on hiljalleen kertynyt aineistoa joka ilmeisesti on tarkoitettu esimerkiksi luonnehäiriöisestä mielestä. Haluaisin nyt kuulla että miten tästä eteenpäin? Pitäisikö meidän pohdiskella materiaalia noin yleisesti, karman valossa vaiko tältä aloitukseni pohjalta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001442&posting=22000000020014674
En todellakaan edelleenkään tiedä saako karmaa jos käyttäytyy kielteisellä tavalla jonkinlaisen jo syntymässä saadun tai sairaalle ympäristölle altistumisen vuoksi. Ehkä oleellista on voiko ihminen vapaasti päättää sen miten hän toimii. Mutta miten ulkopuoliset voisivat tietää onko ihmisen toiminnan takana hänet syyntakeettomaksi tekevä häiriötila vai täysin tietoinen ja tahallinen toiminta (syystä mistä hyvänsä)?
Täällä on tuotu esiin ajatus että me karmauskovaiset olemme liian herkkänahkaisia. Tämä koskee tietenkin kaikkia uskovaisia; uskoon, uskontoon, oppiin ja ideologiaan katsomatta. Ihan hyvä ajatus ja pohtimisen arvoinen.
On myös puhuttu jaloudesta ja aitoudesta, muistaen kuitenkin viat ja puutteet. Mikä meistä tekee aitoja? Henkilökohtaisesti en tiedä. Mikä tekee jaloksi? Sekö että ei provosoidu? Entä jos ei provosoidu sen takia että on hetkellisesti kykenemätön sellaiseen?
Omalta osaltani huomaan että olen koko elämäni ollut aivan liian kiinnostunut yksinomaan omasta itsestäni. Siksi kysynkin nyt että voinko auttaa täällä jotakuta, ja miten? Epäilen että kyvykkyyteni todelliseen auttamiseen on heikko, mutta kysytään nyt kumminkin. Ja voivat tähän muutkin osallistua, ketä kaikkia täällä nyt sitten lieneekään nykyään.
Tehdäänkö yhteistyötä?
24
933
Vastaukset
- Hookirjaimia ja pisteitä
"Siksi kysynkin nyt että voinko auttaa täällä jotakuta, ja miten? Epäilen että kyvykkyyteni todelliseen auttamiseen on heikko, mutta kysytään nyt kumminkin."
Hienoa! Ilahduin viestistäsi ja vilpittömän tuntuisesta asenteestasi. Koska pystyit tuon tunteen välittämään, kykysi/lahjasi auttaa ei suinkaan ole niin heikko mitä epäilit.
Tästä on hyvä jatkaa....vaikka uskallan toki epäillä kyvykkyyttäni, koska olen lähinnä elämäni varrella keskittynyt pysymään mahd. kaukana ihmisistä ja sen vuoksi en ehkä tiedä miten heidän kanssaan "pitäisi" olla, millainen toiminta olisi hyödyllistä.
Mutta jos tulee edes hetkeksikin sellainen olo että voisi vaihteeksi keskittyä johonkin muuhunkin kuin omaan itseensä, niin sellaisesta hetkestä olisi hyvä ottaa vaarin. Netti varsinkin on paikka missä vain kukin helposti hehkuttelee omalla erinomaisuudellaan.
No, lupaamatta paras, voi se olla että aristelen minkään sortin auttamisia sen verran että tulee pahat takapakit. Menköön sitten plörinäksi jos on mennäkseen...
- Neiti.A.Karmanen
on voinut etsiä apua jo kauan ja ei ainoastaan tältä palstalta. Olen vähän seurannut häntä, hänellä on erilaisia koukkuja eri ihmisille. Kuka sitten onkaan, minä en pysty auttamaan, jotkut ei pysty vastaanottamaan apua ja vain korkeimmalle Herralle antautuminen auttaa. Ehkä voisimme rukoilla hänen puolestaan, tai tehdä jotain oman henkisen suuntautumisen puitteissa.
- Neiti.A.Karmanen
Ystävämme löytää ateisti palstalla rellestämässä, milloin milläkin nimellä. Todellisuudessa hän uskoo olevansa simpanssi SEEMOS apinoiden planeetta elokuvasta, jota apinat pitivät jumalana.
- Kokemuspeikko
Neiti.A.Karmanen kirjoitti:
Ystävämme löytää ateisti palstalla rellestämässä, milloin milläkin nimellä. Todellisuudessa hän uskoo olevansa simpanssi SEEMOS apinoiden planeetta elokuvasta, jota apinat pitivät jumalana.
"Ystävämme löytää ateisti palstalla rellestämässä, milloin milläkin nimellä."
Ystävyytemme tässä vaiheessa kysyn, pidätkö itseäsikin minuna, vai väitätkö ainoastaan minun kirjoittaneen tämän palstan 30 perättäistä aloitusta sinun nimimerkilläsi?
