Poikani avovaimo päätti neljän vuoden yhdessäolon jälkeen lähteä.Jätti Poikani ja heidän yhteisen tyttölapsen.Majailee iltaisin etupäässä ravintoloissa, joista soittaa haukkumasoittoja yömyöhään.
Poikani ehdotti, että äiti kävisi tapaamassa lasta edes viikoittain lapsen takia.Äiti ilmoittaa, ettei halua tavata lainkaan.
Vaikka vanhemmat eivät tulisikaan toimeen, en ymmärrä tuollaista sydämmettömyyttä, ja käy sääliksi lasta joka kyselee äidistään.Äiti on siis lapselle jotenkin rakas, vaikka äiti olikin pitkään kärsinyt mielialahäiriöistä ja huusi ja raivosi välillä kotonaan.
Poikani ehdotti, että äiti kävisi tapaamassa lasta edes viikoittain lapsen takia.Äiti ilmoittaa, ettei halua tavata lainkaan.
Vaikka vanhemmat eivät tulisikaan toimeen, en ymmärrä tuollaista sydämmettömyyttä, ja käy sääliksi lasta joka kyselee äidistään.Äiti on siis lapselle jotenkin rakas, vaikka äiti olikin pitkään kärsinyt mielialahäiriöistä ja huusi ja raivosi välillä kotonaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan normaalia käytöstä useimmilta äidin paapomilta "miehiltä". Jätetään perhe parempien "harrastusten" myötä...
Hei!Kyllä minä olen sitä mieltä että nykyaikana on niin paljon ongelmia itse kenelläkin,että perheitä täytyisi pystyä tukemaan paremmin.Etenkin nuoria perheitä,jotka vasta opettelee ottamaan vastuuta muusta kuin itsestään.äitiyteen ja isyyteen kasvaa ajan myötä.kukaan ei ole heti valmis.Mutta se ettei välitä perheestään koska kaverit tai viina on tärkeäpää on tuomittavaa.vastuu on kannettava.Jollei yksin pysty nykyään sentään apua saa.Yksin jääminen on vain tekosyy jatkaa hauskanpitoa.aina jostain joku löytyy!
Yleensä tuo lapsensa jättävä vanhempi on mies.
Lisäksi vieläkin hyväksytään se ajatusmalli,että äiti on pienen lapsen elämässä se tärkein ihmissuhde. Ymmärtäisin jos jos syynä olisi huumeet tms.
On vain vaikeaa ymmärtää äitiä joka ei yksinkertaisesti välitä tavata lastaan, eivätkä oikein ymmärtäneet sossussakaan kun hänelle tarjottiin tapaamisoikeutta.Hänelle kai ehdotettiin jotain terapiaa, mutta ei kelvannut.
miten selittää lapselle, ettei äiti ole kuollut, mutta hän vain ei halua nähdä sinua.
pärjättävä kuin silloinkin kun isä lähtee.
Tai kun pienen lapsen elämän pari ensimmäistä vuotta äiti uskoo ja luottaa isän lupauksiin muuttumisesta, mutta aina isä pettää ja pettää lapselle annetut lupaukset.
Niin, ei isä meilläkään ollut kuollut, jätti vain tulematta, häipyi, eikä välittänyt tavata lastaan.
Mitä eroa tuossa nyt sitten siihen on, että se häipyjä on isä?
terapiaan kun kerran kärsi mielialahäiriöistä.
Mielenterveysongelmat tuppaavat hoitamattomina vain pahenemaan, mukaan tulee helposti juuri liikaa alkon käyttöä ja muuta elämän epäjärjestystä ja epävakautta.
Sehän se tuomitsijoille niin kamalaa aina on, että huonokin vanhempi on lapselle rakas. Niin minunkin lapselle on isä aina rakas ollut, vaikka hän ei meidän yhdessä ollessa mikään hyvä vanhempi pystynyt olemaankaan. Minä en välittänyt tuomionpasuunana olemisesta, vaan olen antanut lapsen tavata isäänsä vapaasti sen jälkeen kun isä sai asiansa järjestykseen.
