Meillä pojalla on aina ollut kauheita vaikeuksia nukahtaa. Yöt nukkuu kokonaan kyllä, mutta kaikki päiväunet ja yöunille meno on niin vaikeeta kun rääkyy ja rääkyy vaan.
Ikää on nyt 5 kk 1 vko ja on nyt noin kolme viikkoa tehty niin, että jätetty hetken päästä yksin yrittämään unta, kun hyssyttelyt vaan lisää huutoa, eikä mikään muukaan auta. Ennen sitä aina heiluteltiin, hyssyteltiin ja kaikkea mahdollista, ei auttanut.
Neuvolatätikin sanoi että voi jättää huutamaan, kunhan ei tietenkään liikaa.
Mietin vain, mitä tuo voi vaikuttaa psyykeen kun eihän sitä noin pienelle kai sais tehä? Mut ku ei mikään auta. Ei siis edes tämä huudatus kunnolla. Milloinkohan tämä loppuu. Kaikki täällä kirjoittaa vaan että kyllä se siitä loppuu kohta, mutta eipä meillä..
Ikää on nyt 5 kk 1 vko ja on nyt noin kolme viikkoa tehty niin, että jätetty hetken päästä yksin yrittämään unta, kun hyssyttelyt vaan lisää huutoa, eikä mikään muukaan auta. Ennen sitä aina heiluteltiin, hyssyteltiin ja kaikkea mahdollista, ei auttanut.
Neuvolatätikin sanoi että voi jättää huutamaan, kunhan ei tietenkään liikaa.
Mietin vain, mitä tuo voi vaikuttaa psyykeen kun eihän sitä noin pienelle kai sais tehä? Mut ku ei mikään auta. Ei siis edes tämä huudatus kunnolla. Milloinkohan tämä loppuu. Kaikki täällä kirjoittaa vaan että kyllä se siitä loppuu kohta, mutta eipä meillä..
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ihmisen tunne-elämä kehittyy jo vauva-aikana. Vauva itkee ilmaistakseen tarvettaan, esim. syli. Hän siis itkee sen vuoksi että kaipaa läheisyyttä.
Suoraan sanottuna en ymmärrä miksei vauvojen anneta olla vauvoja vaan on niin kiire saada heidät itsenäisiksi. Huudatusunikouluja en todellakaan ymmärrä. Onko se vuosi niin pitkä aika mennä lapsen ehdoilla?
En ymmärrä sitä, että yhtäaikaa puhutaan siitä miten vauvan myötä pitää kulkea lapsen ehdoilla ja samaan aikaan pidetään huudatus unikouluja.
Tajuaahan tuon maalaisjärjelläkin, että kun vauva ei itke turhaan tai kiusallaan, miten se mahdollisesti hänen oloonsa vaikuttaa kun huutaa ja kokee tulleensä hylätyksi kun äiti tai isä ei tulekaan lohduttamaan :(
Ihmetyttää sekin, että äidit ovat niin yllättyneitä siitä että vauva rääkyy. Miten muuten hän itseään ilmaisisi, kun ei osaa puhuakaan.
Vauva itkee kun hänellä on joku syy siihen ja se itku saattaa loppua kun se vauvan tarve löydetään. Aina se itku ei lopu eikä siihen pysty vaikuttamaan mutta yrittää voi.
ei tarvitse olla noin kärkäs kun et tiedä kaikkea. Taisin kirjoittaa, että mikään ei auta. Vauva ei rauhoitu sylissäkään, koska itkee väsymystä. Menemme kyllä huoneeseen vähän väliä rauhoittelemaan, mutta syliin emme ota.
Yleensä tälläisiä vastauksia viesteihin kirjoittaa sellaiset äipät jotka eivät ole samaa itse kokeneet.
Helppohan se on puhua kaikenlaista jos oma lapsi on niiiiiiiiiin helppo. On kuitenkin olemassa meitä muitakin joilla vauvat huutaa!
=)
Pidähän mölyt mahassasi. Jos lisää lapsia hankit ja omalle kohdallesi osuu joku näistä tälläkin palstalla puiduista "vaivoista" niin joudut vielä nuo ylevät kommenttisi perumaan. meilläkin esikoinen oli ns. helppo-vauva ja isoon ääneen tuolloin ihmettelin (ikää minullakin oli vasta 19) äitien valituksia väsymyksista, huudoista ja muista hankaluuksista. Ajattelin polleana että "voi noita, ajattelisivat maalaisjärjellä..vauvat on vauvoja.."
