Nyt kun on viikonlopun levännyt, on aika suunnistaa illaksi paariin. Huomenna illaksi töihin vasta, yhy.
Mannantai-illan huuruissa tapaa mielemkiintoisia ihmisiä. Kohdealueena on tällä kertaa (taas) Helsingin Kallio, joka juopottelumestana lienee maan paras alue.
Vaahteranlehdet ropisevat jaloissa, sade kastelee nahkatakin hartiat. Sikari palaa, ei ole vielä kiire minnekään. Tutun paarin houkutteleva valo ja ovesta kantautuva musiikki vetävät sisään. Terve paarimikko! Kas tuolla istuu taiteellinen ystäväni, mitäs kuuluu?
Täältä löytää aidot ihmiset, keskustelu käy laidasta laitaan. Kaikista örvelöistä ei kannata välittää, heihin tehoaa iso koko ja joku pieni piikki. Kallio on rock ja täällä porukka pitää yhtä.
No, pienessä nousuhumalassa on hyvä vaihtaa johonkin parempaan mestaan, missä nuoret it-ihmiset ja merkonomit käyvät "viisaita" keskusteluja. Niitä on hyvä seurata viskilasiliisen kanssa kulmapöydästä itsekseen kuin Wild Finn meksikolaisessa podegassa. Muistella surujaan ja vertailla kuinka pienestä ihmisen tyytymättömyys on kiinni.
Eipä silti, nuorison kanssa saa hyvää vertailupintaa yhteiskuntaan ja usein heidän innostaan saa itselleen energiaa. Mielellään myös kuuntelevat äijäkäs-vaarin hurjia juttuja kommellusvuosilta.
Mutta katos perkele, kello on jo noin paljon! Pyydän paarimikolta soimaan uu-kakkosta tai thinlissyä, kun kerran irkkupaarissa ollaan.
Nyt seuraa soittokierros kamuille. Mis oot? Nukkumassa, perkele, kuuluu yleinen vastaus. Mutta löytyyhän lopulta mr x tai lady y, joka on hereillä ja vapaalla/viihteellä! Äkkiä treffit tuttuun paikkaan ja kuulumiset ja elämänfilosofiat peliin.
Oho, hei täällä tulee pilkku! Mennääks hei vielä tohon, se on kolmeen asti auki, eihän tässä lähellä muita ookkaan niin pitkään. Joo, mut yhet vaan. Joojoo. Voinks mä tulla teilee kun viimeinen dösä meni jo. Tottakai!
Toivottavasti ei ole haikia huominen. Mites älkää vaan väittäkö, että olen ainoa kunniakkaan maanantaijuopottelun harrastaja?
Mannantai-illan huuruissa tapaa mielemkiintoisia ihmisiä. Kohdealueena on tällä kertaa (taas) Helsingin Kallio, joka juopottelumestana lienee maan paras alue.
Vaahteranlehdet ropisevat jaloissa, sade kastelee nahkatakin hartiat. Sikari palaa, ei ole vielä kiire minnekään. Tutun paarin houkutteleva valo ja ovesta kantautuva musiikki vetävät sisään. Terve paarimikko! Kas tuolla istuu taiteellinen ystäväni, mitäs kuuluu?
Täältä löytää aidot ihmiset, keskustelu käy laidasta laitaan. Kaikista örvelöistä ei kannata välittää, heihin tehoaa iso koko ja joku pieni piikki. Kallio on rock ja täällä porukka pitää yhtä.
No, pienessä nousuhumalassa on hyvä vaihtaa johonkin parempaan mestaan, missä nuoret it-ihmiset ja merkonomit käyvät "viisaita" keskusteluja. Niitä on hyvä seurata viskilasiliisen kanssa kulmapöydästä itsekseen kuin Wild Finn meksikolaisessa podegassa. Muistella surujaan ja vertailla kuinka pienestä ihmisen tyytymättömyys on kiinni.
Eipä silti, nuorison kanssa saa hyvää vertailupintaa yhteiskuntaan ja usein heidän innostaan saa itselleen energiaa. Mielellään myös kuuntelevat äijäkäs-vaarin hurjia juttuja kommellusvuosilta.
Mutta katos perkele, kello on jo noin paljon! Pyydän paarimikolta soimaan uu-kakkosta tai thinlissyä, kun kerran irkkupaarissa ollaan.
