näette/kohtaatte hyvin, hyvin laihan ihmisen?
Oletteko kateellisia, kammoatteko, ällöttääkö se, onko rumaa? Ketokaa kaikenlaista.
Oletteko kateellisia, kammoatteko, ällöttääkö se, onko rumaa? Ketokaa kaikenlaista.
Mitä ajattelette, kun...
pöllis
111146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kaipaatko näin äidin näkökulmaa,
mutta kun kohtaa oman lapsen
niin laihana, kuin hän nyt on,
tuottaa se sydäntä särkevää surua
ja kauhistuttaakin!
itse tavallaan säälin heitä miten he ovat niin laihoiksi päästäneet itsensä (siis jos ovat todella laihoja) ja toisaalta syvällä sisimmässäni tahtoisin itse olla yhtä hento. :) mielipiteeni asiasta on tämä. :D
vielä kauniin laihoja ihmisiä vähän kadehdin ja toivoisin olevani yhtä hoikka, mutta anorektisen laihat ihmiset ovat mielestäni rumia. Itsekin olin jossain vaiheessa ruma anorektikko ja sitten todella hoikka ja nyt... Nykyisessä vartalossani on kyllä vähän epämiellyttävä olla.
jos henkilö on ihan "luuranko"-vaiheessa, olisin ihan hämmästynyt, kuinka joku voi olla niin kehnossa kunnossa.
Eihän se mikään kaunis näkykään ole ja toivoisin että hän tajuaisi ennen kuin elimistö menisi niin huonoon kuntoon ettei apua enää olisi.
oon tosi kade. Kaikki mun ystävät on sellasia hirveen laihoja, vaikkei kukaan sairastakaan mitään syömishäiriötä. :( Että sellasessa seurassa tunnen itteni ihan kauheeks ilmestykseks. Hirvee fiilis, ettei haluis enää nähäkään niitä.
Kadulla taas kun nään laihan ihmisen, kelaan että en syö enää sinä päivänä mitään että musta joskus tulis yhtä laiha ja ihana.
ikävää että sinäkin olet ajautunut siihen.
Kuten olen jollekkin muullekkin sanonut, meitä on moni rakenteisia, jotkut ovat siroja pyöreinäkin ja jotkut näyttävät isoille laihoinakin.
Itse edustan hiukan isokokoisia henkilöitä. Luuli eivät ole sirot kuin erään kaverini tai oikeastaan kahden, eikä minusta koskaan voi tulla yhtä laihaa, kuin heistä :( mutta näen onneksi välillä itseäni isompia tai pidempiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni pieneksi ^^
on sillai, että vaikka ois kuinka lihavia ihmisiä mun lähellä tai tulee vastaan, mä tajuan kyllä että ne on isoja, mutta tunnen silti itteni ihan kauheeks läskiks.
Ku oon kertonu tosta mun bestikselle, joka tietää suunnilleen mitä mulle on tapahtunu ja mitä oon kokenu, ni se vaan sanoo: "No, kato nyt tota! Ainaki 100-kilonen ihminen. Sä kyllä kuvittelet kaiken ton, koska sä oot hoikka!" Joo, ehkä siihen toiseen isompaan ihmiseen verrattuna, mutta en verrattuna mun 45-kiloseen (varmaan laihempaankin) bestikseen, jota painan enemmän varmaa yli 10kg!!! :(
Se voi syödä ihan mitä vaan lihomatta. Mulle taas yhen suklaalevyn syöminen tuo 2kg lisää läskiä! Eli siis paastoamaan. Ei näin läskinä voi elää. Ja viiltely tuntuu turvalliselta keinolta muistuttaa siitä itelleen, ettei kelpaa tääläsenä. Ei todellakaan. Pitää olla ihan hiton LAIHA ja hiton KAUNIS, että pärjää...
olen ylipainoinen, ja kaikki kaverini ovat itseäni pienempiä, mikä haittaa minuakin joskus...
Jos olet syönyt vähän, niin totta kai suklaalevyn syöminen saa sinut lihomaan tosi nopeasti koska elimistösi tarvitsee kaiken rasvan. Ei kukaan tule toimeen ilman rasvaa, mutta liikahan on aina liikaa ^^
Mun kaveri painaa joskus pahimmillaan 36 kg ja on varmaan jotain 160-163 cm pitkä ja aina kun ollaan saunassa, niin minua ihan hirvittää katso, kun sen niskanikamat näkyy... Ainakin hänen luonaan tunnen itseni liian isoksi, mutta sitten yksi kamu,joka on mua paljon laihempi, mutta silti olen häntä jonnekkin kulmakarvojen tasolle, niin tunnen olevani vähän pienikokoisempi.
Kaikki tuntevat itsensä liian isoiksi :D eivät vain anorektikot, mutta siitähän vertailusta se usein lähtee =/
Kaverillani on anoreksia, se on laihtunut siihen kuntoon mitä se on nyt. Se on kammottavan laiha ilmestys. Mut sisimmässäni mä olen aivan älyttömän kateellinen sille... Se on niin kaunis... Mut mä tiedän, että se kuolee, ellei ruoee syömään. Mä haluaisin ite olla yhtä laiha kun se, mut en sillä tavalla kun se...
Että henkilö on joko narkomaani tai anorektikko tai sairastaa jotain suolistosyöpää.
Hyvin vanhoista laihoista ihmisistä ajattelen, että hampaat on menny huonoksi tai että ruoka ei enää imeydy kunnolla.
Tulee myötätuntoinen olo, että onkohan noilla ketään joka pitää heistä huolta.
Eri asia on vielä kasvuikäiset nuoret, jotka saattavat olla aika rimpuloita - mutta heistä silti näkee, että ovat terveitä. Kaikki ravinto vain menee venymiseen eikä levenemiseen tuossa vaiheessa. :-) Terveiden ja energisten nuorten katseleminen ilahduttaa aina.
Tekisi mieleni halata.Mietin,mitä hän sairastaa,ensimmäisenä tulee mieleen syömishäiriö.Katson tarkkaan,yritän ettei hän huomaisi....Olen erittäin herkkä huomaamaan sairaan laihat tytöt,sillä olen rakkaan ainokaiseni kanssa elänyt sen "helvettin"alusta loppuun...Joskus esim.vaatekaupassa olen tytön äidin kanssa vaihtanut katseita,hän on ymmärtänyt minun tajuavan tilanteen.
Eihän laihuus,siis LAIHUUS,ole kaunista.Tervettä on olla hoikka,mutta se onkin jo aivan eri asia/eri näköistä.Ikinä en ole laihuutta ihannoinut,kuten mainitsin,näen siinä sairautta.