Heippa. Lähden tästä rellestämään. - Neiti.A.Karmanen
Kokemuspeikko kirjoitti:
"Ystävämme löytää ateisti palstalla rellestämässä, milloin milläkin nimellä."
Ystävyytemme tässä vaiheessa kysyn, pidätkö itseäsikin minuna, vai väitätkö ainoastaan minun kirjoittaneen tämän palstan 30 perättäistä aloitusta sinun nimimerkilläsi?
Heippa. Lähden tästä rellestämään.niin käyppä katsomaan vastaukseni ateisti palstalta, johon kirjoitit referenssiä minusta tänään aamulla. "Me teimme sen taas..." SEEMOS,H.H., ..., Kokemuspeikko jne, sinullahan on ateistipalstan suurin epäilysrekisteri, vai mitä Nas.se?
Auttamisessa on niin helppo mennä "auttamiseen" kun ei oikeasti tiedä mistä milloinkin on kysymys. Toista on helppo loukata ymmärtämisellä ja joskus jopa ymmärtämisen yrittämisellä, varsinkin jos ei itsekään vaikuta kovin edistyneeltä ihmiseltä. Sanotaan että kun sokea taluttaa sokeaa kumpikin putoaa kuoppaan.
Mutta ehkäpä jätänkin vallan yltiöpäiset hurskastelut sikseen ja keskityn kuuntelemaan että mitä näistä kaikista ajatuksista täällä kehkeytyy, josko mitään. :P- Neiti.A.Karmanen
Chandi kirjoitti:
Auttamisessa on niin helppo mennä "auttamiseen" kun ei oikeasti tiedä mistä milloinkin on kysymys. Toista on helppo loukata ymmärtämisellä ja joskus jopa ymmärtämisen yrittämisellä, varsinkin jos ei itsekään vaikuta kovin edistyneeltä ihmiseltä. Sanotaan että kun sokea taluttaa sokeaa kumpikin putoaa kuoppaan.
Mutta ehkäpä jätänkin vallan yltiöpäiset hurskastelut sikseen ja keskityn kuuntelemaan että mitä näistä kaikista ajatuksista täällä kehkeytyy, josko mitään. :Pmuuta kuin tyhjä pää. Olin tuolla ateisti palstalla vähän aikaa. Kohta kai revitään palasiksi siellä, mutta niinhän tää täällä menee.
Tosin koska olen aivan uusi netin käyttäjä, täällä saa hyvää kokemusta kirjoittamisesta ja huomaa usein omien tunteiden kuumentamien ajatusten järjettömyyden. Mutta olen täällä vain oppimassa, eikä tuo simpanssikaan minua oikeasti ärsytä. Leikkipaikkahan tämä on tylsinä iltoina, ei muuta.
- Kokemuspeikko
"Tälle palstalle on hiljalleen kertynyt aineistoa joka ilmeisesti on tarkoitettu esimerkiksi luonnehäiriöisestä mielestä. Haluaisin nyt kuulla että miten tästä eteenpäin? Pitäisikö meidän pohdiskella materiaalia noin yleisesti, karman valossa vaiko tältä aloitukseni pohjalta"
Aloituksesi edusti karmanäkökulmaa ja sen nimiseen tämä palstakin kai viittaa. Luonnehäiriöinen pitää tunnistusta vaikeuttavaa maskia ja siksi pitäisi miettiä yleisemmin miten sellaisen paljastaa. Siksi en tyytyisi pelkästään karman valossa asiaa tutkimaan. Sehän jättäisi tutkimatta mahdollisuuden, että koko ideologian taustalla on sen syntymisestä asti ollut luonnehäiriöisen mielen tuotos.
"On myös puhuttu jaloudesta ja aitoudesta, muistaen kuitenkin viat ja puutteet. Mikä meistä tekee aitoja? Henkilökohtaisesti en tiedä."
Jos kysyit vilpittömästi, olet jo jotenkin kiinni ainakin aitoudessa. Vikoja ja puutteita löytyy kaikista paitsi luonnehäiriöisistä. Tai no, voihan niistäkin löytyä, jos pikkuvioilla voidaan selittää ettei isoja ole ja että ollaan parempia muihin nähden.
"Mikä tekee jaloksi? Sekö että ei provosoidu? Entä jos ei provosoidu sen takia että on hetkellisesti kykenemätön sellaiseen?"
Kykenemättömyys ei tietenkään tee mitään. Provosoimattomuus taitaa olla vahvuutta vastustaa manipulointia. Turhan usein joku saattaa silti pitää oman päänsä idioottimaisuuttansa ja kieltäytyy sellaisestakin mistä ei pitäisi. Narsistit nyt varmasti haluavat olla jaloja ja voivat vähän leikkiä marttyyriakin. Oli miten hyvänsä, niin narsismiin sopii hirveän hyvin nämä kaikki sarasvuomaiset sankaritarinat. Se minua tökkii kyllä karmassakin. En pidä ihmisiä hyvinä, enkä kovin fiksuinakaan muuttamaan omaa käytöstään.
