Ujouden voisi kääntää suunnilleen samaksi kuin läheisriippuvaisuuden. Eli ilmiöksi, jossa ihminen ei uskalla mennä juttelemaan vieraille ihmisille, vaan puhuu ainoastaan niille, jotka tuntee ennestään. Lyhyesti ilmaistuna siis...
Muistutan, että läheisriippuvaisuus on SAIRAUS. Ainoa lääke on ängetä ryhmään ja suostua luopumaan perusturvallisuuden tunteesta.
Moni voisi ajatella: "Miksi minä haluaisin mennä mihinkään ihmisryhmään sekaan, kun se ei ole luonteeni mukaista?".
Kyse ei ole kuitenkaan luonteesta, vaan totutusta toimintamallista. Kenenkään luonne ei ole olla pelkuri jo syntyessään. Tämä rooli on otettu suojakilveksi, mutta se ei ole kenenkään todellista minää.
Sinä ujo ihminen, Sinä, voit olla luonteeltasi täsmälleen samanlainen kuin aikaisemmin, vaikka menisitkin ryhmään mukaan. Voit olla tasan yhtä tunteellinen, omalaatuinen, tahdikas jne., vaikka muuttuisit hieman rohkeammaksi. Ujoudessa ei ole itsessään mitään hyvää. Ujous = pelkuruus. Jotta muut ihmiset huomaisivat sinun upean ja kauniin luonteesi ujon naamiosi takaa, on sinun mentävä ryhmään.
Juu. Kirjoitin tämän etupäässä itselleni. :)
Muistutan, että läheisriippuvaisuus on SAIRAUS. Ainoa lääke on ängetä ryhmään ja suostua luopumaan perusturvallisuuden tunteesta.
Moni voisi ajatella: "Miksi minä haluaisin mennä mihinkään ihmisryhmään sekaan, kun se ei ole luonteeni mukaista?".
Kyse ei ole kuitenkaan luonteesta, vaan totutusta toimintamallista. Kenenkään luonne ei ole olla pelkuri jo syntyessään. Tämä rooli on otettu suojakilveksi, mutta se ei ole kenenkään todellista minää.
Sinä ujo ihminen, Sinä, voit olla luonteeltasi täsmälleen samanlainen kuin aikaisemmin, vaikka menisitkin ryhmään mukaan. Voit olla tasan yhtä tunteellinen, omalaatuinen, tahdikas jne., vaikka muuttuisit hieman rohkeammaksi. Ujoudessa ei ole itsessään mitään hyvää. Ujous = pelkuruus. Jotta muut ihmiset huomaisivat sinun upean ja kauniin luonteesi ujon naamiosi takaa, on sinun mentävä ryhmään.
Juu. Kirjoitin tämän etupäässä itselleni. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ujous on myös sitä että on huono itsetunto ja haluaa tulla hyväksytyksi, eikä puhu siksi kun pelkää että kukaan ei hyväksy sellasena kun on.
Itse en vieraille uskalla puhua mutta tutuille tietenkin. Kännissä tosin uskallan puhua ihan kelle vaan ja ihan mitä vaan. Siks tykkäänkin hirveesti ryypätä ku on niin vapautunu olo. Toivottavasti vaan ei mee tästä liiallisuuksiin :/
Ja oon myös todella läheisriippuvainen enkä kestä sitä jos joku josta ite tykkäisin ei tykkäiskään musta.. Onneks en oo ikinä saanu selville vaikka näin oiskin. Vaikka aina kun oon juonu ni seuraavana päivänä kyllä tuntuu että kukaan ei tykkää musta mutta se saattaa vaan olla kuvitteluakin.. en tiedä. Roikun myös hirveesti mun poikaystävässä, olin sitten selvänä tai en :l
Sori meni kyllä vähän ohi aiheenkin
...ihan kuin minä, kiva tietää että muitakin on olemassa.. sitä on vaan niin kamalan kriittinen itseään kohtaan.. :/
vieraille, ei se tuota ongelmia. Olen silti ujo ja syrjäänvetäytyvä.
mutta et ujo!!
Itse käsitän "ujouden" juuri tällä tietyllä tavalla.
Oikeastaan ujous ei ole ollenkaan sama asia kuin läheisriippuvuus. Toki läheisriippuvuuvaisella ihmisellä on usein piirteitä, jotka ujoudeksi määritellään.
Läheisriippuvuudessa on kyse siitä, että ihminen rakentaa itselleen ns. valeminän siinä tapauksessa, että ei uskalla olla muiden seurassa sellainen kuin on vaan pitää muilta salata tiettyjä asioita.
Läheisriippuvuus johtuu sellaisista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista, jolloin ihmisen omat vanhemmat eivät ole olleet lapselleen vanhempia ja lapsi on liian aikaisin joutunut ottamaan itsestään aikuisille kuuluvan vastuun. Tämä johtaa siihen, että lapsi ei pysty aikuisenakaan ottamaan kunnolla vastuuta omasta elämästään vaan syyttää esim. muita ihmisiä tai elinympäristöä tekemistään virheistä.
Tyypillisiä tällaisia tilanteita ovat alkoholistiperheet(kuten minä), väkivalta tai tiukasti uskonnolliset perheet, joissa ihminen ei voi vapaasti olla lapsi ja nuori.
Aika sekava selostus, mutta toivottavasti siitä nyt jotain selvää saa. Suosittelen kaikille, että luette Tommy Hellstenin kirjan "Virtahepo olohuoneessa", joka kertoo läheisriippuvuudesta.
Itse sitä kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että aivan kuin se olisi kirjoitettu omasta elämästäni ja nyt on jo toinen lukukerta menossa.
että jos on ujonoloinen: hiljainen, vaisu jne., niin voi olla kavereita ja tapaamisia riittämiin, kun änkeää vain mukaan. Sellainen "ujous" (en pidä itse sitä ujoutena) ei vaikeuta elämää. Sen sijaan läheisriippuvaisuus-tyyppinen ujous vaikeuttaa.
Itse määritellisin ongelmallisen ujouden (ihmiskammon) läheisriippuvaisuudeksi.
Heipä, hei!
Itsellä ainakin on ajatuksena, että ei tarvitse tunkea jokaisen seuraan. Ennemminkin etsin oman tyylistä seuraa, jossa todella viihdyn.
Eivät sosiaalisetkaan ihmiset hyväksy ystäväkseen ketä hyvänsä.