Tämän

JA mä sulle vastaan tavalla tällä
enpä ois uskonut et elämällä
olisi ollut tarjota mulle moista,
ei vstaan voi tulla samanmoista.

Kuin varkain sä asetuit sydämeeni mun,
varmasti huomasit vastustelun.
Vänkäsin vastaan, torjuinkin
tunne voitti järjen kuitenkin.

Ei tässä näin pitänyt käydä kummallekaan
mutta heikkoja oltiin taistelemaan
ei tehtyä tekemättömäksi saa
enkä tahtoisi ainakaan unohtaa.

Tähänkö tämä loppuu,
syksyn sateisiin?
Mielelläni lämmittelisin kanssasi
asti talven pakkasiin?

Takerru en, älä pelkää.
Kuitenkaan en tahdo kääntää selkää.
Pallo on sulla, niinkuin ennenkin.
Käytä sitä silti tarkkaan harkiten.

Ikävässä hiljaa kuiskaan nimesi,
muistan ihollani kosketuksesi , henkäyksesi.
Kerran jopa erehdyin kuvittelemaan,
että sun vartalosi ois luotu mulle sopimaan.
Se olisi selittänyt paljon se,
miksi muutaman hetkeen minä ja sinä oltiin "me."

Pidä itsestäsi huolta.

elämän matkalla kohtasin samin, muutamia upeita lemmen hetkiä vietimme ja tutustuimme. Minä tunnetyhjiöstä heräsin ja hokasin avaimet rakkauden, mutta elämäntilanteet meitä yhteen jotaneet ei...Meni tovi kohtalo kuljetti, hänellä oma rakas on ja onnea hänelle toivon. Mielessäni kiitän häntä, että hän avasi minun ruostuneen rakkauden portin, nyt siitä sisään on astunut tuo eläimäni rakkaus..