Mutta kappas kun vauvoja siunaantui lisää, jouduinkin huomaamaan että ne todella ovat yksilöitä ja jokin ennen niin vähäiseltä tuntunut asia saattaakin olla aivan ylitsepääsemätön toisen kohdalla. Ja se ei tarkoita sitä, että ei menisi vauvan ehdoilla ja koittaisi kaikkia keinoja.
Ja tähän nukuttamiseen/huutamiseen. Alkuperäinen kirjoittaja tekee lapselleen KAHUNPALVELUKSEN mikäli ei "opeta"lastaan nukkumaan omatoimisesti. Ensimmäistä vuotta ei voi hyssytellä ja paijailla koska kyseessä on vauva. Niin kun itsekin totesit, perusteet luodaan ensimmäisen vuoden aikana ja liikaa paapominen ei saa aikaan mitään hyvää.
Enpä tahtoisi olla sinun pikku-prinsessasi hoitotäti tulevina vuosina isossa päiväkodin lapsiryhmässä.
Totta, että tunne-elämä alkaa kehittyä vauvana. Kyllä alle vuodenkin ikäinen vauvakin hoksaa sen, koska vanhemmat tulevat paikalle, kun alkaa huutaa, kun sänky ei maistukaan. Yliväsynyttä ja rasittunutta lasta ei ole mitään syytä alkaa totuttaa siihen, että kun oma peti ei kelpaa, niin päästään sylii, sitten hytkytetään. Näin kertoo neuvolassakin.
Maalaisjärkeä saa todella käyttää esim.siinä ettei lasta huudata yli sen 10min..
Eri asia, jos itku liittyy sylikaipuuseen, vatsavaivoihin ym..
Ole onnellinen, jos sinulla on ns.helppo vauva. Niin minullakin nyt, mutta esikoinen herätti 6kk saakka useina öinä 15min välein, ja 8kk saakka tunnin välein. (puolivuotiaana aloitetun unikoulun hyvästä saimme sen tuntiin!)Päivisin onneks nukkui parin tunnin nokoset aika usein.
Lopulta en pystynyt nukkumaan lainkaan, laihduin 20kg parissa-kolmessa kuukaudessa ja olin rapakunnossa univajeen vuoksi oksetti vaan...
Että ihan ok, jos olet tuota mieltä, mutta pliis, älä sellaselle sitä mainosta joka elää sitä hetkeä. On todella kurjaa aikaa. En tätä millään pahalla tosiaan sano =)
edelliseen mielipiteeseen. Meilläkin olen huomannut, että jokainen lapsi on erilainen, persoona, ju nou. Äsken laitoin oman prinsessani unille, siellä se huusi hetken ja nukahti. Ihan on tyytyväinen lapsi vaikka joskus itkeekin itsensä uneen. Onhan se tietysti sydäntä särkevää jättää vauva huutaan, mutta jos ei ole nälkä, jano, vaippa on kuiva, ei ole kylmä eikä kuuma yms muut "vaivat" on suljettu pois, muuta vaihtoehtoa ei ole. Ei se sylikään aina auta ja meillä ainakin joskus hyssyttelyt ja muut rauhoitus yritykset lisää vain huudon määrää. Ihan MAALAISJÄRJELLÄ olem tullut tulokseen,että vauva vain taistelee unta vastaan, koska olis paljon kaikkea kivaa katseltavaa ja muitakin virikkeitä, eikä siis oikein malttais mennä nukkuun.
Ja sitten vielä pieni lisäys itse unikoulu asiaan, eihän lääkärit olis kehitellyt koko unikoulu systeemiä, mikäli siitä olisi hirveesti haittaa lapsen psyykkeelle. Että näin JIHUU
Mikä ihme siinä on, että heti oletetaan vauvani olevan helppo, jos nyt vaan en satu täällä kitisemään ja napisemaan joka hetki että voi voi kun se vauva rääkyy niin paljon..
en tiedä mikä siinä on. Minä kun muistaakseni sanoin "jos". =)
asiassa haukkua. Olen psykologi, enkä todellakaan jättäisi noin pientä yksin huutamaan. Lapsen perusturvallisuus kehittyy ensimmäisen vuoden aikana. Samoin kiintymyssuhde hoitajaansa. Kummallekin on tärkeää lapsen viesteihin vastaaminen viivyttelemättä. Unikoulujen aika on myöhemmin. Äiti ja isä joutuvat elämään ensimmäisen vuoden vauvalle, siinä ei muu auta.
