tämä on yksi aisia joka ajoittain aina putkahtaa tälle palstallle aiheeksi...
=> Miksi pienissä siioneissa järjestetään niin paljon toimintaa ettei väki jaksa sitä pyörittää?
Onko se "kunnia kysymys"?
Ymmärrän että tämä on sarjassamme niitä aiheita joista palute on montakertaa se että
=> ... kyllähän me ymmärrämme että oikea usko saattaa meissä alulle halun osallistua ja toimia siionin työssä
=> ... mikä voisi olla tärkeämpää kuin siionin työ (kakki muu on turhuutta?)
=> siionin työ ei voi koskaan olla rasite
jne....
Oikeasti jään joskus miettimään että jos osallistuisin kaikeen toimintaan mitä pieni siioni tarjoaa olisin tukka-putkella koko ajan menossa? Niin pyhät kuin arjetkin?
Sekin on erikoista että kun itse jouduin ja sain jäädä sairuden vuoksi pois työvuoroista (sanoin suoraan että en tee yhtään työvuoroa en vaihda enkä tule vaikka nimi kuinka laitettasiiin listaan) palaute oli kaikkea muuta kuin osaottava...
=> etkö nyt kuitenkin yrittäsi
=> kyllä jokaisen pitää tehdä oma osansa
=> kyllä sinun täytyy korvata tekemätön työvuoro rahalla
=> miten voit ajatella että muut tekee ja sinä et
Vaikea ymmärtää sitä että kun tietää ettei oma jaksaminen anna myöten silti pitää ja täytyy... => näkyy olevan joillekkin rakkaudessa pysymisen ehtona se että tekee varmasti oman osansa ja mielummin vähän enemmän....
Täällä on väläytelty mm sitä tilannetta kun seuroihin pitää leipoa mm. 150 pullaa tai myyjäisiin 5-6 kuivakakkua => aika monen tunnin rupeamasta on kyse kaiken muun ohessa => oma terveyteni ei anna myöten => enkä voi ymmärtää että sosiaalisten paineiden vuoksi ne äidit jotka eivät aidosti jaksa ilolla leipoa myyjäisiin tekevät sen sosiaalisesta pakosta => ja sitten napistaan seläntakana asiasta.....
Mikä ihme on että siionin työ on uskon mitta? Niin toiminnan laajuus kuin se miten yksittäinen ihminen osallistuu tai ei osallistu ei osallistu?
=> Miksi pienissä siioneissa järjestetään niin paljon toimintaa ettei väki jaksa sitä pyörittää?
Onko se "kunnia kysymys"?
Ymmärrän että tämä on sarjassamme niitä aiheita joista palute on montakertaa se että
=> ... kyllähän me ymmärrämme että oikea usko saattaa meissä alulle halun osallistua ja toimia siionin työssä
=> ... mikä voisi olla tärkeämpää kuin siionin työ (kakki muu on turhuutta?)
=> siionin työ ei voi koskaan olla rasite
jne....
Oikeasti jään joskus miettimään että jos osallistuisin kaikeen toimintaan mitä pieni siioni tarjoaa olisin tukka-putkella koko ajan menossa? Niin pyhät kuin arjetkin?
Sekin on erikoista että kun itse jouduin ja sain jäädä sairuden vuoksi pois työvuoroista (sanoin suoraan että en tee yhtään työvuoroa en vaihda enkä tule vaikka nimi kuinka laitettasiiin listaan) palaute oli kaikkea muuta kuin osaottava...
=> etkö nyt kuitenkin yrittäsi
=> kyllä jokaisen pitää tehdä oma osansa
=> kyllä sinun täytyy korvata tekemätön työvuoro rahalla
=> miten voit ajatella että muut tekee ja sinä et
Vaikea ymmärtää sitä että kun tietää ettei oma jaksaminen anna myöten silti pitää ja täytyy... => näkyy olevan joillekkin rakkaudessa pysymisen ehtona se että tekee varmasti oman osansa ja mielummin vähän enemmän....
Täällä on väläytelty mm sitä tilannetta kun seuroihin pitää leipoa mm. 150 pullaa tai myyjäisiin 5-6 kuivakakkua => aika monen tunnin rupeamasta on kyse kaiken muun ohessa => oma terveyteni ei anna myöten => enkä voi ymmärtää että sosiaalisten paineiden vuoksi ne äidit jotka eivät aidosti jaksa ilolla leipoa myyjäisiin tekevät sen sosiaalisesta pakosta => ja sitten napistaan seläntakana asiasta.....
