Kertokaa naiset rintasyövästänne ja varsinkin siitä millainen syöpä teillä oli ja mitä tuntemuksia oli kun rinta poistettiin ja kainalo tyhjennettiin? Mitä teille kuuluu nyt? Oletteko selvinneet hyvin hoidoista? Itsellä on rinta poistettu ja kainalo tyhjennetty, eikä mitään havaintoa tulevaisuudesta. Elänkö vielä ja kuinka kauan? Miten lasteni käy jos kuolema kuittaa jo näin nuoren (alle 40 v.). Mitä minulle tapahtuu...? Pelottaa ihan kamalasti!
Rintasyöpä
Pelkäävä äiti
41380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sairastuin rintasyöpään 37v,eli viime kesänä.Leikkaukseen lähdin sillä mielellä että äkkiä pois koko pahatissi mutta yllätyksenä tuli kainalon imusolmukkeitten poisto,yhdeksästä viisi oli sairasta.Nyt ajattelen että mulla oli syöpä ei sitä enää ole.Totta kai ajatukset laukkaa aika hurjaa vauhtia välillä itkettää välillä jopa mustaa huumoria.Kyllä muakin pelottaa ihan sairaasti,et millon iskee uusi syöpä ja mihin kohtaan.Mutta yritän etupäässä ajatella iloisia juttuja ja nauttia tästä päivästä.Nyt mulle annetaan varmuudenvuoksi 6xsytostaatti hoitoa josta jo puolet olen saanut.Olo on ihan paska hoidon neljäntenä päivänä,mut kyllä se siitä korjaantuu.Sytostaatti hoidon jälkeen tulen saamaan vielä viisi viikkoa sädehoitoa.Mutta kirkkain mielin eteen päin.Varmaan meistä jokainen ajattelee suurinpiirtein samalla lailla joka sairastuu,pelot,huolet,kuolema ym....Mutta voimia ja jaksamisia sulle.
ollessani 44-vuotias. Pelkäsin ehkä eniten sen vuoksi, että sisareni oli kuollut kolme vuotta aikaisemmin rintasyöpään 49-vuotiaana.
Itselläni kasvain oli pieni ( vain 5 mm ) eikä se ollut levinnyt imusolmukkeisiin. Nyt katson luottavaisena tulevaisuuteen. Lääkehoitoja on vielä neljä vuotta, kontrolleja kymmenen vuotta.
Voimia sinulle!
Pelkäävä äiti,
minä olen nyt sairastanut kaksi rintasyöpää, toisen neljä ja toisen vuosi sitten. Ekalla kerralla lähti vain pala toisesta rinnasta, toisella kerralla koko rinta. Ensimmäisen jatkohoitona oli sädehoito, toiseen sain 6xCEF.
Tottakai pelotti ja pelottaa. Kaikkein pahinta minusta oli kuitenkin odottelu; odotteli näytteiden tuloksia, leikkaukseen pääsyä, leikkauksen tuloksia jne. Odottelemiseen meni yli puoli vuotta. Nyt ovat sytot takana ja tukka alkanut kasvaa ja kunto kohentua.
Kuule, et sinä voi ennalta tietää, mitä huomenna tapahtuu, oli syöpä tai ei. Syövän kanssa eläminen on minulle ollut hetkeen tarttumista. Pitää ottaa ilo siitä, mistä sen saa, nauttia jokaisesta hetkestä kuin se olisi viimeinen. Jos minä tähän syöpään kuolen, sitten kuolen. Hoidot ovat kuitenkin hyviä ja olen tavannut ihmisiä, jotka ovat selvinneet vuosikausia ilman uusiutumisia ja toisia, joille hoidot ovat taanneet pitkän jatkoajan. Hoidot kehittyvät koko ajan ja syövästä opitaan koko ajan lisää.
Onko siellä, missä asut, syöpäjärjestöillä vertaisryhmiä? Sellaiseen kannattaa ilman muuta tutustua, samoin Kelan ja syöpäjärjestöjen sopeutumiskursseihin. www.rintasyopayhdistys.fi on hyvä tiedon ja tuen lähde.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, samoin perheellesi! Tsemppiä vain, kyllä sinä syövän selätät!
multa leikattiin pahanlaatuinen rintasyöpä
toisapäivänä. Rinnasta poistettiin rasvakudos ja kasvain sekö kainalosta 2 imusolmuketta.
Kukauden päästä alkaa säteet ja sytot.
tsempiä kaikille! p.s oletteko käyneet syöpäjärjestöjen sivuilla? sielläkin keskustellaan