Olen ollut lasteni kanssa yksin jo pitkään (ovat isän kanssa kyllä usein) ja alkaa pikkuisen ahdistamaan tämä yksinäisyys. Olisi niin ihana kun olisi kainalo mihin käpertyä iltaisin ja vaikka päivälläkin. En ole mikään tuulipukumamma, vaan ihan kivannäköinen hoikka ja nuorekas kolmekymppinen nainen. En vain löydä mistään seuraa, koska en käy ravintoloissa kuin syömässä ystävien kanssa. Ravintoloistahan sitä seuraa saa...mutta en jotenkaan halua lähteä "etsimään" sitä. Huokaus. Turha sitten kai valittaa tästä yksinäisyydestä ja lopettaa ne haaveilut, että jostain lenkkipolulta löytäisi jonkun söpöläisen miehen ;)
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Vastaukset 14
Vanhimmat
..on käynyt että ei sitä seuraa ole, lähi-isäkään mistään löytänyt kun on saanut nauttia lasten seurasta. Olisi se mukava jos jostakin löytyisi sellainen ihana kumppani jonka kanssa voisi jakaa arki askareet ja sitten lasten nukkumaan menon jälkeen käperyä vaikka sohvalle...haaveilla voi mutta naiset karttavat kun kuulevat että lapset asustavat kanssani...
Hyvää syksyä kans toivottaen
onhan niitä naisiakin joilla lapsia, kuten täällä. Itse en oikein pysty kuvittelemaankaan, että alkaisin seurustelemaan lapsettoman kanssa.
Mutta totta turisette.. yksinäisyys alkaa jo syömään. Sitä tulee niin haikee olo kun yksin joutuu löhöileen lasten nukkumaan menon jälkeen.
tai siis mikä saa jotkut tällekin palstalle kirjoittavat erottelemaan lähi-isät ja lähiäidit jotenkin eriarvoisiksi? Tuli vain mieleen, kun meinasin vastata sinulle, että lähi-isähän jo ihan "nimikkeellään" viestii naisille olevansa vastuuntuntoinen, kun on saanut lasten huoltajuuden :) Siispä...eikö lähiäiti sitten herätä miehissä ensimmäisenä sitä ajatusta, että nytpä on löytynytkin vastuuntuntoinen naisimmeinen? Hmmm...
No, asiaan... Minulla on ollut www.iskuri.net :ssä ilmoitus ja sitä kautta olen tutustunut mukaviinkin miehiin. Ja kun ilmoituksessa jo kerron lapsista, niin eipä siihen sitten siltä osin vääränlaiset vastaa.
Mutta lopputulos nyt kuitenkin on se, että olen menettänyt sydämeni miehelle, jonka kainaloon luultavasti en enää ikinä pääse käpertymään :'( Välillä hetken haaveilen miehestä, joka rakastaisi pullantuoksuista kotia, osaisi korjata tarvittaessa vaikkapa traktorin, leikkisi ja pelaisi lasten kanssa, olisi turvallinen ja kuitenkin saisin häntä hoivailla,... Joo ja jälleen huomaan kuvailevani juuri häntä, jolle sydämeni kuuluu koko loppuelämäni :'(
Hyvää joulunodotusta kaikille ja luottakaa vain sydämenne ääneen, kyllä Se Oikea vielä tulee vastaan. Etsimällä tai etsimättä.
Sitähän minäkin.. rakastan häntä jonka kanssa en enää voisi olla! Se rakkaus vain ei aina riitä!
Kun asiaa miettii, en haluisi ehkä miestä kenellä EI olisi lapsia. Niin se vaan on. Kuinkahan paljon ihmisiä istuu tälläkin hetkellä yksin kotisohvalla ja suree, ettei ole ketään kuka jakaisi tämänkin hetken..
..niin minä teen tällä hetkellä täällä..:)
Ja vielä tämän viikon ilman lapsiakin...
Tämä yksinäisyys on välillä raastavaa. Toivoisin jo tapaavani sen oikean. Vai olenkohan jo tavannut hänet jo menneisyydessä ja kadottanut.
Voimia kaikille yksinäisille äideille ja isille!
