Olen nyt rv 36, lapsi on toinen, ensimmäinen syntyi sektiolla pitkittymisen vuoksi (yli 40 t).
Nyt olen aivan paniikissa tämän seuraavan synnytyksen kanssa, mietin sitä lähes koko ajan, yöllä näen painajaisia lääkäreistä ym., kärsin myös tämän takia unettomuudesta, kun nämä asiat mieleen tulevat yölläkin.
Olen käynyt pelkopolilla kerran ja tilanne ei ainakaan helpottanut yhtään, kätilö vähätteli edellisen synnytykseni kipuja ja pelotteli sektion vaaroista, kun sanoin sellaisen haluavani tälläkin kertaa.
Lapsi on jo tällä hetkellä tosi iso ja pelkään, että jos joudun synnyttämään alateitse n.5kg painavan lapsen, lapsi vammautuu ja minä repeän niin pahasti etten parane enää koskaan kunnolla.
Kaiken lisäksi raskauden aikana mahassani oleva tyrä alkoi vaivaamaan tosi pahasti, pari kertaa jouduin ambulanssilla sairaalaan kovissa tuskissa, kun tyrä pullistui ulos muuttuen tosi kipeäksi, tummaksi ja kovaksi, kukaan lääkäri ei ole osannut sanoa mitä tyrälle tapahtuu synnytyksessä kun joutuu kovasti ponnistelemaan ja tuntuu, ettei asiaa edes pahemmin noteerata.
Olen menossa synnytystapa arviointiin, mutta pelkään, että en saa sektiota toiveistani huolimatta, mietin jo mihin sen jälkeen otan yhteyttä, osaston ylilääkäriin, vai pitääkö sinne marssia lakikirja kourassa, jos joku laki on olemassa, että ihminen saa itse päättää synnytystavastaan. Ja onko sellaista yleensä olemassa?
Nyt olen aivan paniikissa tämän seuraavan synnytyksen kanssa, mietin sitä lähes koko ajan, yöllä näen painajaisia lääkäreistä ym., kärsin myös tämän takia unettomuudesta, kun nämä asiat mieleen tulevat yölläkin.
Olen käynyt pelkopolilla kerran ja tilanne ei ainakaan helpottanut yhtään, kätilö vähätteli edellisen synnytykseni kipuja ja pelotteli sektion vaaroista, kun sanoin sellaisen haluavani tälläkin kertaa.
Lapsi on jo tällä hetkellä tosi iso ja pelkään, että jos joudun synnyttämään alateitse n.5kg painavan lapsen, lapsi vammautuu ja minä repeän niin pahasti etten parane enää koskaan kunnolla.
Kaiken lisäksi raskauden aikana mahassani oleva tyrä alkoi vaivaamaan tosi pahasti, pari kertaa jouduin ambulanssilla sairaalaan kovissa tuskissa, kun tyrä pullistui ulos muuttuen tosi kipeäksi, tummaksi ja kovaksi, kukaan lääkäri ei ole osannut sanoa mitä tyrälle tapahtuu synnytyksessä kun joutuu kovasti ponnistelemaan ja tuntuu, ettei asiaa edes pahemmin noteerata.
Olen menossa synnytystapa arviointiin, mutta pelkään, että en saa sektiota toiveistani huolimatta, mietin jo mihin sen jälkeen otan yhteyttä, osaston ylilääkäriin, vai pitääkö sinne marssia lakikirja kourassa, jos joku laki on olemassa, että ihminen saa itse päättää synnytystavastaan. Ja onko sellaista yleensä olemassa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse odotan vain ensimmäistäni, mutta alatiesynnytys pelottaa aivan kauheasti. Olen käynyt nyt pari kertaa pelkopolilla ja siellä tietenkin ollaan sitä mieltä että ei kun vaan alateitse synnyttämään. MUTTA ovat myös sanoneet että minä itse saan päättää mitenkä lapsi tulee maailmaan. Jos ehdottomasti haluan sektion, niin se on myös minulle järjestettävä (kätilö siis sanoi näin). Sektiossa mietityttää kaikki mahdolliset komplikaatiot... Lääkäri myös mainitsi että sektio on riski tulevaisuutta ajatellen, jos haluaa myöhemmin lisää lapsia. Kun kohtuun on tehty viilto, niin se on tietenkin heikompi kuin normaalisti... :/
...kohdun heikkenemisestä.