"Siksi kysynkin nyt että voinko auttaa täällä jotakuta, ja miten?"
Kyllä kiitos. Vaikka olen varovainen ja juuri pääsin kertomasta etten luota partiolaismaisiin kunnostautumisiin, niin en silti torju täysin. Jos itse olen jotakuta auttanut joskus lapsellisen vilpittömästi, niin kaipa tajuan etten voi olla ainoa joka niin on joskus toiminut. Täällä voit toimia niin, että jos tiedät miten reagoida, niin reagoi, muuten älä. Minä haluaisin selkeyttä siihen, mihinkä oikein voi uskoa ja millaisin perustein. Ärsyynnyn, kun joku pässi luulee sen olevan määkimistä ja että nyt tarvittaisiin jämerää lauman johtajaa tullen tyrkyttämään viisauksina hölmöyksiä ja säväyttäviä tarinoita. No, ajattelen rehellisen vihan olevan parempi kuin petollisen ystävyyden.
Mitenkä itse, tunnetko ystäväsi ja tiedätkö vastustajasi? Itselleni nuo asiat eivät suinkaan ole aina olleet selviä.Minäkään en pidä ihmisiä lähtökohtaisesti hyvinä, mutta en pahoinakaan. Hyviksi ja pahoiksi leimaaminen jättää kokonaisen laajan välirepertuaarin ihmisyydestä sivuun, ja tekee elämästä kovin mustavalkoista ja tylsää. Eipä silti ettenkö olisi mustavalkoisuuteen sairastunut tuon tuostakin.
Hivenen ihmettelen näkemystä narsistista marttyyrinä tai jalona, koska olen olettanut että narsistit eivät piittaa muista ihmisistä pätkääkään. Onhan heille oma itse niin suurenmoinen elämän keskiö, että ei luulisi muiden ihmisten siinä sankaritarussa pahemmin olemassaolollaan häiritsevän tai merkitsevän oikeastaan yhtään mitään. Tuollaisten yyperihmisten oletan olevan provosoitumattomia ja provosoimattomia, koska heitä ei kiinnosta minkäänlainen negatiivinen toiminta ihmisten parissa. Positiivinenkaan ei kiinnosta, eli jaloutta ei tarvitse tavoitella jos muiden ihmisten mielipiteet eivät voisi vähempää kiinnostaa täydellistä narsistiamme.
Täydellisen ihmisen ei tarvitse jatkuvasti todistella täydellisyyttään muille eikä edes itselleen.
Mutta ehkä olen ymmärtänyt narsismin perusjutun täysin väärin. Toivottavasti, tai muuten olen itse havittelemassa täydelliseksi narsistiksi koska arvostan provosoitumattomuutta (sen vuoksi etten itse siihen ole kyennyt kovin helposti).
Täytyy olla olemassa muitakin syitä vähentää ihmisten tempauksia ja höpötyksiä kohtaan tuntemaansa kiinnostusta, niin että voi kiinnostua heidän todellisista minuuksistaan naamioiden takana; jos sellaisia "todellisia" minuuksia sitten onkaan?
Tietyssä mielessä ei kannata ottaa kaikkia jollekin foorumille kirjoittelevia yhtenä klönttinä, niin että kirjoittelu on "minä vastaan muut". Mutta eräässä mielessä voisi kokeilla sellaistakin asennetta että "kaikki ovat ystäviäni ja kaikki ovat vastustajiani". Ts. sillä ei ole merkitystä _kuka_ sanoo jotain miellyttävää tai vastenmielistä. Olisi typerää kuvitella että nettitutut ovat verrattavissa tosielämän ystäviin, ja vihoittelemalla iät ajat jollekulle vanhojen kaunojen perusteella harjoittaa vain omia automaatioitaan kuin kone. Sellaisesta on pirun vaikea päästä eroon, mutta kiinnostaisi kokeilla kumminkin.Negatiivinenkin asenne on ok jos siinä on mukana aimo annos rehellisyyttä omaa itseä ja muita kohtaan. Vaikka tyyliin: olen kokemusteni perusteella päätynyt tähän ja tässä pysyn.
Minun on ollut hyvin vaikea löytää mitään jokaiseen tilanteeseen ja kaikkien kanssa pätevää lähestymistapaa, joten suhtautumiseni ihmisiin on vaihdellut laidasta laitaan ja jättänyt epäselväksi niin itselleni kuin muillekin mitä olen ihmisenä. Tässä on tietenkin taustalla niin voimakas pelko ihmisiä tilanteita kohtaan, että summamutikassa on tullut kokeiltua kaikki mahdolliset kanssakäymisen tavat, netissä varsinkin.