Jep ja moi. Olen pienen lapsen isä ja avoero uhkaa. Tai siis ero on jo varmistunut ja paperityö edessäpäin. Surenut olen jo jonkin aikaa, mutta pahin aika taitaa olla vielä edessä. Kyllä mä sen kestän. Ainoa lohtu on, että lapsi jää mun luo asumaan ja äiti tapaa häntä vapaapäivinään. Siis yhteishuoltajuus.
Arvaapa vain, kuinka paljon haluaisin jutella saman kokeneiden kanssa? Miten saisin sinuun yhteyden?
osoitteeni on [email protected]
Moi,
Kirjoittelen huomenissa ;-)
Miksei minunkin tekisi mieli köllötellä mukavan ja sympaattisen naisen vieressä, mutta kun ajan kanssa tahtoopi se köllöttely muuttua arjeksi jossa kaikki ei aina olekkaan niin ihanan kivaa. Parempi maata sohvalla lempityynyyn nojaten ja olutta siemaillen.
Minusta taas olisi aivan ihanaa jakaa juuri sitä ARKEA jonkun ihmisen kanssa. Arjestahan sen onnen täytyy lähteä, ei silloin voi yhdessä varmasti elääkään. Kaikki tuntuu kamalalta puurtamiselta. Etenin lapsiperheessä se arki on vähän pakko olla joskus mielekästäkin, jos meinaa yhdessä pysyä. Onhan tässä koettu kun se ei sitä ole, eipä tässä muuten näin kirjoittelisi :) Ja ehkäpä nyt vasta sen asian tajunneena...;)
..omituista on se että,naiset täällä haikailee miesten perään,kun kuitenkin useimmissa kirjoituksissa valitellaan parisuhteessa elämisen ankeutta,miesten alkoholin käyttöä,suhteen arkistumista yms.Pitäiskö perustaa liikeidea tästä?,aina kun naisen tekis mieli miehen kainaloon,tai lähteä ulos,tai kaipais muuten miehistä apua,tai muuten vain seuraa yksinäisyyteen,niin vois saada palvelua tarpeen mukaan.Monet naiset ovat yh,ja ovat siis eläneet parisuhteessa joskus,ja jostakin syystähän se on päättynyt aikanaan,mistä syystä?.Itse kaksi kertaa eronneena miehenä en kovin helposti enää alkaisi mihinkään vakavampaan,vaikka useinkin mielessä on monet parisuhteen mukavammat puolet.Nyt useamman vuoden yh elämän jälkeen vois olla vaikeaa sitoutua,kun joutuu ottamaan huomioon vielä enemmän eri seikkoja,kuin aikaisemmin.Minua ei yksinäisyys ole koskaan ahdistanut,enkä ole tuntenut tarvetta etsimällä etsiä seuraa.Elämässäni on paljon aktiviteetteja ja liikun paljon kodin ulkopuolella erilaisisten asioiden tiimoilla,ja jossainhan voi kohdata samanhenkisen ihmisen,mut se on sitten jotain johdatusta ehkä.
Kerroit yksinäisyydestäsi se oli kuin suoraan minun tilanteesta muutama kuukausi sitten.Minäkin olin ollut pitkään yksin ja alkoi jo mennä toivo siitä että löytäisin enään ketään kun minäkään en kulje missään muualla minun pakolliset käynnit kaupoissa jne.
Mutta sitten uskallauduin ja laiton ilmoituksen SUOMI 24 treffi palstalle. Sain sieltä monta keskustelu kaveria ja aika kului kuin siivillä kun oli aikuinen ihminen jonka kanssa pystyin juttelemaan aikuisten asioita.
Kunnes eräänä päivänä aloin kirjoitella aivan ihanan miehen kanssa ja meillä meni jutut niin hyvin yhteen että päätimme tavata ja siitä alkoi minun uusi elämä.Olemme nyt menneet kihloihin ja suunnittelemme elämää eteenpäin, elämää johon sisältyy meidän kummankin lapset kun olemme molemmat yksin lastemme kanssa.
Paljon onnea teille, oli kiva kuulla tuollaisia iloisiakin asioita :)