lasten psykolgi olla... Tuskin on kyse siitä, etä lapsi jätettäis pitkäksi aikaa yksin huutamaan. Eiköhän ne kestä sen alle 10min huudot ilman aivovaurioita. Ihan OIKEAT asiantuntijat suosittelee unikoulua kunhan ikä sen sallii (n.puolivuotta). Unikouluhan EI tarkoita sitä, että lapsen annetaan huutaa hätäänsä. Meinaatteko lopettaa lapselle elämisen siihen yhteen ikävuoteen, kun siitä niin jauhatte???!
että sitä vuotta korostetaan. Olen itsekin kuullut, että vauvaa saa hemmotella vuoteen saakka, jonka jälkeen aloitetaan kasvatus..Olen kyllä käsittänyt sen niin, että lapsen parhaaksi saa toimia enne sitä yhtäkin vuotta, joskus siinä saattaa itkukin tulla =/
Tässä tapauksessa lapsen viesti on vain se, että hän on väsynyt ja tarvitsee unta. Äiti ei voi asialle muuta kun auttaa lasta oppimaan nukahtamisen jalon taidon. Lapsi taistelee unta vastaan vaikkakin se on juuri se mitä hän eniten huutaessaan tarvitsee (muut huudot ovat eri asia...). Vanhemmat elävät ensimmäisen vuoden lapselleen ja tämän tarpeille (ja toivottavasti sen jälkeenkin), mutta lapselle eläminen ei tarkoita sitä että lasta paapotaan ja hellitään ainoastaan. Myös pieni lapsi tarvitsee rajoja ja tälläiset uni-asiat ovat juurikin sitä. Rajat tuovat osaltaan sen perusturvallisuuden ja unikoulun avulla pieni lapsi oppii nukkumaan eikä koe itseään hylätyksi tms. Syliin nukuttamista ei suositella (tai ne oikeat asiantuntijat eivät suosittele...).
Lastaan ajatteleva vanhempi ei huudata lastaan tuntitolkulla turhaan ja tuntee lapsen huudosta mistä on kyse.
Lapsi tarvitsee paljon unta, ei kun kouluttamaan vaan kunhan ikää on mittarissa tarpeeksi!
Ja alkuperäiselle sanoisin että pyydä neuvolasta (tai netistäki löytyy) tilanteeseenne sopivat ohjeet unikoulua varten. Ja tassuttelusta on moni ilmeisestikin saanut avun. Aikaa menee sen kolmisen päivää ja siinä ajassa vauva oppinee nukkumaan. -ja voi paremmin =)
tassuttelua käytettiin ensin aika kauankin, myös pepun silittelyä, taputtelua ja vain käden pitämistä selällä ja pepulla. Mikään ei auta.
Nyt ollaan jo päästy siihen kuitenkin, että aikaisemmin vauva ei suostunut nukkumaan muuten kuin mahallaan, nyt nukutaan kyljellään! Vähemmän aikaa menee kyllä huutaessa ku silloin mahallaan. Nykyään huutaa noin parista minuutista kymmeneen minuuttiin. Onneksi herää aina iloisena ja hymyilevänä, enne heräs itkien usein.
Ja siis ennen oltiin vieressä (siis minä tai mies, ei molemmat :)) ja hyssyteltiin ym em. ja nykyään ensin on sylissä hetken riepu sylissä ja siinä huuto alkaa kun tajuaa, että on nukkumaanmenoaika. Siitä sitten sänkyyn ja hetki hyssyttelyä ja sitten pois huoneesta. Välillä sitten aina mennään rauhottelemaan. Ja tätä on jatkunut nyt noin kolme viikkoa. Eli ei ole auttanut ainakaan vielä :(
Meillä aivan samanlaista ja samat keinot käytetty!!!!!ja ikää tasan 5kk. Voitaneen siis tehdä päätelmä että kuuluu osittain ikään ja tämäkin yksi niistä vaivoista johon auttaa vain aika! tai sitten unikoulu kuukauden päästä...voimia!
on siis tosiaan tätä huutoa ollut jo alle parin kuukauden ikäisestä, että en tiedä onko se meillä ikähomma ku niin kauan on kestänyt.. Mutta toivotaan että menis pian ohi!
Kirjoitat: "..hyssyttelyt vaan lisää huutoa, eikä mikään muukaan auta."
