Tuo lukijakuntaansa kuohuttanut kirja tuli sitten viimein vihdoin luettua.
Täytyy kyllä myöntää, että petyin kirjaan ja pahasti. Ensinnäkin kirjan ideanahan (tai siis ainakin aluksi) selvittää "koodi", mutta lopuksi tämä tarkoitus hämärtyy ja pahasti. Eli mitään koodia ei varsinaisesti löydy.
Toiseksi kirjassa on uhrattu paljon sivupinta-alaa paikasta toiseen juoksemiselle. Mitä hyötyä?
Kirjan yllätyksellisyys alkoi myös ottaa päähän, koska aina kun luuli olevansa juuri ja juuri mukana ja tietävänsä kuka oli ja kenen puolella, niin kuviot kääntyivät totaalisesti ylösalaisin.
Mitä mieltä muut teoksen lukeneet ovat? Olisi mukavaa vaihtaa näkemyksiä kirjasta...
Täytyy kyllä myöntää, että petyin kirjaan ja pahasti. Ensinnäkin kirjan ideanahan (tai siis ainakin aluksi) selvittää "koodi", mutta lopuksi tämä tarkoitus hämärtyy ja pahasti. Eli mitään koodia ei varsinaisesti löydy.
Toiseksi kirjassa on uhrattu paljon sivupinta-alaa paikasta toiseen juoksemiselle. Mitä hyötyä?
Kirjan yllätyksellisyys alkoi myös ottaa päähän, koska aina kun luuli olevansa juuri ja juuri mukana ja tietävänsä kuka oli ja kenen puolella, niin kuviot kääntyivät totaalisesti ylösalaisin.
Mitä mieltä muut teoksen lukeneet ovat? Olisi mukavaa vaihtaa näkemyksiä kirjasta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hmm...
Olihan siinä se koodi, jota selvitettiin, et kai odottanut jotain konkreettista?
Toki siinä kirjassa oli aika paljon turhaa kikkailua paikoilla ja 'todistettavalla historialla', ilmeisesti sitä varten että loputkin kirjan asioista vaikuttaisi uskottavalta.
Mutta jos jokin tuossa kirjassa oli hienoa verrattuna moniin, esimerkiksi kotimaisiin.
Nimittäin kaikesta huomasi että kirjoittaja todellakin on perehtynyt asiaan, josta kirjoittaa. Taustoja ja viitekehyksiä on täytynyt selvittää hengästyttävä määrä, hyvin epätavallista että amerikkalainen 'viihdekirjailija' sellaista tekisi.
Mutta täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on romaani, ei historiallinen teos...
kirja oli täynnä virheitä ja epätarkkuuksia, joista kyllä sen ilmestyessä monet huomauttelivatkin.
http://www.patmos.fi/davinci/pikafaktat.html
http://www.teolinst.fi/tiedotteet/Da Vinci -koodi.html
http://www.saunalahti.fi/ate/vinci.htm
kyllähän näitä epätarkkuuksia löytyy, mutta yritän olla välittämättä niistä ja miettiä kirjaa ainoastaan teoksena muiden joukossa, en historian kirjana, enkä kristittyjä vastaan osoitettuna. Esimerkiksi teema, mikä se voisi olla? Vallanhimo..?
Itse kyllä tykkäsin Da Vinci koodista, se suorastaan vei mukanaan. Tosin luin sen jo ennen pahinta kohua, joten suuren suuria odotuksia ei ollut.
Paikasta toiseen siirtymistä ja machoilua oli paljon, myönnetään, mutta kokonaisuus oli piristävä.
Brownin toinen suomennettu kirja Enkelit ja demonit oli minulle pettymys, koska odotin siltä samaa viihdyttävyyttä kuin koodissa oli, mutta ei ollut. Machoilua riitti, kun muut olisivat kuolleet jo puolivälissä, niin päähenkilö selviää... vaikka hypättyään helikopterista ilman laskuvarjoa ja ajojahti jatkuu...
Mutta suosittelen sinulle Raymond Khouryn kirjaa Viimeinen temppeliherra. Se oli mukava, viihdyttvä, ajoittain jännä ja salaperäinen. Kannattaa kokeilla.
Luin itsekin juuri tuon Da Vinci Koodin, ihan vain sen takia kun siitä on niin kohuttu. Ihan ensi kappaleesta alkaen tuli fiilis, että se oli ihan samanlaista Hollywoodpaskaa kuin amerikkalaiset leffatkin! Ihan kuin se olisi tarkoituksellisesti tehty filmikäsikirjoitusta silmälläpitäen-siis rahastusmielessä koko juttu!!! Ja mahdollisimman paljon vielä uskontoa vielä mukaan, että saadaan koko maailma mukaan kohahtamaan ja menekki kasvaa...ja tehtiinhän siitä sitten leffakin. Ei tässä kirjassa mielestäni pääse kirjailijan taidoista nauttimaan, mutta hyviksi puoliksi kertoisin sen, että pistihän se miettimään uskonnollisia asioita uudelta kantilta-ja olihan siinä niitä faktatietoja-tosin niiden aitoutta en sitten tiedä. Mutta kaikkein naivein juttu oli kyllä se, että kirjan "pahis" oli albiino!!! Ihan kuin suoraan jostain James Bond -leffasta tai jostain naurettavasta kauhujutusta, voi hitsi.
oli kirja tietysti hyvä, en käy kieltämään. olin kuitenkin sitä ennen lukenut dan brownin enkelit ja demonit, joka oli ihan uskomattoman hyvä.
da vinci koodin loppu oli niin rasittava, ikävystyttävä, inhotti lukea se loppuun koska viimeiset sivut olivat hirveää lässytystä ja ah kaikki menikin täydellisesti.
Juonihan on hyvä ja, kuten sanottu, taustatutkimusta aiheesta Brown on tehnyt kiitettävästi. Kerronta on kuitenkin mielestäni todella surkeaa (sekä kielellisesti että rakenteellisesti) ja henkilökuvat pinnallisia ja stereotyyppisiä. Brownilla on hyvä idea ja jonkin verran mielikuvitusta mutta ei niin minkäänlaisia lahjoja kirjailijana.
Itse pidin kovasti kirjasta. Erityisen hyvää oli, kun kaikki on kerrottu tarkasti, ulkonäkökuvaukset ym. Ei siis ollut lainkaan pettymys.
Aloitin pari päivää sitten lukemaan Enkelit ja demonit. Saas nähdä minkälainen se sitten on.