Nyt seuraa soittokierros kamuille. Mis oot? Nukkumassa, perkele, kuuluu yleinen vastaus. Mutta löytyyhän lopulta mr x tai lady y, joka on hereillä ja vapaalla/viihteellä! Äkkiä treffit tuttuun paikkaan ja kuulumiset ja elämänfilosofiat peliin.
Oho, hei täällä tulee pilkku! Mennääks hei vielä tohon, se on kolmeen asti auki, eihän tässä lähellä muita ookkaan niin pitkään. Joo, mut yhet vaan. Joojoo. Voinks mä tulla teilee kun viimeinen dösä meni jo. Tottakai!
Toivottavasti ei ole haikia huominen. Mites älkää vaan väittäkö, että olen ainoa kunniakkaan maanantaijuopottelun harrastaja?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Se o kovi janone sialu...
Mää ole koko viikolopu ollu töis - mää ole nähny vaik mitä taas ja raatanu lapaluu limas, enk mää ole ansainnu pari sidua - hä?
Mun miälest vaa amatööri harjotteleva viikoloppusi!
Mää aatteli men toho kaupunkilaisse ruokakauppa ja osta pari tölkki saunaa otettavaks, mää siis ota kalsarikänni (lue: strinkikänni)- iha sellase pikkuse vaa - mut emmää kotoonta mihenkä lähe, koton o kiva olla!
Ei tart varro viimist pussi...
Ei tart räpyttä taksisuharil ripsi...
Ei tart pukke minihamet ja laitta henkevaarallissi korkokenki...
Ei tart meikat...
Saa vaa olla - raappi mahattas ja löhöt soffal...
Pysysis sääki koto vaa... ;D
Tul vaa mun kans soffal istuma ja oteta sit sää sidu ja mää pisse.
Ei vaineska, kivisen kylän katukuilut kiehtova tätä karhu. Korkokenkä katuun napsahtaa, kolmosen alla raiteet ulisee,soi sielussani haikea blues,juoma kurkkuun solahtaa, yhdyn juoppoköörin lauluun sameaan.
En mää mittä minihamehi...päälleni.
Voin kuvitella, kuinka kannukset kilahtelevat tumman hahmosi rientäessä tutulle baaritiskille. Kenties kulhollinen pulqueta alkujanoon ja tilkkanen mescalia säröisestä lasista päälle karkoittamaan kosteat huurut dusteristasi? :D
Taidat, U-Äijäkäs, olla itse Wild Finn? :O Missä on lakiavalvova musta apurisi? Mitä tapahtuneekaan siellä vanhassa saluunassa? Saako Jethro Compton töitä?
Duckzoni, aeropuerto kaislikko ;P
No oikeesti olen Wild Finn. Nyt teit pahan paljastuksen, Veli hyvä. Kerrotaan nyt sitten julkisesti, että Sinä olet Cat Lannagan, Patrick O'Rourken karjatilan kissamaisen nopea, irlantilaiselle viskille perso etumies. Kun ei Sinusta ton ihonvärin perusteella saa Amos Napoleon Jeffersonia, Texasin ainoaa mustaa marshallia.
kyllä tuollaiset kyllä kävi.
Kallion Bistro sillon ihan kiva vkl mesta!
Mikäs sen hauskempaa silloin joskus oli mennä
keskikaljakuppilaan turisemaan kaiken maailman juttuja.Nekin sitten kaadettiin alas:(
Kävin joku aika sitten Kalliossa,ainakin 20 vuotta väliä. Yhdessä kulman kuppilassa ja kyllä avot sai nauraa ja ottaa osaa taas siihen kulttuuriin mitä tuskin enää muualla näe.
On vielä niin lapsellinen. I dont wanna grow up! Mut nyt pitääkin lähteä, että ehtii vielä kierroksen heittää.
en vaan pääse Kallioon just nyt.
Matka on pitkä ja joutuu aamulla töihin;)
Oletko harkinnut novellien, kolumnien tai romaanin kirjoittamista. Sulta se voisi onnistua.
Vilpittömästi.
Sun
Kriitikko-Lassi
Tiedä nyt näistä jorinoista. Kiitos kumminkin kriitikolle.
Otatko mut joskus mukaan?
Kallion kapakkakierros on elämänmakuista elämää.