Muistan, kun aikoinaan 90-luvulla peruskoulussa terkkari antoi meille tytöille terveysvalistusta ja jo silloin (aika nuoria oltiin!!!) puhui alateitse synnyttämisestä ja sektiosta. Terkkari sanoi, että kaksi lasta on maksimi, jos lapset syntyvät keisarinleikkauksella. Luokassamme oli kuitenkin tyttö, joka oli syntynyt sektiolla aivan kuten kolme sisarustaankin...
Olisi mielenkiintoista nähdä jotain tilastoja aiheesta, kuinka riskikäs sektio OIKEASTI on tulevia raskauksia ajatellen ja kuinka paljon on naisia, joille on tehty useampi sektio.
Muistelen lukeneeni että aiheesta kuinka monta sektiota voi tehdä yhdelle ihmiselle. Tätä on tutkittu Oulun seudulla, koska siellä on voimakas lestadiolaisuusliike ja paljon monilapsisia perheitä.
Tutkimus tulos oli sellainen että jollekkin naiselle oli tehty 8 sektiota eikä ollut mitään estettä seuraavalle raskaudelle! Mutta toisille naisille ei voi tehdä kuin 1-2 sektiota. Se riippui kohdun seinämän paksuudesta ja siitä kuinka hyvin sektiohaava paranee.
"ketään ei voi tänän päivänä pakottaa synnyttämään alateitse." näin sanoi minulle äitiyspolin lääkäri vajaa vuosi sitten. ja tottahan se on, ei kukaan sinua voi siihen pakottaa..:) perusteluja ja itsepäisyyttä vain riittävästi, niin kyllä sen sektion saa. eikä se edes ole niin paljon alatiesynnytystä "isompi" juttu sairaalallekaan, vaikka niin haluavatkin antaa ymmärtää - ja samalla pelottelevat sektion "kamaluuksilla"..
voimakas synnytyspelko on ihan yhtä pätevä syy sektioon kuin esim. lantion ahtaus, vauvan perätila ym..
miten pelkopolille pääsee juttelemaan mahdollisesta keisarinleikkauksesta??neuvolatätini on lähinnä huvittunut ja vähättelee pelkojani ja yrittää kääntää päätäni.. en halua enää hänelle puhua aiheesta. eli voinko ottaa suoraan sairaalaan yhteyden ??
pelkopolille saa lähetteen neuvolan kautta..mutta eiköhän sairaalaan suoraan soittamallakin ajan saa. Itse jouduin odottamaan aivan raskauden loppupuolelle ennenkuin pääsin sektiosta juttelemaan, neuvolantäti kai odotti että muutan mieleni,mutta teki sitten lähetteen kun joka kerralla kyselin että joko pääsee..kannattaa varautua siihen että sektiota ei helpolla saa..tätyy perustella moneen kertaan miksi ei halua alakautta synnyttää..minut lääkäri haukkui aivan lyttyyn, mutta pysyin lujana ja sektio minulle tehtiin vaikka synnytys käynnistyi ennenaikaisesti..toimenpiteestä olen toipunut hyvin. Jo viikon jälkeen olin todella hyvässä kunnossa. Minulle sanottiin että sektiolla suositellan synnytettävän korkeintaan 3 lasta.