Mikä ihme on että siionin työ on uskon mitta? Niin toiminnan laajuus kuin se miten yksittäinen ihminen osallistuu tai ei osallistu ei osallistu?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Sain tänään juuri puhelun, jossa minua painostettiin siivousryhmän vetäjäksi ensivuoden ajaksi. Kieltäydyin, koska meillä on juuri tullut perheenlisäystä yms. Selityksiä ei ymmärretty, painostus oli kovaa. Mutta onneksi pidin pääni. Kysehän on vapaaehtoisesta työstä, joten teen työvuorot silloin kun jaksan. Osaan sanoa myös ei, silloin kun siltä tuntuu. Minusta toimintaa pitäisi vähentää ja keskittyä olennaiseen, Jumalan Sanan selittämiseen.
oli viimeisellä sivulla juttu työvuoroista. Oli kohta jossa sanottiin,että voi hyvällä mielellä jäädä pois jos ei jaksa raskaudenn um syyn takia. Mutta... On pieniä paikkakuntia jossa on PAKKO kaikkien osallistua, että toiminta pyörii. Minusta tätä toimintaa on jo niin monelle illalle viikossa, että rasitteeks käy. Ei kait koko elämä voi olla RY:n toiminnoissa mukana roikkuminen? Vähemmän kaikenlaisia ylimääräisiä toimintoja kiitos! Seurojakin voisi kokeilumielessä pitää vaikka yhdet viikossa.
"Minusta toimintaa pitäisi vähentää ja keskittyä olennaiseen, Jumalan Sanan selittämiseen."
Minä vasta parannuksen tehneenä suhtauduin kyllä erittäin myönteisesti ensin RY:n töihin.
Mutta vuosien mittaan niistä tuli paineita, kun tuntui, että aina vaan tuli enenmmän ja enemmän.
Sitten valittiin vastuuhommiin. Kieltäydyin ison perheen vuoksi.
Ja lopussa tuntui, että niitä Ry:n menoja oli niin paljon, että kaikki aika meni sinne. Lapstetkin vieraantui vanhemmista, kun uskovaiset järjesti niin paljon kaikkea. Ja sitä jäi melko yksin.
Nyt kun on ikääkin vähän tullut ja sairauttakin, toivois, että lapset osais puhua muustakin kuin RY:n töistä ja että se ei olis kuten miniä sanoi, että niiltä töiltä ei ehdi muualle.
Jos olet jäsenmaksusi maksanut ry:n jäsen, voit tehdä vapaasti ehdotuksia yhdistyksen vuosikokouksessa ja muulloinkin johtokunnalle.
Johtokunta on sitä varten että se kuuntelee jäsenistöä.
ja kukaan ei tekis mitään.
Nyt kun suurin osa lapsista on uskon kieltänyt, kyllä toivoisin kuitenkin,että he olis RY;n hommissa kohtuullisesti ja uskovaisia.
Kerran kuussa seurat, mieluiten kirkossa. Siinä ihan riittävä määrä toimintaa yhdistykselle.
Minä lopetin touhottamisen n. kymmenen vuotta sitten. Kerran kuussa käyn seuroissa ja myyjäistouhut ja tiskit jätän väliin. Eivät ole enää vuosiin kyselleet.
Seurahalutkin ovat ihmeen suuret, tuntuu aina juhlalta päästä sanan kuuloon.
Jos juot kahvit seuroissa ajatteletko että joku nekin sinne laittaa tarjolle. Silloin jos ei ole palveluksia vailla, asenne on ok. Mutta jos ei ole mitään itse valmis yhteiseksi hyväksi tekemään, ei silloin voi mitään vaatiakaan. Siis jos muuta estettä ei osallistumiselle ole. Mutta kaikki tekeminen pitää mennä jaksamisen mukaan. Ja totta on että toimintaa voisi monilla paikkakunnilla vähentää.
Tosiaankin, keittiö- ja tiskivuoroihin osallistuisvat vain sellaiset jotka haluavat että sitä kahvia on tarjolla.
He jotka voivat olla muutaman tunnin ilman kahvia eivätkä sitä seuroissa kaipaa, niin voisivat hyvällä omallatunnolla olla osallistumasta tähän kahvitarjoiluun ja tiskaamiseen. Ei tarvitsi ottaa mitään turhia paineita asiasta.
Jos joku haluaa seuroissa kahvia, niin varmasti sen eteen mielellään jotain tekeekin omalla vuorollaan.
enemmän.
Mutta kun ikää tulee enemmän, tulee myös vaivoja. Ja jaksaa vähemmän.
Sanoin omalle pojalle, että jaksan varmaan istua vaan yhden puheen ajan.
Hän vastai, että hyvä niinkin.
Niin siis kahvin, mehun, leipien, pullien jne tarjoaminenhan on pääosin taloudellinen kysymys eikä ole niinkään kyse siitä että seuraväki tarvitsisi niitä. Poikkeuksena toki isot seurat, niissähän on ruokaakin, ja sitä ainakin tarvitsee.
Kahvilatoiminta on tuottoisimpia bisneksiä rauhanyhdistyksellä, ainakin kahdessa joita tunnen. Sillä tuotolla rahoitetaan Jumalan valtakunnan työtä.
Eli kyse ei tosiaan ole siitä että saako seuroissa kahvia vaan siitä että saadaan myytyä noin 99 % myyntikatteella jotain jota moni ostaa, tässä tapauksessa siis kahvia ja sillä varoja evankelimin julistamistyöhön.
Itse en kyllä tosiaan jätä useita villejä lapsiani vaimoni kontolle ja lähde virkistäytymään kahvivuoroon seurojen ajaksi.
jatkuvaa valitusta ja moitttimista jota sinä kirjoittelet. Eikö mikään asia mielestäsi ole hyvin?