Ehkä olette todellakin kokeilleet kaikkea, mutta tässä tapa, joka on toiminut meillä itkukausien tullessa:
Ota lapsi syliin, äläkä edes yritä nukuttaa häntä. Kävele pimeässä kodissa ikkunan äärelle, ja anna lapsen killitellä kirkkaina pisteinä kimmeltäviä piha tai katuvaloja. Silittele lasta ja kuiskuttele hänelle jotain, kerro vaikka miten syksyllä puut heiluvat ja lehdet varisevat maahan. Pidä lasta niin, että tarvittaessa (ja lopulta!) tämä voi painaa päänsä olkapäätäsi tai rintaasi vasten. Vaihtoehtoisesti voit sytyttää kynttilän, ja voitte tuijotella molemmat hiljalleen lepattavaan liekkiin.
Rauhallisen vanhemman sylissä on lapsella paremmat mahdollisuudet rauhoittua itsekin.
Edellä mainittu ei varsinaisesti ole nukuttamista, mutta huudottomuus säästää sekä lapsen, vanhemman että muiden perheenjäsenten hermoja. Ennen pitkää lapsi myös huomaa, että nukahtamista ei tarvitse "pelätä".
voisi kokeilla. Päiväunien (silloin kun sisällä nukkuu) kohdalla ei oikein kämppää saa pimeäksi, mutta illalla kyllä. Oon jo nyt vauvan huoneessa kuljeskellut vauva sylissä ennen sänkyyn menoa, mutta huuto vaan alkaa jo siinä.
Mutta kiitos vinkistä!
Itse kysyit onko siitä haittaa lapsen psyykelle että yksin huutaa. Kehityspsykologiassa todetaan, että vauva ei itke kiusatakseen äitiä tms. Vaikka hän sitä väsymystään itkisikin, niin jokainen joka jättää lapsen yksin sänkyyn huutamaan, voi pohtia että miltä se vauvasta tuntuu huutaa siellä yksin, sen sijaan että saisi vaikka olla äitin sylissä jotta tietää olevansa turvassa.
Ja tosi surullista, että joittenkin mielestä jo vauvoja pitää kouluttaa ja kasvattaa "rajoilla". Vauva ei voi saada liikaa syliä!
kasvata ajatusmaailmaasi vielä muutama vuosi =)
Minä olen kyllä sitä mieltä, että juuri nukkuminen, syöminen, peseminen ja pukeminen ovat niitä vanhempien ihan ensimmäisiä "rajojen asettamisia" jo ihan pienelle vauvalle. Ne ovat ihmisen perustarpeita, jotka kuuluvat jo vauvalle. Vanhempien tehtävä on opettaa ne vauvalla, jotta vauva voisi hyvin. Se on sitä perustarpeiden hoitamista. Aina niitä ei ole helppo opetta ja tyylejä on monia, mutta syli ei aina tarjoa parasta vaihtoehtoa kaikkeen, Kuten a.p. kirjoitti sylikään ei rauhoittanut vauvan itkua.
Viestini tarkoitus ei nyt kuitenkaan ollut sepustella tänne ylimääräisiä, vaan kertoa miten meillä saatiin lapsi rauhoittumaan ja lopettamaan suurimmat itkut ennen iltaunille menoa. Tärkeänä keinona huomasin pitkän valmistautumisen. Jo tuntia aikaisemmin, kun nukkumaanmeno aika lähestyy aloitetaan puhumaan vauvalle, että kohta on uniaika. Annetaan siis aikaa tottua ajatukseen ;) toimii pienemmälläkin vauvalla. Sitten tehdään iltatoimet aina samassa järjestyksessä. Meillä Puuro, tisut, iltapesut ja yökkäri, ja satu. Nämä riittävät meillä jo nykyää, poika kohta 8kk. Mutta pienempänä oli vaikea saada rauhoittumaan, joten korvaamattomaksi avuksi oli kantopussukka. Siihen laitettiin poika kasvot eteenpäin ja hämärässä kuljeksittiin edestakasin. Samalla silittelin kevyesti jalkoja ja pusuttelin päätä. Tämä toimi meillä uskomattoman hyvin. Vaikka kanniskelu kesti välillä pitkäänkin, noin puolituntia, niin vauva rauhoittui eikä itkenyt oikeastaan ollenkaan ja nukahti sitten laskettaessa omaan säänkyyn kiltisti tuttin kanssa. Meillä aloitettiin lempeä nukahtaminen, niin kuin tätä uniloulutusta kutsun, tuossa 2kk iässä. Noin pari kuukautta (Huom! ei välttämättä kaikki opi siinä kolmessä päivässä niin kuin väitetään muutoksen tapahtuvan) kesti sellaista opettelu aikaa, joka välillä sujui hyvin ja välillä huonommin, mutta 4kk lähtien nukahtanut jo todella kivasti. Molemmat sekä vauva, että vanhemmat nauttivat tästä :)Nykyään pojalla jo todella tarkat uniajat ja itse "ilmottaa" hakemalla tutin, kiehnäämällä jaloissa ja hieromalla silmiään , että haluaa mennä nukkumaan.