..ainakin vain yksinkertaisesti _sanoin_ tädille (vähän samantyyppinen kuin sinulla :)), että saisinko sen lähetteen. *"ja ei, en halua miettiä asiaa vaan haluan sen lähetteen, siihen käyntiin on kyllä oikeus vaikka jokaisella odottajalla jos tarvetta on."* kyllähän se sitten sen antoikin. :D mutta jos et itse halua hänelle asiasta puhua, niin voithan pyytää lähetteen esim. toiselta neuvolan "tädiltä" tai tosiaan soittaa suoraan sairaalaan ja sanoa, että kohtelu on ollut sen verran asiatonta neuvolassasi, että tahtoisit sen lähetteen sieltä suoraan.. äitiyspolinkin lääkäreillä kai jonkinnäköisiä puhelinaikoja on, ehkä saisit sen sellaiselta?
tuohon seuraavaan viestiin vielä: kätilöiden/lääkäreidenkin sanomisista tms. voi kyllä antaa palautetta jälkeenpäin. ei ole kenenkään lääkärin asia "haukkua potilasta lyttyyn" jne., varsinkaan kun kukaan nyt ei varmasti synnytykseen liittyvistä peloistaan sinne huvikseen mene juttelemaan. inhottava tilanne muutenkin, ei siinä kukaan kaipaa mitään ylimielistä asennetta tai pelkojen vähättelyä (/sektion kamaluudella pelottelua - ei useimmiten pidä edes paikkaansa)..
Ensimmäisen lapsen synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Kärsittyäni supistuksia yhtäjaksoisesti yli 50 tuntia minkään kivunlievityksen auttamatta tippaakaan kätilö päätyi vihdoinkin sektioon. Lapsi oli hiukan yli 4 kg, mutta halusi tulla maailmaan kasvot edellä -> ei olisi mahtunut tulemaan seuraavan 50 tunnin sisälläkään. Tästä synnytyksestä jäi traumoja.
Lisää lapsia halusin, vaikka synnytys hirvitti niin kauheasti. Tyhmä kun olin en puhunut siitä kenenkään kanssa. Pelkäsin käynnistystä, pelkäsin synnytystä, mutta en sektiota. Toisen lapsen painoarvio oli 4 - 4,5 kg eli vähän isompi kuin edellinen.
Aikanaan toinenkin lapseni päätti syntyä maailmaan muutaman päivän lasketun ajan jälkeen. Ensimmäisen supistuksen tuntiessani olin iloinen ettei tällä kertaa tarvinnut käynnistää.
Kätilön rohkaistessa että illalla lapsi on maailmassa, totesin että ei ole vielä huomennakaan. Kiva asenne minulla vai mitä? Tälläkään kertaa kivunlievityksestä ei ollut mitään apua.
Kätilö oli aivan ihana. Hänellä oli aikaa neuvoa hengityksen (lue puuskutuksen) oikea tahti ja siinä vaiheessa kun sekosin hän neuvoi sen uudelleen ja puuskutti mukana niin kauan, että sain rytmistä kiinni.
Siinä vaiheessa kun kätilö sanoi voit ponnistaa olin ihan hölmönä: Nytkö jo? Missä on se piinaava tunnista toiseen jatkuva kipu, johon ei ollut mitään lievitystä saatavana? Mutta eihän sen lapsen pitänyt vielä tänään syntyä!
8 minuutin kulutta oli pienokainen maailmassa. Kaiken kaikkiaan aikaa meni 4 tuntia! Olin ihmeissäni. Tällaisesta synnytyksestä kaikki muut puhuivat. Totesin saatuani lapsen rinnalleni että voisin synnyttää vielä vaikka 10 lisää! Oli se niin helppoa! Lapsella painoa oli 4360g.
Edelleen ensimmäisen lapsen syntymää ajatellessani tunnen pelkoa, mutta toista synnytystä ajatellessani iloa ja ihmetystä siitä miten helppoa se oli. Minua helpotti se että vaikka päätin kokeilla alatiesynnytystä niin tarpeen vaatiessa olisi päässyt sektioon.