Ei tuollaisella luonteella voi olla uskomisen iloakaan,kun aina valittaa ja moittii?? :(
Meillä on pieni Siioni ja melkein on aina samat ihmiset isommissa seuroissa keittiöllä,ja jokainen tekee mitä haluaa. Kaikissa seuroissa on kahvitarjoilu ja sen järjestää sen paikkakunnan uskovaiset missä seurat ovat.
Meillä on pienten lasten äitejä seuraemäntinä ja sen verran tuttuja että jos olisivat tuolla samalla mielellä,niin varmaan olisi kuultu.
Jotenkin tuntuu että sinulla ei tosiaan ole mitään myönteistä kirjoitettavaa? Lopeta koko touhu ja elä niinkuin huvittaa,sillähän siitä pääset.
todella masentavaa luettavaa nuo sun juttus.:(
Miksi sinä roikut mukana kun se on NOIN VAIKEAA?
Meitä on aika monta, jotka ajattelemme noin. Ihan sama se on Jehovan todistajillakin. He antavat kuukaudessa määrätyn rahamäärän, niin ei sit tarvitse tehdä pakkotyötä. Oikeestaan hyvä systeemi.
ettekö ymmärrä että ylivilkas toiminta on vallanpitokeino. Ei kukaan sitä toimintamäärää tietenkään tarvitse, mutta porukat pysyy järjestyksessä. Tiedetään mitä ihmiset puuhaavat ja saadaan heidät koottua yhteen. Liiallinen toiminta on vain tekosyy vallanpidolle.
En voi kun ihmetellä kaltaistesi asenteita. Minulla itselläni ei ole mitään mahdollisuutta fyysisesti osallistua keittiövuroon. On totta etten halua nähdä sitä vaivaa että leipoisin 150 korvapuusita seuroihin.
Miksi en halua? Siksi että se on poissa siitä erittäin rajallisesta jaksamisesta ja minä laitan siionin työn edelle aina omat lapseni. Rajallinen jaksaminen jateaan lasten kesken ja silti jokainen saa mielestäni liaan vähän => oletko todella sitä mieltä että siionin työ on niin tärkeää että se syö tavalla ja toisella "leivän lasten suusta" ?
Omat ongelmani ovat monen asian summa enkä koe isopaa korvaus tai selitysvelvollisuutta => on turhaa kantaa syyllisyyttä asioista joihin ei voi vaikuttaa => ymmärätkö itse että elämässä ei jaeta tasamitalla eikä näin ollen tasamitalla voida vaatiakkaan?
Itse olen smaa mieltä siitä että täläisestä asiasta on ikävä lukea ja tämä ei varmaan ole kuin osassa paikkakuntia ongelmana => tämä ei tarkoita sitä että jos sinulla ei ole ongelmaa asian suhteen se olisi ongelmatonta kaikille muille ja kaikkialla muualla =>
Oletko ajatellut sitä että kun kirjoitat että kaikissa isoissa seuroissa on samat ihmiset keitiöllä => voisi joskus ajatella vähän vähemmälläkin sumplittavan nuo hommat että tämä vakikalusto pääsisi joskus levähtämään => vaikka ruuan tekeminen olsii yksie hanskassa se ei tarkoita sitä etteikö valmista ruokaa voisi jakaa kuka hyvänsä (myös mies).... => nämä ovat niimenomaan asenteista kiinni...
Joskus käy mielessä että kun toimintaa saataa olla 4 kertaa viikossa niin muuta ei ehtisi tehdä kuin järkätä hiki hatussa sitä saumaa ja rakoa että osallistuu toimintaa => Onko todella niin että lapsille nuorille ja vanhemmille pitää järjestää niin paljon toimintaa ry:n piirissä että elämään ei mahdu mitään muuta => ja tarkoitan että ei mitään muuta => pelkään lasten kanssa olemiseen koko porukalla ei tahdo aikaa saumaa enää löytyä => ehkä se ei ole joillekkin oikeasti tärkeää minulle se on
=> arki ei saa missään tapauksessa olla kokoajan menemistä ja tulemista ja minuuttiaikataulutettua ohjattua tekemistä
=> eikä kotona oleminen saa muodostua tilanteeksi jossa äkkiä vaan sumplitaan hommat ja ruuat pöytään että hopi hopi ollaan taas menossa tai tulossa jostain....