Tämä viestini ensimmäinen "pakina" oli tarkoitettu hyvässä mielssä Jihuulle :)
Perustarpeet nimenomaan ovat vauvalle tärkeitä. Mutta joku viittasi tuolla ylhäällä siihen, ette haluaisi olla lapseni hoitotäti kun hän on isompi. Huolestuttavaa, että joku kuvittelee että vauvan voisi hemmotella piloille :O Vauva ei osaa sanoa mikä hätänä joten en todellakaan jättäisi häntä yksin sänkyyn huutamaan. Jospa häntä yksinkertaisesti vaikka pelottaa? Isommat lapset osaavat jo puhua ja kiukutellakin turhanpäiten, mutta että vauva itkisi turhaan.. se ei vaan mene niin.
ainoa joka täällä jankuttaa tuosta turhaan itkemisestä. Kukaan ei ole sanonutkaan, että vauva itkisi turhaan.
8 kuinen "kiukuttelee"! Auta armias kun jotakin kieltää tekemästä alkaa usein sellainen konsertti että heikompaa hirvittää. Ja ihan turhasta huutaa, koittaa josko huutamalla saisi tahtonsa läpi.
jo kiukutella!
Mutta nyt puhuttiin "pienistä" vauvoista!
Pienet vauvat eivät osaa kiukutella "turhasta" tai turhaan!
Eivätkä todellakaan voi olla liikaa sylissä!
Kyllä meidän poika (3KK) jo ilmoittaa itse "kiukuttelemalla" jos vaikka haluaa lattialle katselemaan leluja tai pois sylistä.
Mutta ei hän sitä kiusallaan tee! Ei riitä vielä kapasiteetti siihen!
äippäx3
Luin taas kerran hämmästyneenä, miten jihuun viesti tyrmättiin, vaikka se oli erittäin asiallinen ja täynnä asiaa!
Tiedän paljon asiantuntijoita, jotka kyseenalaistavat unikoulun turvallisuuden. Itse unikouluasioita pohdin ensimmäisen lapseni kohdalla ja tulin siihen tulokseen, että en hyväksy koko unikouluajatusta. Molemmat lapseni ovat olleen nukkumisenkin suhteen erittäin "vaikeita" ja haastavia. Mutta unikouluun en turvaudu. Olen Jihuun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että lasta/vauvaa en jätä YKSIN itkemään. On ala-arvoista haukkua ketään tälläisen mielipiteen takia. Joillakin tälläinen mielipide on nimenomaan syntynyt elämänkokemuksen kautta.
kukaan ei olekaan täällä puhunut vauvan jättämisestä yksin huutamaan. Vai onko joku kehoittanut sellaiseen unikouluun? Minusta a.p. ei ainakaan puhunut sellaisesta, vaan ennemminkin kaipasi vinkkejä siihen, miten lapsen saisi nukkumaan ilman itkua, kun mikään ei tuntunut auttavaan ei edes syli. Siksi vähän ihmettelinkin Jihuun asiallista, mutta ehkä hieman kärkästä ensimmäistä viestiä.
Minä en myöskään lempeällä nukuttamisella, jota voidaan unikouluksikin kutsua, tarkoittanut missään nimessä vauvan yksin jättämistä sänkyyn itkemään/huutamaan. Minusta "unikoulusta" ei ole kyse siitä. Itse kannatan ehdottomasti nukuttamaan opettamista lempeässä mielessä :)
Jihuu ilmaisi oman mielipiteensä, ja mielestäni alkuperäinen kysyi mielipiteitä. En ala sen enempää pohtimaan unikoulu-käsitettä, mutta jollain tapaa se pitää aina sisällään lapsen jättämistä ainakin jonkin aikaa yksin.
