Haluaisin ottaa aiheen esille, vaikka sitä jo useissa medioissa onkin käsitelty. Kyse on siis opintotukeen liittyvien tulorajojen ja opintotuen alhaisuuden vastakkainasettelusta.
Järkevää lienee olettaa, että sekä tulorajojen korottaminen / poistaminen että opintotuen korottaminen yhdessä eivät tule toteutumaan. On siis syytä miettiä, kumpi tuottaa pidemmällä tähtäimellä enemmän hyötyä niin opiskelijalle kuin yhteiskunnallekin. Joka tapauksessa jotain olisi syytä asian eteen tehdä. Ei voi olla oikein, että tulorajoihin ja opintotukeen ei ole yli kymmeneen vuoteen tehty lainkaan muutoksia.
Omasta mielestäni näistä kahdesta vaihtoehdosta tulorajojen korottaminen olisi tällä hetkellä ehdottomasti parempi ja kaikinpuolin tuottavampi ratkaisu. Nykyisillä elinkustannuksilla opiskelijoiden on pakko käydä koulun ohella töissä - monet sitä tekevät vapaaehtoisestikin, enkä näe mitään syytä, jonka vuoksi opiskelijat EIVÄT voisi käydä töissä koulunkäynnin lomassa.
Opintotukijärjestelmään on vain rakennettu työntekoa rajoittava tulorajaomaisuus, joka ei palkkatyöhön opiskelun ohella juurikaan kannusta.
Koska opintotuen edellytyksenä on tietyn opintoviikkomäärän saavuttaminen vuosittain, on tulorajojen alhaisuus vähintäänkin kyseenalaista. Mielestäni toimiva järjestelmä ei ole sellainen, jossa ahkeria ja lahjakkaita (sekä hyvin koulussa menestyviä) nuoria sakotetaan osallistumisesta työmarkkinoilla.
Tulorajojen olemassaoloa ei kuitenkaan täysin voi kyseenalaistaa. On otettava huomioon, että myös opiskelijoilla voi olla korkeita pääomatuloja esimerkiksi perityistä osakkeista / yrityksestä, jolloin ei moraalisesti ole oikein, että heitä tuetaan valtion toimesta ylimääräisellä opintotuella. Tulorajat tulisi asettaa siten, että opiskelijoiden olisi taloudellisesti mahdollista pärjätä nykyisessä yhteiskunnassa. Tällöin tulisi huomioida vuokrataso ja muut elinkustannukset sekä myös koulun aiheuttamat lisämenot.
Valtio jäisi väistämättä kärsijän asemaan tulorajamuutoksessa. Lisätukimenojen määrä ylittäisi todennäköisesti verotulojen lisäyksen. Rajojen nostamisesta olisi kuitenkin välillisiä yhteiskunnallisia hyötyjä. Esimerkiksi tarjolla olevien osa-aikaisten työpaikkojen määrä alenisi, joka sekä parantaisi verotuloja että nostaisi tuotantoastetta. Lisäksi opiskelijat myös toisivat talouteen myös toivottua lisäkysyntää, joka parantaisi yleistä suhdannetilannetta.
Lopuksi opintotuen korottamista kannattaville muutama sana. Suoraan sanottuna, en voi ymmärtää marinaa opintotuen mataluudesta. Euroopassa, puhumattakaan Euroopan ulkopuolisista maista ei ole kovin montaa yhteiskuntaa, joka näin järjestelmällisesti tukisi opiskelijoita heidän suorittaessaan tutkintoja. Esimerkiksi Iso-Britanniassa koulujen korkea lukukausimaksut ovat johtaneet yhteiskuntaluokkien eriarvoistumiseen, sillä vain varakkaiden lapsilla on mahdollisuus käydä kouluja ja saavuttaa toivomansa ammatti. Suomessa jokaisella on ainakin teoriassa mahdollisuus opiskella niin paljon, kun motivaatiota riittää - ilmaiseksi! Valtio maksaa osan vuokristamme ja vielä sen lisäksi hyvittää tilejämme tallettamalla niille puhdasta käteistä kuukausittain. Myös ateriatuki on syytä lukea valtion tarjoamiin etuisuuksiin. Mielestäni tätä tukijärjestelmän aspektia olisi syytä arvostaa!
Jokainen voi esimerkiksi miettiä, kuinka paljon yhden lääkärin tai kemistin kouluttaminen maksaa...