Jään joskus miettimään että silläkö lapset ja nuoret(aikuiset) yritetään pitää uskovaisina että kontrolloidaan heidän ajankäyttö niin paljon ette heillä ole mitään mahdollisuutta mihinkään muuhun kuin uskovaisten keskinäiseen kanssakäymiseen? => jos usko jää suorittamisen varaan niin...
myös syvemmässä mielessä. Ihmiset ei jouda pohtimaan hengellisiä kysymyksiä, kun täytyy koko ajan touhuta jotakin tai olla menossa jonnekin. Heille voi syöttää mitä tahansa.
olen minäkin jo pitempään ihmetellyt että mikä on syseisen nimimerkin motiivi olla aina repostelemassa siionin sisäisiä asioita tällä palstalla
ei siinä ainakaan tunnu rakkauden mieltä olevan
Oletko viime aikoina miettinyt sitä, että kuinka paljon korvapuusteja voisit leipoa sinä aikana, kun väsäät kirjoituksia tälle palstalle. Tänne kirjoitteluun tuntuu olevan aikaa rajattomasti? On monta mahdollisuutta saada aikaan nuo 150 korvapuustia lyhyessä ajassa. Tee vaikka jonkun kanssa diili, että leivot 50 pullaa ja pari muuta tuo myös 50 kpl. Sitten kun on heidän vuoronsa, autat heitä samalla tavalla.
Jos sinä, minä tai kukaan muukaan ei mielellään tee mitään, ei koskaan pystytä mitään järjestämäänkään. Toimintaa on siksi vähennettävä radikaalisti. Ei riitä, että vähennämme yhden kokoontumisen viikossa, vaan on mentävä sille linjalle, että kokoonnutaan yksi tai kaksi kertaa vuodessa. Kaikki muu kanssakäyminen on karsittava jyrkästi pois. Tällä tavalla päästään siihen, että vaiva siitä, että voidaan olla yhdessä ja pitää seuroja, kohdistuu yksittäiseen järjestäjään todella vähän. On toisaalta niinkin, että yhdenkin tilaisuuden järjestäminen voi tuntua ylivoimaiselta, varsinkin jos se tapahtuu muualla kuin omissa toimitiloissa. Paras ratkaisu olisi tietysti, että jokainen järjestää tapahtumia silloin, kun tuntee itse siihen kerkiävänsä.
Vanhan suomalaisen perinteen mukaisesti kaikki muut ovat aina silloin kiireisiä, kun minulla olisi aikaa kutsua porukkaa koolle. Vaikka he eivät myöntäisi olevansa kiireisiä, kun kutsun heitä, on aivan varma, että heitä ei kuitenkaan jostain syystä huvittaisi juuri silloin olla kanssani tekemisissä. He tulevat vain säälistä ja pitkin hampain. Tässä tilanteessa kannattaa lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En rasita toisia ihmisiä kutsuilla ja samalla tarvii leipoa vähemmän pullaa. Voinkin järjestää toimintaa joka ilta.
Mikä ihana elämä silloin olisi. Olisi aikaa nauttia kunnolla näistä nettikeskusteluista ja kertoa, kuinka säälittävää porukkaa täällä meidän paikkakunnallamme olisi.
että Hyshys on kertonut olevansa sairas, eikä siksi jaksa fyysisesti paljoa. Netin ääressä istuminen ei juuri fyysisiä voimia vaadi. Miten ilkeät vaatia häntä leipomaan? Olet kova ja rakkaudeton.
on totta että juuri tuo mainistemasi syy istua koneen ääressä on tuo ettei se juuri fyysisesti rasita....
Se mitä meillä jaksetaan leipoa menee ihan varmsti omien lasten suuhun, enkä pode siitä isompia oman tunnon tuskia. MIski pitäisi? En voisi kuvitella että leipoisin pullaa ja sanoisin lapsille että haistelkaa mutta ETTE SITTEN MAISTA YHTÄÄN kun kaikki menee ry:lle....
Ymmärrän että on mahdoton yhtälö ymmärtää että jaksaminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Eli jos en voi valita koska jaksan tehdä jotain ja koska en elämä muutuu monessa mielessä epävarmaksi.
=> jotenkin on vaikea nähdä että rajallinen jaksaminen pitäisi käytää siihen että voisi miellyttää muita keittiövuorojen muodossa
=> vaikka parempi huominen on toivonmukaan edessä se ei muuta sitä tosiasiaa ettei hirveää intoa ehkä tulevaisuudessakaan työvuoroihin ole ja ei vähiten siksi että työvuoroja leimaa ehdollinen rakkau =>...
Sairautta ja jaksamattomuutta on monenlaista. Kun minä olen sairas, en jaksa roikkua netissä saamassa päätäni entistä kipeämmäksi. Mutta jos olen muuten vaan laiska, pystyn tuntitolkulla istumaan tietsikan ääressä. En ole lukenut näitä juttuja niin paljoa, että tietäisin hyshysin elämäntarinaa niin pitkälle kuin sinä tiedät. Kuitenkin olen lukenut joitakin hänen kirjoituksiaan, mutta en osaa sanoa, mistä kenkä loppujen lopuksi puristaa. Jos joku täällä jaksaa aktiivisesti heilua, minun on vaikea kuvitella sellaisesta henkilöstä, että jaksaminen rajoittuisi pelkästään kirjoitteluun. Varsinkin kun kaveri on kertonut aika monesti tehneensä kyseistä hommaa. Ilmeisesti siis mistään suuremmasta fyysisestä rajoittuneisuudesta tuskin on kyse? Esimerkiksi jos on paha selkäongelma, ei istuminen ja kirjoittelukaan pitkäkestoisena suorituksena onnistu kovin helposti (perheen hoitamisen ohella?).
