Kävin tänään vasta eläkkeelle jääneen tuttavan luona ja hän oli hurahtanut maalamiseen. Tauluja oli joka paikka täynnä ja kertoi kenelle kaikille oli jo antanut. Amatöörimaisia minun mielestäni niinkuin alussa ovat. Tunnen myös monia muita jotka eläkkeelle jäätyään ovat hurahtaneet johonkin harrastukseen niin että suoltavat tehdä sitä ihan työkseen. Joku tekee hattuja ,joku tekee kuivakukka asetelmia jne.. Sitten kaikki tuttavat ja sukulaiset saavat näitä teoksia .
No mikäpä siinä. Oletko Sinä aloittanut uuden harrastuksen eläkkeelle jäätyäsi?
Minä itsehän en ole vielä eläkeiässä mutta olen ollut jo kuusi vuotta sairaseläkkeellä vammauduttuani liikenneonnemuudessa.
Pari ensimmäistä vuotta meni ihan jumpatessa ,että sain itseni edes jonkinmoiseen kuntoon. Opettelin uimaan uudelleen ja jumppasin yötäpäivää. Onneksi liikunta oli ennenkin minun ainoa harrastukseni ,että sikäli se ei ole liian vastenmielistä.
Jumppa jäikin harrastuksekseni ja käyn erilaisissa ohjatuissa jumpissa ja vesijumpassa
monta kertaa viikossa .Siinä tulee sekä huvi,että
hyöty. Minäkin siis vähän hurahtanut! Minäkin ajattelin terveenä ollessani alkavani maalata eläkkeelle jäätyäni ja meneväni oppiin . Sitten aloin nähdä esimerkkejä kun joka toinen "maalasi" ,etten sorru samaan .Ehkä minusta ei olisi Picassoa tullut kuitenkaan.
Toinen isompi harrastus minulle kyllä tuli.
Se on kirjoittaminen. Kirjoittelen lähinnä muistelma tyyppisiä juttuja eri aiheista ja ajattelin antaa ne lapsille ja lapsenlapsille muistoksi. Sysäyksen tähän antoi nyt jo edesmennyt isäni, kun hän menetti puhekykynsä 10
vuotta ennen kuolemaansa ja jäi monta tarinaa kuulematta meiltä lapsilta ja varsinkin lapsen lapsilta. Häntä harmitti hirveästi se.Samalla méni myös kirjoitus taito, joten tuli tosi informaatiopula. Ajettelin ettei itselleni käy samalla tavalla kun kirjoitan asioita muistiin.
En tyrkytä niitä juttuja siis kenellekkään.
Tosin olen muutamiin muistelma tyyppisiin kirjoitus kilpailuihin ottanut osaa ja pärjännytkin niissä julkasuun asti.
Lapset kysyvät aina kotona käydessään ; onko äidillä uusia juttuja. Näin minä miten Teillä.
Saako joka tuttu villasukat vai mitä teette?
Kirjoitelkaa!
No mikäpä siinä. Oletko Sinä aloittanut uuden harrastuksen eläkkeelle jäätyäsi?
Minä itsehän en ole vielä eläkeiässä mutta olen ollut jo kuusi vuotta sairaseläkkeellä vammauduttuani liikenneonnemuudessa.
Pari ensimmäistä vuotta meni ihan jumpatessa ,että sain itseni edes jonkinmoiseen kuntoon. Opettelin uimaan uudelleen ja jumppasin yötäpäivää. Onneksi liikunta oli ennenkin minun ainoa harrastukseni ,että sikäli se ei ole liian vastenmielistä.
Jumppa jäikin harrastuksekseni ja käyn erilaisissa ohjatuissa jumpissa ja vesijumpassa
monta kertaa viikossa .Siinä tulee sekä huvi,että
hyöty. Minäkin siis vähän hurahtanut! Minäkin ajattelin terveenä ollessani alkavani maalata eläkkeelle jäätyäni ja meneväni oppiin . Sitten aloin nähdä esimerkkejä kun joka toinen "maalasi" ,etten sorru samaan .Ehkä minusta ei olisi Picassoa tullut kuitenkaan.
