Mä oon uudesta vuodesta asti ahminu sairaasti kaikkee. Mutta eilen illalla syötyäni puolikkaan fazerin sinisen suklaa levyn tulin katuma päälle ja hyökkäsin vessaan, oksensin.
Koko yön haukuin itseäni ja en pystynyt nukkumaan.
Lopulta tutkaillessani vartaloa peilistä minä menin kylmälle lattialle ja tein yli 50 vatsalihasta. Laskin viiteen kymmeneen, mutta menin siinä vaiheessa sekaisin ja jatkoin ja jatkoin kunnes alkoi huimata ja meinasin pyörtyä..
Mitä tää on?
Koko yön haukuin itseäni ja en pystynyt nukkumaan.
Lopulta tutkaillessani vartaloa peilistä minä menin kylmälle lattialle ja tein yli 50 vatsalihasta. Laskin viiteen kymmeneen, mutta menin siinä vaiheessa sekaisin ja jatkoin ja jatkoin kunnes alkoi huimata ja meinasin pyörtyä..
Mitä tää on?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että sinua ahdistaa ja sen takia oireilet kuvailemallasi tavalla. Ahdistuksen takana on jotain tunteita,joita et ole kyennyt kohtaamaan ja käsittelemään. Näin ahmiminen ja muu oireilu on keino paeta niitä tunteita, jotka ovat sisälläsi ja pyrkivät esiin.Tarvitset tukea, turvaa ja rakkautta. Toivon sinulle näiden lisäksi iloa, valoa ja rakkautta!
Sä olet selvästi pelästynyt, ja ahmimisjuttu taitaa olla aika uusi kokemus sulle. Vaikka ei olisikaan: jo tämä palsta osoittaa, ettet todellakaan sinäkään ole tuntemustesi kanssa yksin! Olen ollut anorektikko, joskaan en koskaan ns. "täydellinen", vaan olen aina uneksinut herkuista. Paljon kauemmin olen kuulunut tähän toiseen kastiin, joka muuten saa paljon negatiivisempaa huomiota kaiken maailman terveyskeskusteluissa, kuin "puhtoiset ja hyvät" anorektikot..
Mitähän tunteita ne ovat, jotka laukaisevat ahmimisen.. takana voi olla normaalinälkää, mutta elämänjano lienee se suurin aiheutin. Joskus tuntuu, etten jaksa murehtia mässäilystäni, josta saanen jotakin tyydytystä, kun en jaksa sosiaalisuutta, mutta kun "rima" ylittyy, sitä taas turtuu ja ällöttyy; tulee tunne: yök, mikä sika olen. Toisaalta, siatkin ovat viisaita otuksia, ihminen se kaikista omituisin peto on. Elämää tulisi katsastella pitemmällä tähtäimellä, mutta miksi nykynuori juuttuu paikalleen? Mitä me pelkäämme? Onko maailma liian paha paikka sinällään otettavaksi..