Mutta se, minkä takia edelleen tänne kirjoitan, liittyy ennakkoasenteisiin. Minun mielestäni on täysin asiatonta ja epäinhimillistä asennoitua negatiivisten silmälasien kera Jihuun kirjoituksiin. Täällä on tiettyjä ihmisiä, jotka taitavat jo etukäteen ennen kuin lukee hänen viestejään päättää niiden olevan naurettavia. Ettekö huomaa, miten läpinäkyvää se on? Tämä sama ilmiö on kaikilla työpaikoilla ja ympäröivässä yhteiskunnassa: jos jostain henkilöstä ei pidä, niin kaikki mitä tämä henkilö sanoo tai tekee tulkitaan typeräksi, naurettavaksi yms. Ja siitä ei varmasti ole mitään hyötyä, että tänne näin kirjoitan, mutta niin paljon taas tänään olen tähän ilmiöön törmännyt, että en voinut tätä olla kirjoittamatta.. anteeksi vain purkaukseni ;)
Piti oikein lukaista ap:n kirjoitus uudelleen. Joko näen omiani, tai siinä kyllä puhutaan huudattamisesta (toisin kuin Hmm.. väitti..)
Tässä nyt on jotenkin jo tottunut tuohon negatiivisuuteen mitä saa suurinpiirtein mistä tahansa mitä sanoo :P
Mä taidan muuten jatkossa saada huonoäiti-tittelin otsaani, kun perehdyin tässä rokotuksiin ja vähintäänkin tuo mpr taitaa jäädä meidän tytöltä väliin. Tietoa aiheesta on niin paljon. että pää on nyt niin täynnä että pitänee jatkaa huomenna lukemista :D
Että noihin Jihuun viesteihin suhtaudutaan ihan eri-varauksella. Eikös se vähän niinkin ole, että me äidit tullaan tänne nettiin myös rentoutumaan. Olen minä hänen-tai kenekään muunkaan- mielipiteistä mitä mieltä hyvänsä, niin on varmaa, että omalle lapselle halutaan hyvää ja parasta. Jokaisella äidillä on tähän oikeus parhaaksi näkemällään tavalla. Siksi on erityisen kurjaa nähdä tietty nimimerkki- ja hänen ideansa teilattavan heti otsikossa!
Mukavaa iltaa kaikille!
Minä tulkintsin a.p:n viestiä niin, että hän ei pidä huudattamisesta ja toivoi siihen jotain ratkaisua. Minulle viestistä tuli sellainen olo, että hän kaipasi vinkkejä ekä halunnut nimenomaan huudattaa vauvaa :) Asian voi tietysti tulkita myös toisin.
Missään nimessä en halua parjata nimimerkki jihuuuta tai moittia häntä äitinä tai muuta. Kommentoin asiaa, koska satuin vain olemaan erimieltä hänen kanssaan. Siitähän sitä usein hyvät keskustelut syntyvät, kun ollaan erimieltä asioista. Monet tärkeät asiat jäisivät keskustelematta, jos kaikki olisivt samoilla linjoilla.Tietysti on aina niitä, jotka eivät osaa pysyä asialinjalla. Ja eiköhön tämä nukuttaminen sekä imetys ole näitä yleisesti mielipiteitä jakavia asioita, joissa jokainen äiti haluaa toimia oikein, koska ne ovat niin tärkeitä juttuja vauvoille. Kaikki siis tyylillään lastensa parhaaksi :)
Mä en todellakaan kysy tätä millään pahalla,enkä halua haastaa riitaa ja uskon siihen,että jokainen äiti toimii lapsensa parasta ajatellen. Mua ihan uteliaisuudesta kiinnostais tietää,että mihin sä perustat sen,että et haluais ainakaan mpr-rokotusta lapsellesi? :)
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/oppaat_ja_kirjat/rokottajan_kasikirja/yleisen_rokotusohjelman_rokotteet/tuhkarokko_sikotauti_vihurirokko__rokote_(mpr)/
Ei tekisi mieli piikittää pieneen lapseen mitääm mömmöjä. Nuo rokot eivät tiettävästi ole hengenvaarallisia. Kehitysmaissa ihmisiä kuolee tuhkarokkoon, mutta siellä ei elimistön oma immuniteetti toimi muutoinkaan esim. nälkiintymisen vuoksi.
Polio, hinkuyskä ja jäykkäkouristus on vielä lisätietoa vailla. Rokotusten antama suoja ei ole varmaa ja nuokin voi sairastaa lievänä. Tarvitsen vielä lisäinfoa päätöksen tekoon ja kiinnostaisi kuulla ajatuksia heiltä jotka eivät ole ollenkaan lapsiaan rokottaneet. Lähtökohtani siis ei ole se, etteikö tauti voisi iskeä vaan se, että voisiko siitä nykyaikana selvitä hyvin kun on monipuolisemmat ruokavaliotkin joitten myötä vitamiini ym. asiat kunnossa.
