Kun näitä juttuja lukee, tulee mieleen, että kuinka paljon ihmisille määrätään turhia lääkkeitä tai ihmiset itse niitä pyytää lääkäriltä. Toki on hyvä, että lääkkeet on keksitty ja varmasti ovat tarpeen tietyissä tapauksissa, mutta eikö olisi ensin parasta koittaa muilla keinoin päästä estoistaan ja peloistaan. Lääkkeet vaan turruttavat tunteita ja niihin voi jäädä koukkuun. Lopulta mikään normaali elämänasia ei suju ilman lääkitystä. Itse kannattaisin terapiaa ilman lääkitystä ensimmäisenä keinona. Lääkkeet ei paranna vaivaa, vaan poistavat oireet. Liian kevyin perustein ei pidä lääkitystä aloittaa. Tällaisena pidän esim. punastumista. Lääkkeet ovat kuitenkin kemikaaleja, jotka ovat vieraita ainesosia elimistössä, eikä niitä ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön kuin todella vaikeissa tapauksissa. Mielestäni liian helposti määrätään vahvojakin lääkkeitä nuorille ihmisille, jotka eivät ymmärrä niiden vaaroja pitkäaikaisessa käytössä. Täällä puhutaan lääkkeistä kuin ne olisivat jotain karamelleja, joita popsitaan tuosta vaan. Eikö mieleen tule muita keinoja.
Terapia
vai lääkitys?
1594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tietysti terapia vaan sitä ei aina saatavana.Pitäisi olla pakollista saatavaa silloin kuin hoito vaatii lääkitystä. Yhteiskunta vaan tuntuu säästävän juuri näissä potilasryhmissä. Useimmiten kun vaikeuksissa olevat eivät ymmärrä vaatia muuta kuin lääkitystä.
Nuoret ainakin pitäsi hoitaa mahdollisimman pitkälle ilman lääkitystä. Vaan mistäpä resurssit hyvään hoitoon jos avuntarvitsija on avuton ja rahaton. Lääkkeet on kyllä syytä ottaa jos niitä on määrätty aina pitäisi keskustella hoitavan lääkärin kanssa voiko vähentää tai lopettaa lääkitystä. Terapiaa pitäisi jokaisen vaatia ja jos tuntuu ettei suju terapeutin kanssa pitäsi vaatia toinen. Jaksamista kaikille jotka näiden ongelmien kanssa elävät.