Toinen isompi harrastus minulle kyllä tuli.
Se on kirjoittaminen. Kirjoittelen lähinnä muistelma tyyppisiä juttuja eri aiheista ja ajattelin antaa ne lapsille ja lapsenlapsille muistoksi. Sysäyksen tähän antoi nyt jo edesmennyt isäni, kun hän menetti puhekykynsä 10
vuotta ennen kuolemaansa ja jäi monta tarinaa kuulematta meiltä lapsilta ja varsinkin lapsen lapsilta. Häntä harmitti hirveästi se.Samalla méni myös kirjoitus taito, joten tuli tosi informaatiopula. Ajettelin ettei itselleni käy samalla tavalla kun kirjoitan asioita muistiin.
En tyrkytä niitä juttuja siis kenellekkään.
Tosin olen muutamiin muistelma tyyppisiin kirjoitus kilpailuihin ottanut osaa ja pärjännytkin niissä julkasuun asti.
Lapset kysyvät aina kotona käydessään ; onko äidillä uusia juttuja. Näin minä miten Teillä.
Saako joka tuttu villasukat vai mitä teette?
Kirjoitelkaa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Haluan toevottaa Sinut, MUMMELI, tervetulleeks melekosten humanterien joukkoon!
Kirjoitan viestin tänne 65 palstalle, missä olen usein löytänyt mielenkintoisia kirjoituksia.Ylleesä kirjotan omalla suonejokelaesmurteellaen, koska se on minun oma luontaenen tapani ilimasta ihteäen.
Tunnuit kantavan huolta ystäviesi tai tuttujesi harrastuksista. Kertomasi mukaan he suoltavat tauluja, kuivakukkia, hattuja yms.
Miksi Sinun pitäisi ymmärtää, minkä takia he harrastavat noita asioita? Ja mitä se Sinulle kuuluu, mitä ihmiset harrastavat? Nyt olen vähän nenäkäs ihan tietoisesti! Onhan meillä kaikilla, Sinulla, minulla ja tuttavillasi oikeus elää elämämme niin kuin haluamme, tietenkin noudattaen järjestäytyneen yhteiskunnan eli yhdessä sovittujen sääntöjen mukaan.
Toivottavasti kirjoittaminen antaa Sinulle edelleen iloa! Kirjoittaminen on ilmaista, käytät omaa kaaliasi tuottamaan iloa itsellesi ja läheisillesi, jopa voit kilpailla.
Minulle kirjoittaminen on tärkeää - osaisinpa enemmän ja paremmin. Minulla on onni mennä tällä viikolla kirjailija Mari Mörön luovan kirjoittamisen kurssille, se kestää muutaman viikon.
Äitini kuoli marrasuussa 79-vuotiaana sairastettuaan vähän aikaa syöpää. Olen erittäin iloinen, että sain tehdä kirjallisen ja nauhoitetun opinnäytetyön Äidin elämästä. Nyt minulla on kirjoitettuna ja kahdelle kasetille tallennettuna autenttia tietoa Äitini elämästä. Olen au-lapsi, s. -46, siksikin tallenteet ovat korvaamattoman arvokkaita.
Nykyisillä tallennusvälineillä on helppoa tallentaa mummojen ja pappojen, tätien, enojen, setien, kummien ym. elämäntarinoita ja muita kiinnostavia lapsen elämään liittyviä juttuja.
PS. MUMMELI, oletko käynyt Ellinpoksissa, joka löytyy 45 porukan kautta? Siellä kirjoitamme kukin omilla murteillamme, emmekä mollaa ketään. Olen ollut mukana puolisentoistavuotta, ja on ollut tosi hulvattomia juttuja, välillä ihan pähkähullun hauskoja. Tervetuloa tutustumaan ja osallistumaan! Ellinpoksissa myö ei mollata kettään!
Minä olen yksi hurahtanut.
Mummelin kirjoituksen luettuani ajattelin olisiko minun hävettävä harrastuksiani. Mutta kenellä meillä on oikeus määritellä mikä on mielekästä harrastaa?
Maalausintoni alkoi parikymmentä vuotta sitten muusikkomiehestäni erottuani. Maalaamisesta tuli silloin terapian vastine. Töherryksiäni en ole tuputtanut kenellekään mutta melkein kaikki työt ovat hävinneet "pianhan sinä maalaat uuden itsellesi"-säestyksellä.
Nyt olen hurahtamaisillani ikonimaalaukseen. Luen täyttä häkää ikonimaalauksen teoriaa ja tällä viikolla alkaa itse harjoitelmat.
Eläkkeelle päästyäni rupesin myös kirjoittamaan ja työn tulokset on julkaistukin.
Olen ollut jumppahullukin: kolme kertaa viikossa salilla, kerran viikossa uimahallilla, siinä välillä latinalaisamerikkalaiset tanssikurssit.
Välillä on tarve maalata, välillä kirjoittaa, välillä oleskelen vaan luonnossa, teen pitkiä lenkkejä ja ajattelen.
En tee tätä kenenkään muun kuin itseni takia.
Jos joku haluaa seistä päällään aikansa kuluksi, niin OK. Eikö kaikki mieltä virkistävä harrastus ole terveellistä ja antaa elämänhalua?
En tarkoittanut loukata ketään maalauksen ym kaan harrastajia ,enkä ole tuttavianikaan siitä mollannut .Päinvastoin kehunut ,mutta kun itsekin tiedän miten helposti asioihin innostuu siksi käytin hurahtanut sanaa. Annan mielellään kaikkien kukkien kukkia. Mikä on ellin poksin sp osoite voisin kyllä tutustua murrekirjoitteluun.
Elekeehän suuttua nyt mulle!
viestisi niin pahasti kalahtanut että kannattaisi energiaansa tuhlata suuttumiseen asti!
Ellin poksille löydät 45 palstalla ja siellä
meillä on aina oma kyltti ohjailemassa murretta rakastavat oikeaan väylään. Tervetuloa Mummeli!
myö niin tiukkapiposia olla että tuhlattas kallista elämänilloo turhanpäeväseen vihottelluun.
Myö paenetaan asiat villasella ja porskutellaan
naurussa suin etteenpäen.
Ellin poksi löytyy 45 palstalta ja siellä on tienviittana ELLIN POKSI, jota myö hinataan etteenpäen ku se alakaa tippua poekkeen keulilta.
Tervetulloo Mummeli ja kaekki muuttii jotka tykkee kirjottoo murteella!
jäi päivällä kiinni johonkin torveen, mutta ei ollut aikaa rassata sitä irti. Päätin kirjoittaa uuden illalla.
No, sieltähän se ensimmäinenkin viesti sitten
löytyi ja alimmainen on kiännetty savonmurteelle.
Että silleen.
kyllä tuota sannaa voi käyttää et hurahtaa, niin mieki oon niin hurahtannu ,et on jo menny veriin asti.
tietenkin famengoo.tanssi on niin ihana harrastus,mikkää muu liikuminen ei mielestäin oo mitää tanssin rinnalla, siin saap männä musiikkiin liikkeillä se on ruumiillista liikuntaa, mut myöskin silittelyä sisäpuolelta.
mie vein flamengon opettajalleni anneli saariston laulaman laulun la dolce vita,jolla hää osallistu euroviisuihinkii. siin sanat soppii minuun, jo melkee elettyy elämään.
la dolce vita on ollut kaikki tuo suloista niin
la dolce vita ei aihetta kyyneliin...
oon pyytänny et hää opettas minulle miten sen vois esittää flamengona. aion esittää sen eläkeläisten kerhossa,ens syksyllä, vaik pikkujoulussa.
valikoin suomalaisen laulaman laulun ,vaik aito kitaramuusiikki onkii parasta flamengoo. kerhomme väki on niin suomalaista ja ko on vanhempaa väkeä hyö ei niin perusta kitaramusiikinpäälle.
mut ko laulus on sanat ja opettajani laatii minulle liikkeet siihen ,niin sillo tanssi on heille selitetty laulun sanoin.
mie oon tämmönen et jos joku sannoo et mie en ossaa, kuten rimirouva sano,et paljo saap ottaa tunteja et tuon tietää flamengoks,kun sitä kerran kerhos esitin, niin se jäi kaivelemmaa,ja mie tahon näyttää et mie oon oppinu,ei minun tunnit oo hukkaa männy. opettajanikin sannoo et mie liikun ikkäisekseni hyvin. ja kyl mie vuuen kulutuu voin siel esittää.
minul on toinenkin harrastus torstaisin,mut se on salaisuus, siit mie en kerro mittää, vaik siitä vois kertoo paljo ilosii ja surullissii tarinoita.
jokkii tekeminen pittää ihmisen mielen virkeenä, etenkii täs iäs,nuorenpana oli muuta elämää ympärillä ,ettei ehtiny paljo harrastaa muuta ko hyödyllistä.nyt vanhemmal iäl voip harrastaa mistä pittää,sen ei tarvii ennää tuottaa,sitä voip tehhä ihan vaa mielen virkistykseksi,vaikkapa hattuja, niitä miekin tekisin ko ossaisin.
nuo käsityöt mie oon lopettannu,kenelle mie niitä tekisin ko liinavaateita on paikat pullollaa et kaikkee en ehi elämässäin käyttää, niin paljo oon eläissäin kutonu ja neulonu. annoin kangaspuut koulutytölle ,joka on oikee käsityö ihminen ja hää on liikkeenkin avannu kaupunkii.
sinulle mummeli 1 varmaa soppii tuo vesijumppa,veessä ko on niin helppo liikkua jos on vähä vaivanen.kun olin viros kylpylälomalla niin siellä oli vesijumppaa,mie ko en ossaa uija niin en kovin veden perrää ole,mutta vesijumppa oli mukavaa.
kirjottaminen on tanssista seuraava mistä mie tykkäisin.sie tunnut siin olevan hyvä,jote kirjottele niin paljo ko kerkiät, lapsille se on mielee vuoskymmenien päästä lukkee äidin juttuja.
mie kirjottelin enne päiväkirjaa,mut ko tämä netti tuli niin mie kirjottelen tänne,ko minul ei oo kettää kelle jättäsin asiaa minun elämästä.
oikeestaa tämä netti kirjottelu on juttelua toiselle ihmiselle,minulla ei ole lahjoja semmosee kirjotteluun jota voisi lehes julkasta. mut tääl ko julkasija on itte, niin kaik mennee läpi sensuroimatta;)
oon pahoilla isäs puolesta,on ollu varmaa vaikeeta olla 10 vuotta ,ettei oo voinnu kertoo asioitaa. sie oot sitte isältäs perinny tuon kirjotus taion,hyvän perinnön on isäs antanu.
kyllä miekin patistan ihmissii harrastammaa ja tekeemää jottain,iha mitä mieleen juolahttaa kaikkee voip tehhä mihi resusurssit riittää,ei sen niin hienoo ja vaativaa tarvii olla,kohan tuntee et on mukava männä tekemään vaik palapellii,minul niitä pari onkii seinällä kehystettynä.
sie oot urhea nainen mummeli ko oot hoitanu liikunalla ittesi noin hyvää kuntoo ,sinulla on niin valoisa mieli ja tunnut olevan tasapinossa vammautesi kanssa. minul ko on tämä ystävä toivo niin hänen kauttaa vammautuminen on tullu minulekkii nyt läheiseksi. tarvitaa paljo sisua hoitaa ruumiinsa toimivaksi onnettomuuen jälkee.
hyviä vointia sinulle ystäväni.
Kitos Lyylille vastauksesta ja kannustuksesta.
Liikunnasta on tullut minulle elämäntapa.
on yksi antoisimmasta päästä.
Kun on kauan ollut eläkkeellä on ehtinyt harrastaakin vähän kaikkea ja maalaus on yksi niistä.
Ei ole ollenkaan helppoa tämäkään ilmaisumuoto. Kun saat eteesi valkoisen kankaan, maalit ja siveltimet olet hetken ymmälläsi - mistä aloittaa.
Sinulla on edessäsi malli tai katselet maisemaa luodaksesi muka upean taulun. Huomaat pian, että ei ruskea ruukku olekaan ihan vain ruskea, eikä maisema ole vihreää metsää ja sinistä järveä vaan siinä on tuhansia värivivahteita.
Jo yksin maalien sekoittaminen saadakseen halutun värin, on monen yrityksen ja harjoittelun takana.
Muistan aina kun maalauksen opettajani sekoitti värejä. Yritin maalata koivun runkoa. Me näemme sen valkoisena jossa on mustia täpliä. Opettajani aloitti värien sekoittamisen eikä hän aloittanut valkoisella, tuskin koskikaan siihen. Hän sipaisi aivan toisia värejä, yhtä sieltä, toista täältä. Tuloksena oli kuitenkin koivun runko, joka oli niin lämpöisen tuntuinen, että siihen olisi halunnut painaa poskensa.
Juuri tämä, uppoutuminen värien ja siitä saadun tulosten aikaansaamiseksi vie niin totaalisesti ihmisen mielenkiinnon että ajan kulku katoaa ja jos vielä aikaansaa edes osapuilleen itseään tyydyttävän tuloksen se antaa suuren onnistumisen ja ilon tunteen.
Eikö harrastuksen tarkoitus olekin juuri tämä.
Sitäpaitsi - siinä kehityy valtavasti värisilmä ja ympäröivän maailman näkee ihan uudesa valossa.
Käyn mielelläni taidenäyttelyissä, mutta maalaan vain itselleni ja ihan omaksi ilokseni.
Suosittelen vilpittömästi harrastusta muillekin.
sinun harrastus on muori semmonen, et ei sitä voi kaik ees yrittää harrastaa,se vaatii luonnonlahjoja. mie oon joskus koittanu maalata äljyväreil, ko jalmarin vanhempien jäämistössä oli värejä,en tiiä kuka niil on maalannu, mut heiän maalaamija tauluja en oo kylläkää nähny.
oli syksyy tuos 75 tienoilla ja ruska oli kauneimmillaa, mie ihan tunsin haluu laittaa sen maalauksee,niin hain vintiltä maalit ja kankaan ostin.
sie sanoit et mite vaikee on värejä sekottaa,tosi on eihä siit mittää tullu, se tuli niin tökerö et poisha se piti viskata. kyllä siihe taitoo vaik ois syntymälahjojakkii, tarvitaa opetusta etenkiin niihin värien sekottamissee ja mittasuheien opettelemissee,et ei se homma iha tält istumalt käy.
minust tuntuu ettei minul oo niitä lahjoja suotu,etenkin värien sekottaminen. oon huomannu kaikes muuskin,et minun väri sekottelu ei oo yhteyessä "määräysten"kans.
mie tahon lykätä kaik värit yhtee ssammaa paikkaa, tämä huone mis mie yleensä enemmäksee oon, on niin täys väriä, kaik maholliset,matto on punanen,sohva keltanen mis on pakko pittää sinistä peittoo istuinosan päällä,kissojen takkii ,piano on musta,pöytä ruskea,
nojatuolit vihreetä samettii,keinutuoli valkoinen ja päällinen erivärisii raitoja. se onkii hyvin onnistunut, johtu siitä et tein sen käsityö liikkeestä annettujen ohjeitten ja lankojen mukkaa.
sit tauluja on paljo ja kehykset on vaik minkä värisii,ja muu hilpetööri kaik valkosesta alkaen.
sit oon ihastunnu silkki kukkii niitä minul vaaleen ja tummanpunasii ja mustia ruusuja,aikamoiset kimput.niist ain otan ruusun tukkaan juhliessa.
mie viihdyn hirveän hyvin täs huoneessa juuri värien takkii,tämä vois olla muille ahistava juuri värisotkun takkii. ylleensä jos jottain ostankin vaateesta vaik perunakuorinveitsee, niin oston ratkasee viimekäessä väri.