Ehkä tuon aloituksessa kuvatun perheen yhteiselämä olisi voitu vielä pelastaa, jos HEIDÄN tarvitsemaansa apua olisi tarjottu, asioiden ei olisi tarvinnut mennä tuohon pisteeseen.
joka ei miniää koskaan sukuun hyväksynytkään?
Ei juoppo enää juoppoputkea halua katkaista ja lähteä käymään säännöllisesti jossain terapiassa. Tuo asia olisi pitänyt hoitaa aikaisemmin, kun kerran sanoit, että hän oli jo PITKÄÄN kärsinyt mielialaongelmista.
Kuten sanottu suhdetta kesti neljä vuotta, ja on ollut perhe, sekä yksilöterapiaa aikoinaan.Hän on myös katkaissut jo aikoja sitten kaikki suhteet omaan sukuunsa, sekä yleensä ihmisiin, jotka haluaisivat auttaa.
Terapiasta hän lähti myös, koska terapeutti oli hänestä hullu. Järkevän keskustelukontaktin saaminen oli usein vaikeaa ja kun olimme heillä kylässä hän saattoi läimäyttää makuhuoneen oven lukkoon ja pysyä siellä, vaikka kukaan ei edes ollut puhunut hänestä.
ihminen tarvitsee apua, mutta oikeaa sellaista ei ole hänelle ollut tarjolla.
Tehän hoidatte asiat lapsen edun ja omantuntonne mukaisesti, jos teillä sellaista on.
Ei muuta kuin soitto lastensuojeluviranomaisille/valvojalle. Voisitte yrittää lapsen takia saada aikaan jonkinlaista sopimusta, että äiti voi tavata lasta valvotuissa olosuhteissa vaikka pari tuntia kerrallaan.
Jos äiti ei sinne tule, niin...
Lapselle kannattaa selittää, että ei ole lapsen vika vaan äiti on vähän sairas ja tarvitsee hoitoa.
ihan ensimmäisenä. Päättelin kirjoituksistaan, että isovanhempi on hämmentänyt poikansa elämässä jo pidempään. Poika parka on yhä äitinsä helmoissa. Pojan on nyt viimeistään aika itsenäistyä, ottaa yhteyttä lapsensa äitiin ja alkaa neuvottelut siitä, mikä perheessä mättää. On selvä, että isovanhempi on siellä liikaa, sen todistaa jo sekin että miniä sulkeutui toiseen huoneeseen mummon käynnin aikana eikä halunnut OMASSA KODISSAAN mummon kanssa kommunikoida mitään. Mummolla on läheisriippuvuus, pyrkii hallitsemaan poikaansa, elämään poikansa elämää ja siinä asetelmassa on miniä liikaa.
Mummolle toistaiseksi porttikielto pojan perheeseen, poika voi päiväseltään käyttää lapsenlasta mummolassa ja olla itse paikalla, jottei mummo pääse haukkumaan miniää lapselle. Kyseinen mummo ei ole ensimmäinen maailmassa, joka sörssii poikiensa liitoissa ja saa aikaiseksi pelkkää pahaa. Sillä pahalla on vuosikymmenten seuraamukset ja siksi tuo mummo saisi jäädä viimeiseksi. On se sitten kumma noiden lipevien mummojen kanssa.
mistäköhän luulet että isovanhempi on äiti.
Toisekseen mistä ajatus että pariskunnan olisi palattava yhteen. poikani on sanonut, että kaverin poismuutto on rauhoittanut perhe-elämää, eikä hän haluaisi takaisin jatkuvaa huutoa ja kiukuttelua. Nyt kun elatusmaksukin on vahvistettu kysymys olikin pelkästään siitä oikeudesta, joka lapsella on tavata äitiään, vaikka huonoakin, koska lapsi kyselee ja kaipaa häntä.Tapaamisoikeutta on tarjottu, mutta se ei näytä kelpaavan ja tämä äidin täydellinen häviäminen pienen tytön elämästä tietysti huolettaa.selvyydeksi on vielä sanottava ettei isovnhemmat asu lähellä.