Järkevää lienee olettaa, että sekä tulorajojen korottaminen / poistaminen että opintotuen korottaminen yhdessä eivät tule toteutumaan. On siis syytä miettiä, kumpi tuottaa pidemmällä tähtäimellä enemmän hyötyä niin opiskelijalle kuin yhteiskunnallekin. Joka tapauksessa jotain olisi syytä asian eteen tehdä. Ei voi olla oikein, että tulorajoihin ja opintotukeen ei ole yli kymmeneen vuoteen tehty lainkaan muutoksia.
Omasta mielestäni näistä kahdesta vaihtoehdosta tulorajojen korottaminen olisi tällä hetkellä ehdottomasti parempi ja kaikinpuolin tuottavampi ratkaisu. Nykyisillä elinkustannuksilla opiskelijoiden on pakko käydä koulun ohella töissä - monet sitä tekevät vapaaehtoisestikin, enkä näe mitään syytä, jonka vuoksi opiskelijat EIVÄT voisi käydä töissä koulunkäynnin lomassa.
Opintotukijärjestelmään on vain rakennettu työntekoa rajoittava tulorajaomaisuus, joka ei palkkatyöhön opiskelun ohella juurikaan kannusta.
Koska opintotuen edellytyksenä on tietyn opintoviikkomäärän saavuttaminen vuosittain, on tulorajojen alhaisuus vähintäänkin kyseenalaista. Mielestäni toimiva järjestelmä ei ole sellainen, jossa ahkeria ja lahjakkaita (sekä hyvin koulussa menestyviä) nuoria sakotetaan osallistumisesta työmarkkinoilla.
Tulorajojen olemassaoloa ei kuitenkaan täysin voi kyseenalaistaa. On otettava huomioon, että myös opiskelijoilla voi olla korkeita pääomatuloja esimerkiksi perityistä osakkeista / yrityksestä, jolloin ei moraalisesti ole oikein, että heitä tuetaan valtion toimesta ylimääräisellä opintotuella. Tulorajat tulisi asettaa siten, että opiskelijoiden olisi taloudellisesti mahdollista pärjätä nykyisessä yhteiskunnassa. Tällöin tulisi huomioida vuokrataso ja muut elinkustannukset sekä myös koulun aiheuttamat lisämenot.
Valtio jäisi väistämättä kärsijän asemaan tulorajamuutoksessa. Lisätukimenojen määrä ylittäisi todennäköisesti verotulojen lisäyksen. Rajojen nostamisesta olisi kuitenkin välillisiä yhteiskunnallisia hyötyjä. Esimerkiksi tarjolla olevien osa-aikaisten työpaikkojen määrä alenisi, joka sekä parantaisi verotuloja että nostaisi tuotantoastetta. Lisäksi opiskelijat myös toisivat talouteen myös toivottua lisäkysyntää, joka parantaisi yleistä suhdannetilannetta.
Lopuksi opintotuen korottamista kannattaville muutama sana. Suoraan sanottuna, en voi ymmärtää marinaa opintotuen mataluudesta. Euroopassa, puhumattakaan Euroopan ulkopuolisista maista ei ole kovin montaa yhteiskuntaa, joka näin järjestelmällisesti tukisi opiskelijoita heidän suorittaessaan tutkintoja. Esimerkiksi Iso-Britanniassa koulujen korkea lukukausimaksut ovat johtaneet yhteiskuntaluokkien eriarvoistumiseen, sillä vain varakkaiden lapsilla on mahdollisuus käydä kouluja ja saavuttaa toivomansa ammatti. Suomessa jokaisella on ainakin teoriassa mahdollisuus opiskella niin paljon, kun motivaatiota riittää - ilmaiseksi! Valtio maksaa osan vuokristamme ja vielä sen lisäksi hyvittää tilejämme tallettamalla niille puhdasta käteistä kuukausittain. Myös ateriatuki on syytä lukea valtion tarjoamiin etuisuuksiin. Mielestäni tätä tukijärjestelmän aspektia olisi syytä arvostaa!
Jokainen voi esimerkiksi miettiä, kuinka paljon yhden lääkärin tai kemistin kouluttaminen maksaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
Viestisi oli niin kattava ettei se jättäny mitään lisättävää.
Minusta on uskomattoman hienoa miten valtio tukee opiskelua. Olen joka kuukausi kiitollinen kun opintotuki tulee.
