Niin väsyneenä viime viikot kuljit,
uneen viimeiseen sä silmäsi suljit.
On vain hiljaisuus ja suru sanaton,
mä tiedän sun hyvä olla on.
Sä jouduit jättämään mut.
Jouduit jättämään maailman.
Jätit kauniit hyvästit massalle.
Mut nyt sain varmuuden etten ollut sittenkään ainoa sydämessäsi...
...VITUN HEROIINI...
Jonain päivänä mä tulen sun luokse ja kerron kuinka yksin mut jätit, tavalla tai toisella. Ehkä sä kuulet mun jutut sinne, missä ikinä oletkin. En mä seinille juttele, sulle mä juttelen.
RAKAS!
uneen viimeiseen sä silmäsi suljit.
On vain hiljaisuus ja suru sanaton,
mä tiedän sun hyvä olla on.
Sä jouduit jättämään mut.
Jouduit jättämään maailman.
Jätit kauniit hyvästit massalle.
Mut nyt sain varmuuden etten ollut sittenkään ainoa sydämessäsi...
...VITUN HEROIINI...
Jonain päivänä mä tulen sun luokse ja kerron kuinka yksin mut jätit, tavalla tai toisella. Ehkä sä kuulet mun jutut sinne, missä ikinä oletkin. En mä seinille juttele, sulle mä juttelen.
RAKAS!
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kuin lintu hento pieni valkoinen
Sä lensit pois tästä maailmasta kadoten
Ei löytynyt paikkaa sulle, jossa elää
Ja siihen ajatukseen sä viimein heräät
Muut sua katsoo itkien
Viimeiset voimanrippeet kooten
Sä kuljet päivästä toiseen kuolemaa odottaen
Ei sun sisimpäs saa rauhaa
Kun sun ympärilläs muut on kuin pitkää nauhaa"
jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut
ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan
tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää
en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin
olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut
oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan
jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut
hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun
saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää
en tahdo irtikään päästää
siis ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin
olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut
oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan
ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa
kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa
olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa
oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan
KIITOS SIITÄ MITÄ ANNOIT, KESKEN JÄIMME!!
sinulle rakkaasi heroiinille menettänyt..luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu..olen itse kokenut saman 6v sitten ja vieläkin tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut eilen..sama viiltävä kipu ja sanoinkuvaamaton kaipuu pyyhkäisee sähköiskun lailla läpi kehoni..tuska ei hellitä,vaikka vuodet kuluvat..sanotaan että aika parantaa haavat..olen eri mieltä..aika ei ole parantanut ainakaan minun haavojani,jotka jatkavat vuotamistaan..luultavasti läpi koko elämäni..ei ole ollut päivääkään,ettei päässäni olisi pyörinyt kysymys..miksi? yhä uudestaan ja uudestaan..vailla vastausta..kuolema on niin lopullista..ettei sitä pieni ihmismieli pysty edes ymmärtämään..silti sydämessäni tunnen että hän..enkelini.. on lähelläni nyt,aina ja ikuisesti!voimia sinulle pikkuinen..ja yritä jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin..käy sytyttämässä kynttilä rakkaasi haudalle..se toivottavasti helpottaa ja tuo hetkellisesti lohtua sekä valoa pimeyteen..muista pahimman ikävän yllättäessä että et ole yksin..suljetaan yhdessä silmämme ja muistellaan yhdessä ajattomuuteen siirtyneitä rakkaitamamme..he elävät aina muistoissamme,eikä kukaan voi niitä meiltä viedä!
Kivaa kun ihmiset ymmärtää, tuntuu kyllä että suurin osa kuitenkaan ei ymmärrä. Silti vain ihmettelen että mitä pahaa olen tehny ku mulle tehtiin näin. Hän oli hyvä ihminen eikä kellekkään halunnut pahaa, vaikka väärän tien olikin valinnut. Hautajaisia ei ole vielä ollut, olen aika yksin. En tiedä miten jaksan sen rumban. Ystvätkään ei anna myötätuntoa juurikaan, koska oli kuulemma omaa syytä. Onko kukaan koskaan miettinyt että narkomaniakin on sairaus. Kyllä mä yritin auttaa, mutten näköjään tarpeeksi. Itseäkö tässä pitää alkaa syyttämään?
Kiitos sinulle kauniista sanoista!!
kuinka raskasta elämäsi tällä hetkellä on..mutta selviät kyllä..rakkaasi muisto ehkä satuttaa tällä hetkellä,mutta myöhemmin se lohduttaa..surun pitäisi muuttaa kyllä ajan kuluessa muotoaan..paitsi omalla kohdallani niin ei ole käynyt,niin kuin ed.viestissä mainitsin,mutta taidan kuulua vähemmistöön siinä asiassa.älä kulta pieni missään tapauksessa hetkeäkään tunne syyllisyyttä tapahtuneesta!!!se ei todellakaan ole sinun vikasi!elämän langat ovat meitä korkeamman voiman käsissä,mihin pieni ihminen ei voi vaikuttaa,vaikka haluaisikin..minulle ei myöskään herunut silloin "ystäviltä" minkäänlaista tukea,sain valitettavasti saman vastauksen kuin sinäkin..mielestäni todella surullista..miten voivat olla niin tunteettomia..ja varsinkin kun kyse on ns."ystävistä" joiden pitäisi olla tukena ja turvana asiassa kuin asiassa!anteeksi jos arvostelen ystäviäsi,tarkoitukseni ei ole loukata..toivottavasti ymmärrät mitä haen takaa?..voimia sinulle ja paljon enkeleitä turvaamaan sinua elämän varrella..
"Ystvätkään ei anna myötätuntoa juurikaan, koska oli kuulemma omaa syytä."
Ikävä sanoa, mutta itse lopettaisin tuollaisen pseudoystävyyden tuollaisten otusten kanssa. Maailmassa on muutenkin tarpeeksi mulkkuja ihmisiä, että ei niitä enää ympärilleen kaipaa. Ennen on yksin kuin henkisesti vajaiden (tarkoittaa usein valitettavasti suunnilleen ihan ns. tavallista ihmistä) kanssa.
Nii, olet oikeessa. Ei ne mitään ystäviä näköjään olekkaan. Isä ymmärtää hiukan, mutta ei sekään mun miehestä välittäny.Mut ihana sama. Kyllä mä jaksan yksin. Tai sit en jaksa. Sen näkee sitte. Hautajaiset pelottaa eniten, että miten jaksan ne. Kiitos sinulle kannustuksesta.e
tiedän sen!älä edes ajattele muuta mahdollisuutta!!!lupaa mulle se!!luovuttaa ei saa ikinä..tapahtui mitä tahansa..kyllä sä selviät!
on vain parempi olla hiljaa. Ihan oman itsensä kanssa. Itkee ja sit nousta nurkasta ylös ja yksinkertaisesti huomata et pitipä ottaa taas kaikki hetkestä irti.