Mun kohdallani tää tilanne on kieltämättä ehkä hieman outo. Oli kuukautiset myöhässä muutaman päivän, ja tottakai huolestuin heti, että mikäs nyt on vialla. Päässä ei muuta pyörinyt kun se, että jos olen raskaana, niin pidänkö lapsen vai en. Noh, sen muutaman päivän aikana tulin siihen tulokseen, että jos nyt olen raskaana niin pidän sen. Lääkkeillä ehkä juuri ja juuri pystyisin abortin tekemään, mutta en enää todellakaan sen jälkeen. Varasin ajan labraankin raskautestiä varten, ja olin melkein 100% varma, että olen raskaana. Oli jotenkin vain sellainen tunne..Nyt kun kuukautiseni sitten alkoivat, niin olo ei ole ollenkaan helpottunut tai huojentunut. Päinvastoin! Olin jotenkin niin valmistautunut ja asennoitunut siihen, että olen raskaana ja kun olin vielä päättänyt, että pitäisin sen nuoresta iästäni huolimatta. Järjellä kun ajattelee, niin ehkä on minun kannaltani parempi, että ne kuukautiset sitten tulivat, mutta on silti jotenkin "haikea" mieli sen takia. Onko muilla ollut samanlaisia tilanteita?
outo tunne
hzghzlhg
4611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...Sulle ajatuksesta pukkasi pientä vauvakuumetta :)
pikkasenkin myöhässä ja heti luulen olevani raskaana, kuukautiset alkavat ja harmittaa joteknin vaikka vauva ei nyt ole vielä suunnitelmissa pariin vuoteen.
ja auta armias, kerran olin oikeasti raskaana, se meni kesken vk 5 eli todella alussa, sain tietää raskaudesta kun meni kesken ja menin lääkäriin. Siinä vaiheessa tuntui jo todella pahalta!
ton on täytynyt sattua, ja paljon! ehkäpä se aika lapsille tulee sit myöhemmin, mutta kyllähän tällanen silti harmittaa. mut kiva tietää et muillekin on käyny samalla lailla :)
muutamaan otteeseen on minullakin vielä siinä vaiheessa kun vauvaa ei olisi ollut järkevää tehdä, ollut näitä myöhässä-tilanteita joiden kanssa on aina panikoitu ja kauhulla testattu, mutta kuitenkin kun testi on negatiivinen ja menkat alkavat, se pettymyksen tunne on ollut suuri. Mene ja ymmärrä. Vielä pahempi sen jälkeen kun lasta oikein toivomalla tehtiin, jokainen ei-tärpännyt kierto oli yhtä tuskaa. Tietysti nyt sitä ajattelee hienoisella hymyllä, että olisi tätä lystiä voinut vähän lykätäkin, mutta silloiset tunteet olivat ajankohtaisia silloin ja mikään jossittelu ei niihin auttanut.
Toivottavasti sinulle tulee se vauvan tekeminen ajankohtaiseksi myös pian, kuulostaa pahasti siltä että olet antautunut ajattelemaan itseäsi äitinä, siitä ei ihan nopeasti tai helpolla selvitä :D
***