Heippis,
mitä mieltä te muut/odottajat ootte..
Mun miehen äippä asuu kaukana ja on viimevuosina jo useasti ollut yökylässä meillä: milloin yksin, milloin miesseuralaisensa ja joskus jopa yhden aikuisen lapsensa (eli mieheni sisaruksen kanssa joka asuu vielä kauempana perheineen)..
Ne vierailut tännepäin (varsinkin muulloin kuin kesäisin) tuntuu olevan ihan siitä kiinni että onko juuri meillä tarjota majapaikkaa muutamiksi öiksi ja päiviksi!
Nyt alkanut tuntumaan etten enää jaksais sitä kun tuntuu että siitä on tullut jo "tapa".. Vaikka anopillani kyllä on tässä lähistöllä tuttuja ja sukuakin (missä vierailee aina meiltä käsin), niin en ymmärrä miksi aina meille tahtoo "asumaan" ja kiusallista on aina sikälikin ollut kun meillä on vielä aika pieni tää asuntomme!
Minun sukulaisista ei yksikään ole yöpynyt/"saanut yöpyä" meillä koskaan lähinnä ahtauden vuoksi, ja anopinkin tykönä olemme olleet vain parisen kertaa yötä.
Vaikka olen tullutkin anoppini kanssa ihan hyvin tähän saakka toimeen, niin silti tuntuu aina että jotenkin pitää olla aina hänen seurassaan valpaan "varovainen", ettei hän tyhjästä suutu (ja samoin on miehestänikin tietääkseni tuntunut aina/ikänsä)..
Miltä teistä tää vaikuttaa?
Täytyykö aina vaan sallia noi ilmaiset majoittumiset meille.. Ja vieläpä sitten kun olemme saaneet perheenlisäystä olisi vielä ahtaampaa!
mitä mieltä te muut/odottajat ootte..
Mun miehen äippä asuu kaukana ja on viimevuosina jo useasti ollut yökylässä meillä: milloin yksin, milloin miesseuralaisensa ja joskus jopa yhden aikuisen lapsensa (eli mieheni sisaruksen kanssa joka asuu vielä kauempana perheineen)..
Ne vierailut tännepäin (varsinkin muulloin kuin kesäisin) tuntuu olevan ihan siitä kiinni että onko juuri meillä tarjota majapaikkaa muutamiksi öiksi ja päiviksi!
Nyt alkanut tuntumaan etten enää jaksais sitä kun tuntuu että siitä on tullut jo "tapa".. Vaikka anopillani kyllä on tässä lähistöllä tuttuja ja sukuakin (missä vierailee aina meiltä käsin), niin en ymmärrä miksi aina meille tahtoo "asumaan" ja kiusallista on aina sikälikin ollut kun meillä on vielä aika pieni tää asuntomme!
Minun sukulaisista ei yksikään ole yöpynyt/"saanut yöpyä" meillä koskaan lähinnä ahtauden vuoksi, ja anopinkin tykönä olemme olleet vain parisen kertaa yötä.
Vaikka olen tullutkin anoppini kanssa ihan hyvin tähän saakka toimeen, niin silti tuntuu aina että jotenkin pitää olla aina hänen seurassaan valpaan "varovainen", ettei hän tyhjästä suutu (ja samoin on miehestänikin tietääkseni tuntunut aina/ikänsä)..
Miltä teistä tää vaikuttaa?
Täytyykö aina vaan sallia noi ilmaiset majoittumiset meille.. Ja vieläpä sitten kun olemme saaneet perheenlisäystä olisi vielä ahtaampaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi
Se on sinun ja miehesi koti ja nyt kun saatte lapsen voit kohteliaasti selittää että meille nyt ei enää mahdu että hän on tervetullut mutta voisiko yöpyä jonkun tuttavansa luona.
Ei kenenkään koti ole hotelli joten ei sinne ole ketään pakko ottaa. Varsinkaan jos tullaan vielä porukalla. Asia olisi helpompi jos miehesi tuon kertoisi äidilleen niin sinä et joudu ikävään välikäteen..
Anneli
kun tuntuu että anoppi omii/valtaa keittiönkin. Häärää ja kokkaa siellä kuin kotonaan..
Sulla on kyllä mielestäni hieman omituinen tapa suhtautua miehesi äitiin. Jos hän ei kerran edes asu lähellä, niin kai saa sentään joskus tulla poikansa perheen luokse kylään, vaikka ihan yöksikin kun kaukaa tulee!!!Ei se mitään majoittamista mielestäni ole, vaan ihan normaalia vieraanvaraisuutta!Eiköhän oman pojan perhekin ole sukulaispaikka- ja kaikista läheisin!?
Jos mun anoppi tulis kylään ja haluais asettua taloksi parin päivän ajaksi ja hääriä keittiössä ja siivota jne niin teretulemast vaan. Oma äitinikin käy siskon ja sen miehen luona kylässä useamman kerran vuodessa ja kiitollisia vaan ovat kun saavat vähän apua perhe-elämän hässäkän keskelle.
Missä on ihmisten lähimmäisenrakkaus ja kiitollisuus?