Yltiöpositiivisuus ei vaan kertakaikkiaan istu minulle, ja tavallaan melkein ihailen että joku uskaltaa olla rehdin ja avoimen vihamielinen - jos nyt yleensä voi olla rehti jos on vihamielinen.
Mutta piruiluun, jota itsekin olen ihan tarpeeksi harjoittanut, en jaksa enää lähteä koska se kaava on jo selväksi tullut:
Aapo: jäk
Kaapo: jäk jäk
Aapo: jäk jäk JÄK!!!
Kaapo: saatanan tonttu mää sotken sut suohon!
...ja mitä sitten? Mitä tuosta on opittu? Muuta kuin automaatioita.
Jos ihmisen todellisuus on jäk-jäk-jäkätijäk, niin se _on_, eikä kukaan positiivuusvimmainen voi tulla väittämään että kunhan vaan puserrat hymyä huuleen niin kyllä se siitä! Se on susta kiinni että maailma hymyilee ja lääpy lääp!
Ei. Jotain muutakin täytyy olla kuin äärimmäisyydet; minua kiinnostaa nykyään joku muu kuin täydellinen negatiivisuus tai täydellinen positiivisuus. Sillä mielellä sitten olen nettiinkin viime aikoina kirjoitellut, pyrkien kokeilemaan että onko sitä "jotain" muuta kuin vain jäkätijäk tai pelkkä huulenheitto.
Jos suola janottaa, vaivaan ei auta se että tunkee topan sokeria suuhun. Tämän vuoksi haluaisin nyt välttää ylenmääräistä hurskastelua, positiivisuussaarnoja ja vilpittömyysvimmoja - ollaan kaikki tässä pötkössä mitä ollaan ja takuulla olemme kaikki ihmisiä. Siinä on pienin yhteinen nimittäjä ja sen kautta voi miettiä löytyykö jotain minkä avulla kuulla toisiamme ilman että menee rähjäämiseksi.- Kokemuspeikko
Chandi kirjoitti:
Negatiivinenkin asenne on ok jos siinä on mukana aimo annos rehellisyyttä omaa itseä ja muita kohtaan. Vaikka tyyliin: olen kokemusteni perusteella päätynyt tähän ja tässä pysyn.
Minun on ollut hyvin vaikea löytää mitään jokaiseen tilanteeseen ja kaikkien kanssa pätevää lähestymistapaa, joten suhtautumiseni ihmisiin on vaihdellut laidasta laitaan ja jättänyt epäselväksi niin itselleni kuin muillekin mitä olen ihmisenä. Tässä on tietenkin taustalla niin voimakas pelko ihmisiä tilanteita kohtaan, että summamutikassa on tullut kokeiltua kaikki mahdolliset kanssakäymisen tavat, netissä varsinkin.
Yltiöpositiivisuus ei vaan kertakaikkiaan istu minulle, ja tavallaan melkein ihailen että joku uskaltaa olla rehdin ja avoimen vihamielinen - jos nyt yleensä voi olla rehti jos on vihamielinen.
Mutta piruiluun, jota itsekin olen ihan tarpeeksi harjoittanut, en jaksa enää lähteä koska se kaava on jo selväksi tullut:
Aapo: jäk
Kaapo: jäk jäk
Aapo: jäk jäk JÄK!!!
Kaapo: saatanan tonttu mää sotken sut suohon!
...ja mitä sitten? Mitä tuosta on opittu? Muuta kuin automaatioita.
Jos ihmisen todellisuus on jäk-jäk-jäkätijäk, niin se _on_, eikä kukaan positiivuusvimmainen voi tulla väittämään että kunhan vaan puserrat hymyä huuleen niin kyllä se siitä! Se on susta kiinni että maailma hymyilee ja lääpy lääp!
Ei. Jotain muutakin täytyy olla kuin äärimmäisyydet; minua kiinnostaa nykyään joku muu kuin täydellinen negatiivisuus tai täydellinen positiivisuus. Sillä mielellä sitten olen nettiinkin viime aikoina kirjoitellut, pyrkien kokeilemaan että onko sitä "jotain" muuta kuin vain jäkätijäk tai pelkkä huulenheitto.
Jos suola janottaa, vaivaan ei auta se että tunkee topan sokeria suuhun. Tämän vuoksi haluaisin nyt välttää ylenmääräistä hurskastelua, positiivisuussaarnoja ja vilpittömyysvimmoja - ollaan kaikki tässä pötkössä mitä ollaan ja takuulla olemme kaikki ihmisiä. Siinä on pienin yhteinen nimittäjä ja sen kautta voi miettiä löytyykö jotain minkä avulla kuulla toisiamme ilman että menee rähjäämiseksi.Lasten ja miksei aikuistenkin asennekasvatukseen kuuluu tämä ollaan kaikki kiltisti, niin kaikilla on kivempaa. Realismia on ymmärtää, että joidenkin pasmoihin se vain ei sovi.
"Minun on ollut hyvin vaikea löytää mitään jokaiseen tilanteeseen ja kaikkien kanssa pätevää lähestymistapaa"
Ei ole sellaista systemaattisen maailmoja syleilevää ja takuuvarmaa konstia kukaan muukaan löytänyt. Avoimuus on hyvästä, mutta mitäpä sitä turhia juoruamaan.
"melkein ihailen että joku uskaltaa olla rehdin ja avoimen vihamielinen - jos nyt yleensä voi olla rehti jos on vihamielinen"
Viha on aivan liian mystifioitu ja demonisoitu tunne. Väkivallaton aggressio ei kohdistu kenenkään persoonaan, vaan rooliin ja kulisseihin sekä vääryyttä ja väkivaltaa vastaan. Vastakohtana tällaiselle on väärä suvaitsevaisuus siinä missä väkivalta kera aggression tai ilman.
"Mutta piruiluun, jota itsekin olen ihan tarpeeksi harjoittanut, en jaksa enää lähteä"
Piruilu on väkivaltaista. Sarkasmi ei ole piruilua, mutta piruilu on usein sarkastista.
"minua kiinnostaa nykyään joku muu kuin täydellinen negatiivisuus tai täydellinen positiivisuus"
Minua kiinnostaa molemmat. Ei suinkaan asenteena, vaan löytää sellaiset epäkohdat joihin ehkä voi osaltaan vaikuttaa. Epäkiitollisuutta on tarjolla runsain mitoin, mutta rapatessa roiskuu. Kyse on silloin lähinnä, miten asiaan suhtautuu. Tasapainolaji, sanoisin. Sarvikuonon nahan voi kehittää panssariksi, mutta miten säilyttää herkkä tuntoaisti - se on ongelma.
"ilman että menee rähjäämiseksi"
Rähjäämistä pahempaakin on olemassa. Psykot ovat voittaneet, jos vallitsee heidän status quo. Surkeaa on, että silloin useat kuvittelevat kaiken olevan hyvin, "rauha maassa ja valtakunnassa kaikki hyvin". Kokemuspeikko kirjoitti:
Lasten ja miksei aikuistenkin asennekasvatukseen kuuluu tämä ollaan kaikki kiltisti, niin kaikilla on kivempaa. Realismia on ymmärtää, että joidenkin pasmoihin se vain ei sovi.
"Minun on ollut hyvin vaikea löytää mitään jokaiseen tilanteeseen ja kaikkien kanssa pätevää lähestymistapaa"
Ei ole sellaista systemaattisen maailmoja syleilevää ja takuuvarmaa konstia kukaan muukaan löytänyt. Avoimuus on hyvästä, mutta mitäpä sitä turhia juoruamaan.
"melkein ihailen että joku uskaltaa olla rehdin ja avoimen vihamielinen - jos nyt yleensä voi olla rehti jos on vihamielinen"
Viha on aivan liian mystifioitu ja demonisoitu tunne. Väkivallaton aggressio ei kohdistu kenenkään persoonaan, vaan rooliin ja kulisseihin sekä vääryyttä ja väkivaltaa vastaan. Vastakohtana tällaiselle on väärä suvaitsevaisuus siinä missä väkivalta kera aggression tai ilman.
"Mutta piruiluun, jota itsekin olen ihan tarpeeksi harjoittanut, en jaksa enää lähteä"
Piruilu on väkivaltaista. Sarkasmi ei ole piruilua, mutta piruilu on usein sarkastista.
"minua kiinnostaa nykyään joku muu kuin täydellinen negatiivisuus tai täydellinen positiivisuus"
Minua kiinnostaa molemmat. Ei suinkaan asenteena, vaan löytää sellaiset epäkohdat joihin ehkä voi osaltaan vaikuttaa. Epäkiitollisuutta on tarjolla runsain mitoin, mutta rapatessa roiskuu. Kyse on silloin lähinnä, miten asiaan suhtautuu. Tasapainolaji, sanoisin. Sarvikuonon nahan voi kehittää panssariksi, mutta miten säilyttää herkkä tuntoaisti - se on ongelma.
"ilman että menee rähjäämiseksi"
Rähjäämistä pahempaakin on olemassa. Psykot ovat voittaneet, jos vallitsee heidän status quo. Surkeaa on, että silloin useat kuvittelevat kaiken olevan hyvin, "rauha maassa ja valtakunnassa kaikki hyvin"....nyt kun tarkemmin ajattelen, niin voikohan täydellistä positiivisuutta olla olemassakaan? Äkkiseltään se kuulostaa väkivallalta omaa itseä kohtaan, koska pakkohan ihmisen on jotain itsestään tukahduttaa ja piilottaa pystyäkseen olemaan kuin Naantalin aurinko jokaiikalle. Jos otetaan Jeesus, niin eihän hän mikään hymynassu ollut koko ajan (vrt. riehuminen rahanvaihtajien parissa ja voihkinta Getsemanessa). Jos otetaan Buddha, en uskoisi että hänkään on koko ajan hymynnyt kuin viimeistä päivää (kuten kultaiset läskibuddhapatsaat).
Jos ajatellaan jotain ekstaasia tai satunnaista huippukokemusta (lienevätkö sama asia, en tiedä), niin sehän on vain yksi tunne lukuisten joukossa eikä ehkä sittenkään se mikä jotenkin tulisi saavuttaa pysyväksi tunnetilaksi (niinkuin joskus olen kuvitellut)?
Vai olisiko täydellinen positiivisuus sitä että todellakaan ei mikään mahti maailmassa häiritse mitenkään sielunrauhaa... Ei ole mitään tukahdutettavaa, koska mikään ei raivostuta, mikään ei tee surulliseksi.
Täydellinen negatiivisuus, pessimismi, on jotenkin helpompaa mieltää inhimilliseksi kuin positiivisuus. Jos nyt negatiivisuuskaan ikinä voi olla täydellistä, sillä eihän se ole negatiivista että ihminen tavallaan nauttii "mitäs minä sanoin" -tunnelmistaan kun suu vinossa mietiskelee kuinka kurjasti taas kävikään ja oli sen vielä ennaltakin arvannut.
***
>Viha on aivan liian mystifioitu ja demonisoitu tunne. Väkivallaton aggressio ei kohdistu kenenkään persoonaan, vaan rooliin ja kulisseihin sekä vääryyttä ja väkivaltaa vastaan. Vastakohtana tällaiselle on väärä suvaitsevaisuus siinä missä väkivalta kera aggression tai ilman.
Tämä oli mielenkiintoinen ajatelma, semminkin kun väkivaltaa ja aggressiota ei äkkiseltään ehkä erottaisi toisistaan. Ihmisenä joka on oppinut häpeämään aggressiivista ajatustakin olen tuntevinani helposti potentiaalisen väkivallan mahdollisuuden kaikessa mahdollisessa, ja jos kyse on jostain abstraktista asiasta kuten netti, se on tietenkin absurdia. Peruseläimelliset tunteet siirtyvät virtuaalimaailmaan jossa ne ovat itselleen täysin vieraassa ympäristössä. Kuin luolamies paiskattaisiin lentävään lautaseen.- Neiti.A.Karmanen
Chandi kirjoitti:
...nyt kun tarkemmin ajattelen, niin voikohan täydellistä positiivisuutta olla olemassakaan? Äkkiseltään se kuulostaa väkivallalta omaa itseä kohtaan, koska pakkohan ihmisen on jotain itsestään tukahduttaa ja piilottaa pystyäkseen olemaan kuin Naantalin aurinko jokaiikalle. Jos otetaan Jeesus, niin eihän hän mikään hymynassu ollut koko ajan (vrt. riehuminen rahanvaihtajien parissa ja voihkinta Getsemanessa). Jos otetaan Buddha, en uskoisi että hänkään on koko ajan hymynnyt kuin viimeistä päivää (kuten kultaiset läskibuddhapatsaat).
Jos ajatellaan jotain ekstaasia tai satunnaista huippukokemusta (lienevätkö sama asia, en tiedä), niin sehän on vain yksi tunne lukuisten joukossa eikä ehkä sittenkään se mikä jotenkin tulisi saavuttaa pysyväksi tunnetilaksi (niinkuin joskus olen kuvitellut)?
Vai olisiko täydellinen positiivisuus sitä että todellakaan ei mikään mahti maailmassa häiritse mitenkään sielunrauhaa... Ei ole mitään tukahdutettavaa, koska mikään ei raivostuta, mikään ei tee surulliseksi.
Täydellinen negatiivisuus, pessimismi, on jotenkin helpompaa mieltää inhimilliseksi kuin positiivisuus. Jos nyt negatiivisuuskaan ikinä voi olla täydellistä, sillä eihän se ole negatiivista että ihminen tavallaan nauttii "mitäs minä sanoin" -tunnelmistaan kun suu vinossa mietiskelee kuinka kurjasti taas kävikään ja oli sen vielä ennaltakin arvannut.
***
>Viha on aivan liian mystifioitu ja demonisoitu tunne. Väkivallaton aggressio ei kohdistu kenenkään persoonaan, vaan rooliin ja kulisseihin sekä vääryyttä ja väkivaltaa vastaan. Vastakohtana tällaiselle on väärä suvaitsevaisuus siinä missä väkivalta kera aggression tai ilman.
Tämä oli mielenkiintoinen ajatelma, semminkin kun väkivaltaa ja aggressiota ei äkkiseltään ehkä erottaisi toisistaan. Ihmisenä joka on oppinut häpeämään aggressiivista ajatustakin olen tuntevinani helposti potentiaalisen väkivallan mahdollisuuden kaikessa mahdollisessa, ja jos kyse on jostain abstraktista asiasta kuten netti, se on tietenkin absurdia. Peruseläimelliset tunteet siirtyvät virtuaalimaailmaan jossa ne ovat itselleen täysin vieraassa ympäristössä. Kuin luolamies paiskattaisiin lentävään lautaseen.on vaihtoehtoinen harjoitus jos on taipumusta intohimoisuuteen. Neutraalius ei tarkoita tunteettomuutta, vaan sitä että ei reagoi joka ärsykkeeseen mitä eteen tulee. Valikoitua reaktiota, ei impulsiivista hätiköintiä.
Intohimoisuus kuluttaa henkilökohtaisia voimia, neutraalius säästää niitä, niin että on täysi kapasiteetti toimia silloin kun on oikeasti tarve, tai halu toimia. Neiti.A.Karmanen kirjoitti:
on vaihtoehtoinen harjoitus jos on taipumusta intohimoisuuteen. Neutraalius ei tarkoita tunteettomuutta, vaan sitä että ei reagoi joka ärsykkeeseen mitä eteen tulee. Valikoitua reaktiota, ei impulsiivista hätiköintiä.
Intohimoisuus kuluttaa henkilökohtaisia voimia, neutraalius säästää niitä, niin että on täysi kapasiteetti toimia silloin kun on oikeasti tarve, tai halu toimia.Intohimoiset ihmiset on helppo nähdä yksilöinä jotka saavat jotain aikaiseksikin, kukaan ei näe eikä kuule neutraaleja ihmisiä jotka mennä jollottavat omaa tahtiaan ja tekevät omia askareitaan.
Intohimoisuus nostaa ihmistä pilviin ja syöksee rotkoihin, antaa kaiken ja lopulta ottaa kaiken ja tilalle jää vain tyhjät kuoret. Heistä tehdään elokuvat, laulut ja kirjat. Neutraaleista ei jää vähäisintäkään viivaa, vetoa Maan pinnalle.
Intohimoinen elää muiden armoilla, neutraali elää itseään varten - ja huomaa ehkä ettei mitään itseä varsinaisesti olekaan. Nimittäin jos itse, pikkuminuus on pelkkä kimppu reaktioita.
On houkuttavaa havitella tilaa missä olisi legenda jo eläessään, koska usko näkymättömään horjuu helposti ja sitä kaipaa todisteita siitä että on saanut oikeasti jotain aikaiseksi. Kuitenkaan muoto ei voi pysyä.
Suurin osa "henkisyydestäkin" on vain elvistelyä jossa haetaan itselle pönkitystä ja esitellään muille näyttöjä siitä kuinka pitkällä sitä muka jo onkaan.
Voiko pätemiseen pyrkimistä lopettaa yksinkertaisesti valitsemalla niin... Voiko neutraliteetti syntyä siten kuin syntyy tupakoimattomuus 50 v kessuttelun jälkeen... Vakaasta päätöksestä.
- magilla-gorilla
Johan me tehdään! ;D
Oikein kokoontumisajot...
Miettikääs nyt hela revohka oikein hyviä ajatuksia että miten voidaan kasvaa ihmisenä ja huomioida toisiamme?
Itse joudun nyt poistumaan linjoilta tod.näk. huomiseen iltapäivään asti.- Neiti.A.Karmanen
ihan kokemuksella apinoista, eräänkin kerran Intiassa apina lauman piirittämänä, jotka lähestyivät uhkaavasti, oli pakko heittää banaanit niille ja juosta pakoon.
vaikka on ne sellasia vekkuleita...ei pelkää mitään, alkuaikoina irvistelin niille takaisin tietämättömänä.
Turvallisin paikka seurustella apinoiden kanssa, oli hotellihuoneen ikkunan kaltereiden takana (siellä on sellaiset, muuten apinat bilettäis siellä huoneessa).
Ikkunan edessä oli yleensä pöytä, johon tuli laitettua banaanit ja omenat, mutta sitä oppi aika nopeasti, kun apinan naama ilmestyi sinne tuijottamaan, ja sitten vei ne banaanit häpeämättä. Banaaneja ei saa olla apinan näkyvillä, ne haluavat ne, ja tulevat jengillä piirittämään.
Muutenkin apinan luonne on sellainen että ne nauttii asioiden pistämisestä sekaisin. Paitsi kerran näin apinan joka lepäsi puun oksalla katsomassa auringonlaskua,kädet niskan takana ja toinen jalka polven päällä, hyvin ihmismäisenä, ja sitä alkoi ottaa selvästi pannuun tuijottamiseni, joten hipsin muualle... - Neiti.A.Karmanen
Chandi kirjoitti:
Oikein kokoontumisajot...
Miettikääs nyt hela revohka oikein hyviä ajatuksia että miten voidaan kasvaa ihmisenä ja huomioida toisiamme?
Itse joudun nyt poistumaan linjoilta tod.näk. huomiseen iltapäivään asti.mullakin olis vähän hommia muutamaks päiväks... katotaan jos tulis jotain mieleen. Palataan asiaan.
- magilla-gorilla
Neiti.A.Karmanen kirjoitti:
ihan kokemuksella apinoista, eräänkin kerran Intiassa apina lauman piirittämänä, jotka lähestyivät uhkaavasti, oli pakko heittää banaanit niille ja juosta pakoon.
vaikka on ne sellasia vekkuleita...ei pelkää mitään, alkuaikoina irvistelin niille takaisin tietämättömänä.
Turvallisin paikka seurustella apinoiden kanssa, oli hotellihuoneen ikkunan kaltereiden takana (siellä on sellaiset, muuten apinat bilettäis siellä huoneessa).
Ikkunan edessä oli yleensä pöytä, johon tuli laitettua banaanit ja omenat, mutta sitä oppi aika nopeasti, kun apinan naama ilmestyi sinne tuijottamaan, ja sitten vei ne banaanit häpeämättä. Banaaneja ei saa olla apinan näkyvillä, ne haluavat ne, ja tulevat jengillä piirittämään.
Muutenkin apinan luonne on sellainen että ne nauttii asioiden pistämisestä sekaisin. Paitsi kerran näin apinan joka lepäsi puun oksalla katsomassa auringonlaskua,kädet niskan takana ja toinen jalka polven päällä, hyvin ihmismäisenä, ja sitä alkoi ottaa selvästi pannuun tuijottamiseni, joten hipsin muualle...Me gorillat ollaan lepposii(vaikka vähän meitä ärsytetäänkin), me olla iiiisooojaa ja karvasii, haistaan pahalle ihmisistä(mut ei omien mielestä) ja ehkä vähän vylgäärejäkin,mutta sydämellisii.
Sekasinhan ja mullin-mallin on kiva silloin tällöin laittoo, tai ainakin heikun keikun, varsinkin kun ei itse tarvi siivoilla, kun on gorillan pentele vaan. - kolmanteen
Neiti.A.Karmanen kirjoitti:
ihan kokemuksella apinoista, eräänkin kerran Intiassa apina lauman piirittämänä, jotka lähestyivät uhkaavasti, oli pakko heittää banaanit niille ja juosta pakoon.
vaikka on ne sellasia vekkuleita...ei pelkää mitään, alkuaikoina irvistelin niille takaisin tietämättömänä.
Turvallisin paikka seurustella apinoiden kanssa, oli hotellihuoneen ikkunan kaltereiden takana (siellä on sellaiset, muuten apinat bilettäis siellä huoneessa).
Ikkunan edessä oli yleensä pöytä, johon tuli laitettua banaanit ja omenat, mutta sitä oppi aika nopeasti, kun apinan naama ilmestyi sinne tuijottamaan, ja sitten vei ne banaanit häpeämättä. Banaaneja ei saa olla apinan näkyvillä, ne haluavat ne, ja tulevat jengillä piirittämään.
Muutenkin apinan luonne on sellainen että ne nauttii asioiden pistämisestä sekaisin. Paitsi kerran näin apinan joka lepäsi puun oksalla katsomassa auringonlaskua,kädet niskan takana ja toinen jalka polven päällä, hyvin ihmismäisenä, ja sitä alkoi ottaa selvästi pannuun tuijottamiseni, joten hipsin muualle...Miksi neiti karmanen sulla ei ole kuvaa tuola galleriassa? Olisi kiva nähdä minkälainen henkilö tämän karmapalstan diivan taakse paljastuu. Ihan vain uteliaisuudesta tätä tiedustelen..
- Neiti.A.Karmanen
kolmanteen kirjoitti:
Miksi neiti karmanen sulla ei ole kuvaa tuola galleriassa? Olisi kiva nähdä minkälainen henkilö tämän karmapalstan diivan taakse paljastuu. Ihan vain uteliaisuudesta tätä tiedustelen..
kateutta enkä himoa, siinä syy.
- Ganda
Neiti.A.Karmanen kirjoitti:
kateutta enkä himoa, siinä syy.
On sulla ainakin itsetunto kohdallaan. Tiedä sitten onko se terve vaiko pelkästään hyvä...
;-) - Anonyymi
Ganda kirjoitti:
On sulla ainakin itsetunto kohdallaan. Tiedä sitten onko se terve vaiko pelkästään hyvä...
;-)https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille.
Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Vertauskuvallisesti keho on auto. Sielu tämän hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja, kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin..... tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.
Nämä ovat siis vertauskuvallisia esimerkkejä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
Mitä tarkoitetaan hienojakoisella keholla, Minulta on kysytty siitä täällä tällä palstalla. Tämä viestiketju on siis ikään kuin täydennys tähän viestiketjuun: ”Ihmisen metafyysinen rakenne”.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3076952Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652079- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151307- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71166RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541086Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982