Missä ihmeessä te kaikki kauniit, naisekkaat suomalaiset jätkät alle 20v olette, ootteko kaikki päiväunta?
räväkkä rokkipersoona tahtoo tietää onko sellaisia suomalaisia olemassakaan, hiukan ehkä jopa tyttömäisiä poikia jotka eivät pelkää kulkea melko miehekkään mutta silti söpöksi haukutun tytön kanssa.
olen KYLLÄSTYNY siihen kun kaikki tutut ja paras ystäväkin jo sanoo että anna olla, ala vaan "tavalliseksi" kauniiksi tytöksi ja unohda nuo sinun haaveet. ihan outona pitävät mutta en meinaa antaa periksi.
tyhmäähän se on täältä kysellä? ja tähän kellonaikaan ;) mutta tahtosin tietää kannattaako vaan pistää se mekko päälle ja unohtaa poikamainen akti että sais edes jotain tolkkua elämään.
räväkkä rokkipersoona tahtoo tietää onko sellaisia suomalaisia olemassakaan, hiukan ehkä jopa tyttömäisiä poikia jotka eivät pelkää kulkea melko miehekkään mutta silti söpöksi haukutun tytön kanssa.
olen KYLLