ja elämässä on kaikki nyt niin hyvin,että pelottaa kauanko tätä onnea kestää.
Miehenkin pidin alkuvaikeuksista huolimatta ja nyt kun hänkin on saanut juomisen kuriin niin elämämme on monin puolin rikastunut.
Miehelle maistuu edelleen,mutta 30% siitä mitä ennen ja se ei haittaa,kun oikeastaan hiljainen mies rentoutuu sopivasti.
Onneksi otin teitin hyvistä neuvoista vaarin enkä heti kovimmissa myllerryksissä eronnut,kun ollaan jo oltu yli 30v aviossa.
Kun kovimmat myrskyt oli ohi ruvettiin molemmat tulemaan vastaan ja jos ei ihan puolitiehen niin aika lähelle.
Rakkaus kantaa ,kun sillä on niin ihmeellinen voima.
Ihanaa syksyä kaikille.
Miehenkin pidin alkuvaikeuksista huolimatta ja nyt kun hänkin on saanut juomisen kuriin niin elämämme on monin puolin rikastunut.
Miehelle maistuu edelleen,mutta 30% siitä mitä ennen ja se ei haittaa,kun oikeastaan hiljainen mies rentoutuu sopivasti.
Onneksi otin teitin hyvistä neuvoista vaarin enkä heti kovimmissa myllerryksissä eronnut,kun ollaan jo oltu yli 30v aviossa.
Kun kovimmat myrskyt oli ohi ruvettiin molemmat tulemaan vastaan ja jos ei ihan puolitiehen niin aika lähelle.
Rakkaus kantaa ,kun sillä on niin ihmeellinen voima.
Ihanaa syksyä kaikille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiva kuulla , että olette onnistuneet, Meillä ei mitään ongelmia alkoholin suhteen, mutta ystävillä on. Sitä touhua kun katselee, niin todella pahaa tekee. Mutta siinä ei auta toisten apu, vaan heidän itsensä pitäisi ymmärtää se tuska, mikä siitä juomisesta seuraa. Jos jotain mainitseekin, niin katsos, heillä ei ole mitään juomisongelmaa!
Mikäköhän sellaiset ihmiset herättäisi huomaamaan asiaintila?
Eilinen kotikatsomo "ILONE TALO" -sarja muuten oli sellainen! Teki pahaa katsoa naisen alkoholismia...
Hyvää syksyn jatkoa teille!
siskojen kanssa voi välit katketa alkoholin takia sillä se vie voimat,jatkuvasti kuunnella ja tukea vaikka lopputulos on - 0.:-(
Todella hienoa kuulla, että jollakin on sisua tuohon.
Meillä alkoholi, lähinnä kaljottelu on myös tullut liian tuttavalliseksi kaveriksi. Ei se aiheuta (vielä) riitoja eikä rähinöitä, mutta varmaan vaikuttaa jaksamiseen jne.
Ollaan kyllä keskusteltu asiasta, että liikaa menee, mutta ei ole vielä päästy puusta pitkään, kun (niinkuin liikakäyttäjillä aina) syitä kaljotteluun löytyy. Yksinkertaisin selitys on, että siitä on tullut tapa, töitten jälkeen mukava sitä naukkailla kun touhuaa jotain.
En panisi pahakseni, jos haluat kertoa, kuinka teillä tämä lopettaminen tapahtui. Aivan ekaa kertaa tulin tänne palstalle, joten en tiedä, oletko aikaisemmin jo kirjoittanut asiasta.
Voin antaa meiliosoitteenkin, ellet halua täällä vastailla.
Onneksi olkoon!
Toivotan onnea jatkoon ja toivon, että voisit nauttia kaikesta hyvästä elämässäsi pelkäämättä sen menettämistä. Jostain syystä meidät on kasvatettu hyvinä päivinä pelkäämään tulevaa pahaa. Iloitse onnestasi ja näytä kateellisille jumalille salaa pitkää nenää. ;))
Meillä oli juominen vkl jatkuvaa ja toissa kesälomalla aloin jo ottamaan aamulla rapulaan ja huomasin onneksi,että siitä ei olla kaukana alkoholismista ,oikein kunnolla.
Kyllä se tapahtui lopettaminen ihan kerralla,mutta oli se muutama kk aivan hirveätä,kun jalat vei viinakauppaan aivan väkisin.Monen monta kertaa oli jo käsi oven kahvassa ja kerran ostinkin Leijona pullon,mutta en juonut vaan katsoin sitä pöydällä ja ihmettelin miksi olen niin heikko.
Sitte se ihme tapahtui ja tuli vkl,kun ei enää tehnytkään mieli ja sitä on onnekseni jatkunut ,mutta en sano ,ettenkö koskaan juo,kun se on niin vaarallista.
Luterilainen kasvatus on semmoista ettei saa olla iloinen ja onnellinenkaan ihan liikaa,kun kyllä se rangaistus seuraa.
Yritänkin nykyään opetella hellittämään ja armahtamaan itseäni kaikista turhista ikeistä.
Kiitos vaan viestistäsi!
Niin, ei se varmaan kellekään helppoa ole tuo lopettaminen, hattua teille nostan:)
Lopettamishalu olisi kyllä kova, mutta heti kun nään miehen ottavan kaljapullon, niin kohta on lasi mullakin kädessä. Eli tosi heikosti. Väkeviä meillä ei juoda ollenkaan.
Yritän muistaa nuo sinun sanasi kuinka hyvä on olla raittiina, jos saisin sen jonnekin aivokoppaan iskostumaan ja ottaisin itseäni niskasta kiinni.
Miten hirveästi kaduttaa ne monen monet illat jolloin muutaman viinilasin jälkeen ei enää ollut mielenkiintoa oppimaan mitään uutta. Miten paljon elämästä tuli tuhlattua aikaa.
Luojalle kiitos nyt se vihdoinkin on iskostunut aivojen sisimpään molekyyliin että viinaa ei (missään muodossa)tarvitse elääkseen tasapainoista elämää.
Nyt viinan kokonaan jätettyäni elämä todella on IHANAA! Kuvittele, voi selvästi ja kirkkain aivoin ajatella 24t vuorokaudessa!