Tulorajat on ongelma. En tee mitään hienoa työtä, ja sitäkin vähän (Kaupan kassa 3xviikossa) mutta silti tulorajat tulevat vastaan. On kyllä hassua, että ongelma on se, että rahaa tulee enemmän kuin laki todellakaan sallii. :)
Elinkustannukset ovat korkeat ja joka sentti on tarpeeseen. Toivon, että tulorajat päivitettäisiin nykyiselle tasolla. Minulla ei ole tarvetta olla hyvätasoinen opiskelija. Nykyinen tapa ei vaan toimi, ja jatkuva rajojen tiiraaminen aiheuttaa ylettömästi huolta, koska opintotuen takaisinmaksuun ei kuitenkaan ole varaa.
Vaikka tarkoitukseni oli vain sanoa olevani samaa mieltä jäin jaarittelemaan. Hupsis pupsis.
Summa Summarum: Kiitos jutustasi.
Vapaata tulorajaa tulisi ehdottomasti korottaa tai poistaa raja kokonaan. Nykyinen 3000 entisen markan raja tuellista kuukautta kohden on aivan liian vähän. Tuntuu lisäksi ihmeelliseltä, että myös tuettomilla kuukausilla (yleensä kesäkuukaudet) on ylipäänsä ollenkaan tulorajat, koska silloin ei yleensä edes opiskella!
Esimerkkinä avopuolisoni, joka viime kesänä teki töitä kuin hullu keskimäärin 15 tuntia päivässä ja minä "normaalia" työpäivää (klo 8-16). Saimme kuin saimmekin Helsingissä normaalin, yli 650 euron, vuokran maksetuksi kesän ajalta, jolloin opintotukea ei siis tipu. Mutta miten valtio tästä kiittääkään? Ei kun sitten perumaan loppuvuoden opintotukia sekä maksamaan jopa osan alkuvuoden tuistakin takaisin! En voi ymmärtää kuinka ahkeruudesta rangaistaan!
Tänä päivänä työelämässä vaaditaan aina huimaa työkokemusta omalta alalta. Mistä ihmeestä sitä kokemusta opiskeluaikana saat, kun sitä työtä ei näiden rajojen vuoksi yksinkertaisesti voi tehdä!
Esitänkin, että voisikohan sellainen menetelmä toimia, että opiskelijat saisivat tienata opintojen ohella niin paljon kuin haluavat ja mittarina olisi opinnoissa eteneminen. Jos mielii suorittaa tutkintonsa ohjesuoritusajassa (kuten varmasti suurin osa meistä haluaa) on lähes mahdotonta ylipäänsä työskennellä kovin paljoa.
Tällöin saattaisi selvitä myös opintojen venymisen ongelma. Saisimme lisäksi arvostettua työkokemusta, suhteita työelämään sekä mikä tärkeintä kohtuullisen toimeentulon opiskeluaikana nykyisen toivottoman sijaan.
"enkä näe mitään syytä, jonka vuoksi opiskelijat EIVÄT voisi käydä töissä koulunkäynnin lomassa"
minä _omalta kannaltani_ näen ainakin yhden syyn:
olen opiskelija, joten tarkoitukseni on opiskella. koska koulussa on vähennetty lähituntien määrää, se tarkoittaa käytännössä sitä, että useat asiat jäävät itse kotona opiskeltaviksi joko annetusta materiaalista tai sitten tieto pitää hankkia itse. tähän päälle vielä kurssiin liittyvät näytöt/dokumentoinnit/kokeet joilla todistat oppineesi kurssin asiat. näitä siis pitää tehdä silloin, kun ei ole koulussa opiskelemassa.
jos opiskelisin päivisin, ja tekisin iltaisin töitä esim. kaupan kassamyyjänä vaikkapa neljä tuntia illassa, missä ja millä ajalla tekisin nämä opintojeni edistymistä edellyttävät tehtävät? kassan liukuhihnalla? unissani? niin, ja vaikka opiskelun ilmeisesti kuuluu olla rankkaa, uskon että lain määrittelemä "ihmisarvoinen elämä" tarkoittaa sitä, että opiskelun lomassa voisin tavata kavereitani, harrastaa jotakin, pitää yllä ihmissuhteita ja niin edelleen. enkä tarkoita että pitäisi päästä ryyppäämään tai tuhlaamaan rahaa, vaan henkistä hyvinvointia (tosin joidenkin mielestä ryyppääminen parantaa heidän hyvinvointiaan, mutta ei siitä sen enempää) jonka saavuttaa juuri sillä että antaa aikaansa myös ihmisille ja asioille joista välittää.
tämä on minun perusteluni siihen, miksi juuri minä en käy töissä opiskelun lisäksi. ihailen niitä, jotka voivat rehellisesti sanoa jaksavansa opiskella ja käydä työssä, ja säälin niitä, jotka käyvät töissä vaikka eivät jaksakaan.