Lapsen parasta tässä nimenomaan ajattelen ja siksi asiaa selvittelen.. tubirokote poistettiin nyt ja vielä vuosi sitten niitäkin jotka sen jättivät ottamatta, pidettiin ihmisinä jotka leikkivät lapsensa hengellä. Mutta yhtälailla riski otetaan siinäkin, kun elimistöön laitetaan ainetta jonka haittoja ei tarkaksi tiedetä eikä turvallisuuttakaan voida vannoa. Entäpä jos tuo jäykkäkouristus-polio-hinkuyskä todetaan turhaksi 5 vuoden päästä? Siinäpä miettimistä.. :/
..kiinnostaisi tietää muitten maitten rokotusnäkemyksiä. Selvittelen..
Me jätettin tubi-rokote ottamatta nyt kun vauva syntyi elokuussa. Juu,ihan mielenkiinnosta kyselin ja kiitti linkistä. :)
noihin asenteisiin. On totta että ei ehkä oo kauheen fiksua teilata hänen mielipiteitään vain hänen muiden mielipiteidensä vuoksi. Mutta ehkä nuo Jihuulle vastanneet oikeasti olivat eri mieltä. eikö sitä silloin saisi sanoa? Mutta kyllä hän on ihan itse syypää siihen, ettei hänen näkemyksiään arvosteta. sen sävyisiä viestejä (toisia mollaavia, epäasiallisia, ylimielisiä) on ollut niin paljon, että ei kai ihme jos sen jälkeen ei saa ääntään kuuluviin? Jos työpaikalla joku aina käyttäytyisi ilkeästi toista työntekijää kohtaan, niin ei kai olisi ihme jos tuo toinen ei hänen mielipiteitään kuuntelisi? Kummassa olisi vika?
Hei!
"kiinnostaisi kuulla ajatuksia heiltä jotka eivät ole ollenkaan lapsiaan rokottaneet." Kiinnostaisiko kuulla ajatuksia myös lapsensa rokottaneilta? :)
Kuulun jälkimmäisiin, vaikka lapsi vasta 11kk eikä siis rokotusohjelmassa kaikkia ole tullut vastaan.
Tässä vaan pari ajatusta. Jos lapsesi on tyttö, niin vihurirokkorokotus kannattaa ehdottomasti ottaa. Tyttäresi raskauden aikainen tartunta olisi tulevalle lapsenlapsellesi hengenvaarallinen. Nuo mahdolliset haittavaikutukset MPR:stä (tavallisimmin kuumeilua, päänsärkyä...) eivät ole hengenvaarallisia, toisin kuin itse sairaudet. voi olla että oikealla hoidolla täällä länsimaissa niistä taudeista selviäisi, mutta riski on suurempi. Lisäksi nuo kivestulehdukset yms. "jälkitaudit" ovat paljon todennäköisempiä taudin sairastamisen jälkeen kuin rokotuksen jälkeen. Rokotukset eivät myöskään ole mitään "mömmöjä" joiden koostumusta ei tunnettaisi. Ne ovat tunnettuja heikennetyjä taudinaiheuttajia, ja niiden kyvyttömyys aiheuttaa varsinaista sairautta ja ihmisestä toiseen tarttumattomuus on testattu. (olipas pitkiä ilmaisuja:)
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä syynä siihen, että suosittelen lämpimästi rokottamista, on se, että toivottavasti et ajattele vain oman lapsesi parasta, vaan myös meidän muiden lasten parasta. Rokotuksia annetaan, jotta populaatiossa olisi riittävä suoja epidemioita vastaan. Lapsensa rokottamatta jättävät äidit riskeeraavat myös ympäristönsä, kun jo maastamme kadonneet taudit saavat uudelleen jalansijaa. koska rokotus ei ole 100% suoja yksilötasolla, heikentää rokottamattomuus myös rokotettujen suojaa, ja erityisesti niiden kohdalla, joilla on heikentynyt immuniteetti, tai joita ei vielä ole ehditty rokottaa. käypä lukaisemassa vaikka seuraava linkki: http://www.laakariliitto.fi/cgi/lp2005pressi.pl?1210,newsitem,LP2005_KE
Tarkoitus ei ollut saarnata, mutta tätä mieltä olen itse. Ja onhan hyvä saada vähän toista näkökulmaa. Mutta hanki ennakkoluulottomasti runsaasti tietoa molemmilta kannoilta, silloin päätöksesti on varmasti oikea.