värien takkii mie törsäsin noihin las veegasin valoihinkin.
kerran nuorenpana avioliiton alussa,aattelin ruveta kunnon ompelijaksi ja tehhä jalmarille paiat ja haalarit ja ittelle kauniita mekkoja. joten mänin ompelu kurssille.
meiän piti ostaa pusero kangas,tehtii holkkihiha pusero.
mie ostin kauniin punasen kankaan mis oli suuria kukkia.
opettaja kiersi jokkaisen luona ja arvosteli kankaat ,et täs on hyvvää puuvillaa,täs kaunis väri ja tämä soppii tekijälleen ja niin eelleen.
minun kohalla hää sano, täs nyt näemme suuremman virheen minkä moni tekkee, ja hää asetti kankaan etteeni sanoen näin pienelle ihmiselle ei käy näin suuri kuvio ja värikin ois saannu olla toinen.
miehä olin yhtä punanen ko kankaani,keräsin kampeet kassaa ja sanoin et ,tää pittää sit tehhä muualla. mie olin siihe aikaa viel semmonen sähäkkä ,et lähin heti kävelemmää jos minul jottain sano pahasti.
anoppi moitti, et mie en vie mittää loppuu asti vaa kyllästyn pian,en kertonu hänelle mitä opettaja sano kankaasta,muute se ois voinnu olla heille ain silmätikkuna. teetätin sitten kankaasta ompelijalla puseron ja minust se oli niin nätti ,et pidin sen viimeseen asti,enenko leikkasin matonkutteiksi.
rimirouvakin kerhollamme on muutaman kerran sanonu minun väreistä. mie kävinkii kerra semmosella väri terapeuutti vai mikä lie, hää asetteli kankaita etteeni ja aikansa katottuaan, anto minul värikartan mis on minulle käyvät värit. no niitähän mie just en piäkkää.
miekö kulkisin harmaissa,sammaleen vihreessä,ruosteen ruskeassa ja mustassa, joha mie masentuisin jos panisin semmosta päälleni. luonnossa ne värit on kauniita mut ei ihmisen päällä.
oon jo hyväksyny minun värimaun erilaisuuen, oon tullu siihen tuloksee et mie puen päällein sitä mist mie ite tykkään, ei minun tarvii tehhä toisten oloa hyväks väreillä,enkä siihen pystykkää.
tännääkin ko ei oo aurinkoo paan sitä päällein niin ei tuu valon puutetta.
näin mie aattelen ,kaikista ihanista maailman väreistä.
nykyää ko käyp kkangas kaupassa siel on vaik mimmosta retonkii saatavilla,mie kuleskelenkin monast iha muute vaa ja hypistelen ihastelen kankaita.
kerran näin kulta kangasta, se oli niin uppeeta etten malttanu olla ostamatta paria metriä. en tienny mitä sil oisin tehny, eihä se vaatteeskaa oikee käy. oon pitäny sitä juhlies pöytäliinana ja välil paan sen vaa roikkumaa johonkii ja kattelen sen kimallusta.
uus viikko eessä, en mene tännää kaupunkii. myö sovittii toivon kans et käyn lauantaisin vaa, hää ei halluu ,et mie nään hänen takkii vaivaa, vaik eihä tuost vaivaa ois ollu, iha mukavaa se ois puhhuu selvän miehen kans ja tutustuu iha uutee toivoo,sil jottain uutta hänes,en vaa tiiä mitä.
mut täytyy tehhä niinko hää sannoo ,hää varmaa tarvii viel olla omis mietteissää ja pohtii elämäänsä. käyphä siel ihmisii, kuntohoitajat , sosiaaliihmiset on käynny ,on asunto asiat ja hää on liittyny alkoholistin kerhoon ,sielt käypi myös joku.
tiiän et toivo yrittää tosissaa saaha elämänsä kuntoo, ja mahollisuuet on nykyää ,siihe tarvitaa vaa ommaa tahtoo, muute ei tuu mittää,vaik ois mimmosii apujoukkoja.
mukavaa viikkoa kaikille.