Minä voisin hyshysin puolesta luvata leipoa ne 150 korvapuustia vaikka joka toinen kuukausi, jos se hänen oloaan helpottaisi. Mutta on aivan turha kuvitella, että pullan leipomisvuoroja tulee vähemmän, kun jauhaa asiaa täällä kuukaudesta toiseen. Ei ole mitään mahdollisuutta hahmottaa arjen kokonaisuutta näistä jutuista. Näistä ketjuista tulee helposti pelkästään niin perisuomalaisia passiivisuuden ihanuuden ylistyslauluja ja työvuoroihin pyytäjien haukkumiskampanjoita.
Yksi ratkaisu ”kovaan työtaakkaan” olisi se, että heittäisi perheen kännykät järveen, etuovi salpaan, verhot kiinni ja sähköpostit jättäisi lukematta. Eikä kävisi kuin kerran vuodessa ihmisten ilmoilla. Vaistoan kuitenkin, että hyshys ei sitä halua. Jos ei halua täysin erakoitua, on mentävä ihmisten ilmoille. Niistä tilaisuuksista, joissa käymme, aiheutuu jollekin toiselle vaivaa. Sitä emme monesti huomaakaan. Korkeintaan ajattelemme taas niin perisuomalaisen nihkeästi, että yritti miellyttää meitä muita, mutta loppujen lopuksi hymyili hampaat irvessä. Tai että halusi päästä esille, niin sen takia meni työvuoroon.
Kun toisten palveleminen ei tunnu kivalta ja mieluummin jauhaisi potaskaa toisista ihmisistä täällä netissä, ei se sinällään ole mikään huolestuttava ilmiö, vaan pikemminkin normaalia inhimillistä - ah niin ihanan suomalaisen junttimaista - toimintaa. Mutta mikään muu ei auta kuin tehdä osansa, kukin vuorollaan ja yhdessä, jos joskus jotain aiotaan järjestää. Joskus se vaatii asennetta ja paljon huumoria, mutta lopputulos on useimmiten se, että kivaa oli. Siinä se homman juju onkin. Kun tehdään yhdessä yhteiseksi hyväksi, siitä saa loppujen lopuksi niin paljon iloa, että toistekin on mukava olla tekemässä jotakin yhteisten asioiden hyväksi. Jos yksin pyörimme omassa nurkassamme ja suhtaudumme kyynisesti toisiimme, ei homma tunnu kivalta, vaikka työtaakka ei mikään iso olisikaan.
Jos porukka ei millään selviydy niistä velvoitteista, joita se on itselleen asettanut, täytyy laskea rimaa, vähentää raakasti hommaa jne. Toisia haukkumalla ei homma etene mihinkään. Keskustelu on käytävä siellä paikanpäällä.
ja vaikka kertoisin mistä kenkä puristaa tiedän ettet oikeasti ymmärtäisi mistä kenkä puristaa =>
Voit esitää arvailuja ja ihmettelyjä mistä voisi olla kyse tai ei ole. Jaksamattomuutta on montaa laatua => vaikka itse en ms tautia podekaan voin kertoa siitä esimerkkinä sen että se aiheuttaa monenlaisia oireita väsymystä heikkotta pahoinvointia ym.. jonka vuoksi elämä rajotuu ajoittain sohvan/tietokoneen ääreen => se on sairaus joka kuitenkaan ei rajoita älyllistä toimintaa eikä nukkuminen ja muu lepo välttämättä ole mahdollista => koita ymmärtää se että ihminen joka on aidosti sairas ei ole aidosti selitysvelvollinen sinulle eikä kenellekkään muulle => kohtuullista avoimmutta olen omalla kohdallani noudattanut mutta totuus on se että turhaa on selitää mitään =>
Kaikki sairaudet eivät näy päälle päin ? Mitä taas tulee keittiövuoroihin niin olen tehnyt niitä ja pyynnöistä huolimatta nimi on listalla ja nurina jatukuu => ymmärrän että se on inhimillistä silti jaan jaksamisestani ensisijaisesti lähimmilleni => ilmeisesti se on sinusta väärin?
Mitä täällä istumiseen tulee niinkuin ennekin olen sanonut "tapan aikaa"....
Siitä huolimatta ihmetyttää, että jaksat jauhaa täällä kaikkia mahdollisia, pääasiassa negatiivisia asioita. En todellakaan pääse jyvälle, mikä on jutun juuri näissä kirjoituksissasi. Melkein luulisin, että oikeasti tykkäät olla mukana hommissa. Sinulle on tärkeää, että muut huomaavat sinut, ongelmasi ja sen, että olet oikeasti mukana. Puhut kuitenkin ikään kuin toisella suulla, sinulla on tapana avautua ulospäin enimmäkseen negatiivisten asioiden kautta, mutta taustalla on kuitenkin toisista välittämisen meininki. Hyvä niin, ei muuta kuin tsemppiä!
ja vain ja ainoastaan positiivista voin luke päivämiestä tai montaa siionin julkaisua. =>
Tällä nimimerkillä ei kovin montaa positiivista juttua ole kirjoitettu ja ei ehkä tulla kirjoittamaan => ymmärrät itsekkin sen että tämä nimimerkki ei ole = minä ihmisenä => mutta ilmeisesti täällä on ihmisiä jotka ajattelvat niin että minä ja nimimerkkini olemme "yhtä" että olen puhtaasti negatiivinen ihminen jolla mailma on vain ja yksipuolisesti musta....
Oikeasti on aika yllättävää joutua vastakkain sen kysymyksen eteen että onko vl tarkoitettu vain terveille (fyysisesti ja psyykkisesti) jotka jaksavat ja pystyvät antamaan koko elämänsä siionin työlle...
Ei se "siionin työ" näytä olevan oikein Jumalan sanan levittämistä, vaan mammonan hankkimista. Se on täysin sisäänlämpiävää. Ennen maailmassa vl:t vetivät paljon ihmisiä uskonsa piiriin, koska keskittyivät saarnaamaan Jumalan sanaa. Nykyisin näytetään keskittyvän haalimaan omaisuutta.
Sanon mielipiteeni, koska tämä on julkinen palsta, vaikka ette siitä pidäkään.
mitä ajat takaa, mutta päättelin niin, että hyshys on yksi roolihahmoistasi, jota ei tarvi ottaa niin tosissaan? Sitähän tämä nettikeskustelu paljolti on: isojen ihmisten roolileikkiä.
mutta ihmettelen että jos joku ajattelee että IRL olen yhtä mustavalkoinen ihminen kuin haluan antaa ymmärtää....
Jokainen rekisteröisty nimimerkki tai muuten vakonikki on keskustelee tyylilään ja aiheista jotka tavalla tai toisella kiinnostaa => miski sitten taas en nimimerkilläni hakemalla hae vaan sitä kaikkea hyvää ja kaunista => mielestäni asiat ei kaunistemelalla parane => niin kuin vaikka näissä työvuoroasioissa => myönnän että henkilökohtaisella tasolla en ymmärrä sitä että vaikka avoimesti olen kerontu miksi en työvuoroja tule tekemään siliti nimi laitetaan listaan ja oletetaan että teen työvuoron vaikka en sitä ole luvannut => oikeasti en ymmärrä tälläistä mentaliteettia? => Joko kuulija ei ymmärrä että kun sanon että en tee keittiövuoroja toistaiseksi ei joko ymmärrä kuulemaansa tai ei välitä siitä mitä sanon? => lopputulos näyttää kuitenkin olevan sama => toisten ehdoilla ei voi kuitenkaan elää vai voiko sinusta?
Jospa vaikka ulkoistettaisiin ry:iden kahvitus. Ja myös siivous. Itse olisin valmis maksamaan kahveista ja pullasta hieman enemmän, jos säästyisi tunteelta, että joutuu syömään pakkopullaa. Mielelläni käyn kahveilla seurojen yhteydessä ja samalla jututan tuttavia, mutta itse olen hyvin huono kahvitukseen osallistumaan. Elämä on elämäntilanteessani hyvin kiireistä, enkä mielelläni lupaudu leipomisiin, koska todella hyvillä mielin sitä harvoin taidan tehdä. Vallitkoon vapaus siionin töiden tekemisessä.
Samaa mieltä. Elämä on kiireistä ja stressaavaa. Seuroihin menon pitäisi saada säilyä elämän juhlahetkenä, joilloin saa hiljentyä täysin rauhassa, ilman velvoitteita.
Meillä on yhdistyksellä rahaa, hyvin voimme ulkoistaa ja ostaa palveluita. Samalla työllistämme ihmisiä, se olisi kaikin puolin hyvä.
Yhdistys voisi keskittyä muutenkin rajatummin hartaustilaisuuksien järjestämiseen periaatteella "vähän harvemmin mutta sitä täysipainoisempaa".
Ne on naisten hommia eli niitä ei ulkoisteta ikinä!
asiaa todella ihmettelen sitä myyjäis ym hössötystä,viesteillä vain ilmoitetaan mitä pitää leipoa ja kuinka paljon ei edes oteta huomioon sitä mahdollisuutta että se mahdollisesti ei käy.
Ja myyjäisissä myydään aivan ylisuurilla hinnoilla kaikk.
Ainakin yhdessä aika isossa ry:ssä toimi tämmöinen automaatti. Kun liityt jäsenksi, niin nimi tulee automaattisesti siivous- , keittiö-, ym listoihin. Sinulta ei kysellä omaa halukkuutta vapaaehtoistyöhön.
Ry:n säännöissä ja jäsenhakemuslomakkeessa ei toisaalta puhuta mitään näistä velvoitteista. Hieman ristiriitaista ! Kannattaisi miettiä koko jäsenhakemusta, jos ei halua tehdä "työtä vuorotta" !
ihmettelen sitätosiasiaa että miksi pitää rakentaa niin isoja hienoja rauhanyhdistyksiä muutaman kymmenen kilometrin välein kaikkine leipomis ym muine paikkoineen,voi pyhä yksinkertaisuus ei kai nyt iso perheiset äidit jouda juoksentelemaan leipomassa sielä ja täälä.Joskus tuntuu että unohtuu suunittelu vaiheessa itse seurat,ei kai kaikille ole tärkeintä kahvikupillinen jonkun mauttoman nisun kanssa.
Ne jotka halajavat suuria paikkoja ovat rikkaita ja unohtavat että kaikki eivät tosiaankaan halua kulkea jatkuvasti jonkun myyjäis leipomusten perässä.Joillekin itseasiassa on aivan yks hailee saako kahvin kanssa jos jonkinmoista pullaa tai saako kahvia ollenkaan.Mielestäni nämä touhut on jotenkin paisuneet aivan ylimittaisiksi ja liian tärkeätä roolia vetää leipominen.
Seuroissa ainakin minä käyn aivan muun takia kuin juomassa hienossa paikassa kahvikupillisen.
ihmettelen sitätosiasiaa että miksi pitää rakentaa niin isoja hienoja rauhanyhdistyksiä muutaman kymmenen kilometrin välein kaikkine leipomis ym muine paikkoineen,voi pyhä yksinkertaisuus ei kai nyt iso perheiset äidit jouda juoksentelemaan leipomassa sielä ja täälä.Joskus tuntuu että unohtuu suunittelu vaiheessa itse seurat,ei kai kaikille ole tärkeintä kahvikupillinen jonkun mauttoman nisun kanssa.
Ne jotka halajavat suuria paikkoja ovat rikkaita ja unohtavat että kaikki eivät tosiaankaan halua kulkea jatkuvasti jonkun myyjäis leipomusten perässä.Joillekin itseasiassa on aivan yks hailee saako kahvin kanssa jos jonkinmoista pullaa tai saako kahvia ollenkaan.Mielestäni nämä touhut on jotenkin paisuneet aivan ylimittaisiksi ja liian tärkeätä roolia vetää leipominen.
Seuroissa ainakin minä käyn aivan muun takia kuin juomassa hienossa paikassa kahvikupillisen.
tarkoitus laittaa kahta kertaa anteeksi vain
Luin tämän ketjun, ja kyllä näyttää tuo teidän touhunne kummalta. Niin maalliselta ja aineelliselta. Kalliita taloja, leipomuksia, käytännön työtä, rahaa...
Oma vl-äitini osallistui 60-luvulla muutaman kerran vuodessa ompeluseurojen järjestämiseen ja kaksi kertaa vuodessa isojen seurojen keittiöhommiin. Siinä kaikki. Se oli normaali käytäntö.
Ry-rakennuksilla oli ymmärtääkseni usein palkatut vahtimestari- tai talonmiesperheet, jotka hoitivat myös siivouksen. Silloin oli paljon vähälapsisia tai lapsettomia pariskuntia, joille tämä sopi.
työvuoroista. Todella rasittunut. Meidän perhe on kyllä huomannut, että olemme virkistyneempiä sellaisena viikonloppuna, kun emme ole osallistuneet mihinkään ry:n toimintaan.
Viikolla on liikaakin menoja, joten kannattaa kyllä joskus viikonloppuna viettää aikaa perheen kanssa. Se, jos mikä, opettaa myös lasta rauhoittumaan. Ja huomaamaan, että aina ei tarvitse olla menossa.
Tätä ei tietenkään olisi saanut teille muille suositella, sillä seuraväki vähenee, jos muutkin huomaavat saman asian. Työviikon jälkeen on ihana viettää rauhallista aikaa ilman aikatauluja. Se on rentouttavaa.
Eikö ne seurat ole Pyhän Hengen kuuntelemista vl-puhujien suulla? Mitä ihmettä siellä täytyy töitä tehdä ja sunnuntaina? Eikö sunnuntai ole lepopäivä?
sanoo vl-puhuja seuraavaksi. Aamen! Näin sanoi ev.lut. pappi ja kaikki olimme tyytyväisiä.
Ihan sama juttu kuin päiväkodin tai koulun myyjäiset, vanhemmat leipoo kotona ja toiset vanhemmat ostaa toisten leipomuksia. Kun ei mene kaupaksi, ostat itse leipomasi kakun puoleen hintaan. Saman voisi antaa rahana, pääsisi vähemmällä vaivalla.
suurimmman osan ajasta. Jaetaan seuroja eri päiville tai eri alueiden asukkaille. ei tarvitse aina laajentaa tai tehdä uutta.