metsä vastaa miten sinne huudetaan. Jos joka asiaa on varaa arvostella tietämättä oikeesti asioista, niin syytä varautua ihan samanlaiseen peehen. Enkä puhu vaan tästä ketjusta.
että kun olen tätä palstaa nyt muutaman kuukauden melkeimpä päivittäin seurannut niin olen täysin samaa mieltä kanssasi jihuun kommenteista.Ja olen tullut siihen johtopäätökseen OMALLA KOHDALLANI etten kyseisen henkilön kommentteja edes lue ne pilaavat sävyllään vain päiväni oli aihe sitten kuinka kaukainen tahansa. Ja minusta on omituista että kuitenkaan toista samanlaisiem kommenttien kirjoittajaa joka saisi aina minutkin vihaiseksi ei ole tullut vastaan........no,mutta se oli minun mielipide eikä toki kaikkia tarvitsekaan miellyttää.....sanontahan kuuluu että rajansa kaikella ;)
rokotettujen kustannuksella. Eihän noita tauteja juuri ole enää nykyään, juuri siksi koska suurin osa ihmisistä on rokotettuja. Mutta ne alkavat jälleen lisääntyä mitä enemmän jätetään rokottamatta.
Kyllä noiden rokkojen jälkitaudit voivat olla ikäviä vaikkei itse taudista välttämättä paljon harmia olisikaan ja sairastaisi lievänä.
Esim. jäykkäkouristus on lapselle tosi tärkeä, eipä tarvita välttämättä kuin naarmu joka likaantuu...
...ja neuvolan täti (vanhempi nainen ja rautainen ammattilainen) neuvoi aloittamaan unikoulun pojalleme heti kun 6 kk saadaan mittariin. Yöt meilläkin siis huonoja ja nukahtaminen taistelua. Unikoulu poistaa TURHAT yösyömiset joita 6kk ikäinen ei enää tarvitse ja yhdessä säännöllisen päivärytmin kanssa opettaa lapsen nukkumaan yönsä/nukahtamaan levollisesti. tämä on siis sekä lapsen että vanhempien parhaaksi. oikein toteutettuna unikoulu ei ole lapselle haitaksi eikä saa tämän oloa turvattomaksi. neuvolan täti oli sitä mieltä että haitallisempaa on antaa sekä lapsen että vanhempien kärsiä uniongelmista. toiset lapset tarvitsevat "koulutusta" tähän toisille niin helppoon asiaan.
ettei se toimi noin, kun kirjoitetaan :-)
Unikoulu voi olla ihan yhtä helvettiä, eikä lapsi nuku sen jälkeenkään. Jotkut kun nyt ei vaan nuku, ei vaikka viikot päälläsi seisoisit. Joten älä ihan hirveän ruusuisia kuvittele nyt heti kuitenkaan...
esikoisella toimi kuin oppikirjoissa...toivotaan että nuorimmaisellakin.tosin enpä yllättyisi jos ei toimisikaan, sen verran on lapsella luonnetta..
Esikoinen rupesi meillä nukkumaan jo 3kk ikäisenä läpi yön.
Seuraava kun syntyi, niin eipä nukkunut ensimmäiseen vuoteen yhtään kokonaista yötä tai edes puolikasta! Aika rankkaa oli. Esikoinen kun oli vasta 1.4v kun seuraava syntyi..
Nyt kolmas lapsi 3kk ja syö kerran yössä, eikä ole yhtään ainuttakaan yötä ns valvonut. Toki on ollut öitä, kun herra on syöpötellyt useamminkin, mutta yöt on silti nukuttu. Ja tuosta 3kk ainakin kaksi kokonaista on mennyt yhdellä syötöllä per yö!
Eli kyllä ne lapsukaiset ovat niin niin erilaisia!
äippäx3
Niin, nythän on niin, että jotkut lapset eivät koskaan nuku koko yötä yhteen menoon. Meillä sellaisia lapsia on kolme.
Kaikilla lapsilla tulee yössä vaihe, jolloin he havahtuvat hereille. Pahimmillaan herätyksiä voi tulla yössä enemmän kuin kolme, kun joku tai jotkut lapsista herää useammin kuin kerran.
Viime yönä heräsin kaksi kertaa: keskimmäinen ei uskaltanut mennä yksin pissalle ja pienin heräsi yöllä muuten vaan itkemään.
Viimeisten kuuden vuoden aikana jokainen lasten kanssa nukkumani yö on ollut katkonainen. Vaimohan ei herää nyt vanhempien lasten kitinöihin ja tarpeisiin (imettämään heräsi kyllä), öisin lapsia hoitaa vain isä...