Ja Juho Kaaponpoika Helapää on hyvä myös ;)
Totta kai lähdetään kimpassa. Sithän meitä onkin 3,80 metriä yhteensä liikkeellä. Mut jos mä olen Wild Finn, niin kukas Sä olet?
Sitä muulia... ET!
;D
....vikaa Antissa on? Viksu muuli. No okei, ajattelin kyllä Samantha McGregoria. Ei perrrr taitaa olla pahempi kuin Antti. Oon kusessa, tästä ei herrasmiehenä selviä. Jeesaa vähän.
Sehän oli itsepäinen piru, koko elukka ;D
Tosin jaksoi taapertaa polttavan auringon alla paremmin kuin sen marshallin heppa - siitä piste Antille ;D
Animus on tumma ja tulinen nainen - toisiko se mieleen ketään meksikolaista... ;D
Siellä Isla Alegralla Juho istuu aina meksikaanien paarissa, kun haluaa surra niitä sinisiä silmiä menneisyydestään. Siellä soittaa kitaraa ja laulaa tumma meksikolaiskaunotar, paikan omistajan tytär. Olisko siinä Animukselle sopiva rooli. Consuelako sen tytön nimi oli?
Annahan kuulua maanantai-illan blues!!
Sellainen kolmen soinnun - miten kävi?
Eka sointu duurissa (vaikkei kai pluusissa ookkaan?). Kantapaareja. Tuttuja naamoja. Liikaa viskiä. Olutta. Herjaa.
Toinen sointu mollissa. Pientä känää yhden idiootin kanssa. Lisää viinaa. Sekoilukynnys lähestyy. Haamut huutelevat menneisyydestä: Hä-hää, kyllä me sut nujerretaan.
Kolmas ristiriitasointu. Rahaa palaa. Ei kaikesta selkeitä muistikuvia. Lähetellyt sekavia tekstiviestejä. Kävellyt sateessa 5 km kotiin viimeisen paarin sulkeuduttua. Tule kuolema, tule vaan-fiilis päällä. Sammunut päiväpeitteen päälle.
Et sillee....ei kovin mieltäylentävää.
"Sinä yönä minä itkin
yksin murheissain
kuljin Esplanadia pitkin
ja vettä satoi vain..."
Hitto, ne haamut osaavat uida...
Milady, ne haamut osaa mitä vaan. Istupa rauhassa saunassa, luullen päässeesi hengähtämään, turha luulo! Täältä tulee haamu.
Ilkeästi tiukkaa ivanaurua nauraen nuo Helvetin Rakkikoirat näykkivät Sieluasi. Eivät tapa, vaan jättävät merisenä makaamaan turhuuden turuille. Antavat toipua iskeäkseen taas uudelleen. Jossain niiden haamujen takana pikku enkelini kutsuu minua, enkä voi auttaa...
verisenä varmaankin tarkoitin eikä merisenä, vaikka Kotkan poikii oonkin....
Lähetän Sinulle rekkalastillisen voimaa kestää se, mikä kestää täytyy...
Sinä pärjäät kyllä - tiedän sen =)
Seuraavan kerran kun ne haamut saapuvat, anna niiden tulla - mutta älä anna niiden enää viedä Sinua mennessään!
Näytä kuka on isäntä!
*ojentaa tassun ja nessun ja vaikka ämpärin jos tarvitset*
Ihan ilman kiemuroita iso Kiitos! Kyl miä pärjään. On sitä ennenkin oltu kovissa paikoissa. Korkin laitan kiinni nyt. Jo riittää läträys ton tuliliemen kanssa.
Kiitos Herra tai mikä lienetkin Ystävistä ja kaikista kauniista muistoista, joita niitäkin sentään on yksi hehtolitra.
*ojentaa oman tassun, ottaa nessun kiitollisena, mutta älä pliis ämpärillistä wiinaa ainakaan tarjoa?*
Hän Kenellä On Muistoja...
Viinaa ei siinä ämpärissä ole!!!
Ajattelin että jos ei nessu piisaa... =)
Ystäviä ei ole koskaan liikaa... joskus meistä jokainen tarvitsee olkapäätä, minäkin tarvitsin äskettäin - sain rekkalastillisen lohdutusta, jonka nyt lähetin Sinulle - se ei näköjään vähene käytöstä =)
Tulee Sinun vuorosi pistää se rekka eteenpäin joskus...
*halaa*