Kun sinulla on vain näitä pahoja kokemuksia vanhoillislestadiolaisuudesta, vastaatko muutamaan kysymykseen:
1. Miksi aikoinaan olet tehnyt parannuksen juuri vanhoillislestadiolaisuuteen?
2. Mainitse, jos voit, kolme asiaa, mitkä ovat hyviä ja oikein vanhoillislestadiolaisuudessa?
1. Olen sen ennenkin sanonut että monta kristillisyyttä kiertäneenä en voinut hyväkysä tapaa jolla väärin tekemiseen suhtauduutiin => tyyli onhan kaikki kuitenkin sovitettu ristillä
Vl pitäytyy pääsääntöisesti raamatussa mikä on mielestäni kristin uskon a ja o
2. vl on parhaimmillaan rakastava, yhteisöllinen ja paljon sosiaalisia kontakteja tarjoava yhteisö josta löytyy elävä usko =>
(=> toisaalta tähän kohtaa pitää huomauttaa se että kun "eksyy" pieneen lakihenkiseen siioniin jossa kaikki rakkaus on enemmän ja vähemmän ehdollista sitä on vaikea ymmärtää kun on muuhun tottunut ==> ymmärrän että täällä hoitokokoukset ovat jättäneet ihmisiin lähtemättömät jäljet jotka näkyvät edelleen tiukkana "kollektiivinen omatunto" ajatteluna ===> )
Siis mitkä kaikki olet kiertänyt?
Väärintekemisiin suhatutuminen: Onhan kaikki kuitenkin sovitettu ristillä, eikö se ole juuri vl-uskon väite, ei muiden?
Eikö vl-usko väitä pitäytyvänsä kokonaan Raamatussa?
Missä asioissa muut kristilliset eivät pitäytyneet Raamatussa?
En lähde luettelemaan niitä paikkoja ja hengellisyyksiä koska mielestäni on väärin osoitella sormella ketään sen erikoisemmin. => Jumala yksin tietää löytyykö näistä hengellisyyksistä elävää uskoa => itse en pidä sitä mahdottomana => kuitenkaan en löytänyt niistä sitä mitä olin etsimässä
Väärintekemisiin suhatutuminen: Onhan kaikki kuitenkin sovitettu ristillä, eikö se ole juuri vl-uskon väite, ei muiden?
Tämä taitaa olla yleisinhimillistä kaikille ihmisille ja kaikille uskovaisille => en usko että yksiään kristillistä uskoa tunnustava aatesuunta olisi tästä ajattelumallista puhdas ei vl kuin muutkaan => minulle tämä ainakin aukeaa ensisijaisesti oman omantunon kysymykseksi => en voi tehdä asioita jotka tunnen vääräksi silti vaikka jonkun muun mielestä se ei ole synitä (esim. tupakointi)...
Kyllä vl väittävät pysyvänsä raamatussa totta mutta itse en voi allekirjoittaa väittämään näin mustavalkoisena ja yksi oikoisena => yhtä vähän kuin väitettä puhuhja puhuu aina oikein ja Pyhän Hengen avaamaa Jumalan sanaa tai seurakunta on erehtymtön tai omatunto=kollektiivinen omatunto....
Ymmärrän sen että moni vl kasvaa tapaan ajatella tietyllä tavalla tityistä asioista => jossain mielessä kyse on kasvatusopista => ei ole uskoa vaan kasvatusta.... Lapset kasvat pitämään puhujia auktoriteetteina? Ja vl perheissä perinteinen kasvatusmalli jossa vanhemman sana on laki ja sitä ei kritisoida on pitkään ollut vallalla, paljon pitempään kuin muulla väestöllä. Myös vl kaupungistuminen on ollut tosiasia vasta viimeisten vuosikymmenten aikana ja "maaseutu yhteiskunta ja kultuuri" näkyy vahvasti vl liikeessä vielä tänäkin päivänä.
Vl silloin kun se on elävää uskoa on uskomista vapaana armolapsena ja omantunnon rauhaa. Jumalan kädestä otetaan mitä sieltä annetaan. Niin terveys kuin sairauskin. Kun elämän valinnoissa joutuu valitsemaan mikä on oikein ja mikä on väärin ei voi sokeasti tuijottaa siihen mikä on tapaan tai ei ole. Vaan on rukoiltava että kirkastuisi se mikä on oikein. Ja ainoa oikea mitä minulle on omissa ongelmissa näytetty on se että hoidan itseni siihen kuntoon että voin hoitaa myös lapseni => Jumala yksin tietää mutta luulen että suunnitelmia minun varalleni on olemassa....
ja lopuksi => vierastan karismaattisuutta yleisesti siksi että siinä jumalana on aina jossain määrin ihminen. Myöskään ylenmääräinen hurmoshenkisyys ei sekään tuntunut oikealta.... kansan kirkko haluaa yksiselitteisesti olla kaikille mieliksi markkatalous?... Usko ei ole tuntemisissa eikä teoissa ei kielillä puhumisessa ei ihmis viisaudessa...
... kuitenkin on niin että omakohtaisesti en hyväksy enkä tule hyväksymään sitä että vl niinkuin kaikissa uskontosuunnissa ja kunnissa vääryyttä tehdään "uskon nimissä". Ja esimerkiksi se että vaikka lapset ovat lahjoja niiden vastaan ottaminen henkensä kaupalla ei voi olla uskon kappale ja lain kirjain joka on armon ehtona ansaittava ja täytettävä. => sairaus on lahja siinä kuin lapsikin => se on opettanut minulle paljon kärsivällisyyttä ja paljon nöyryyttä, se on myös kääntänyt katseen Kristukseen ja avannut erittäin kirkaana sen ymmärryksen ettei muuta tietä ole kuin uskoa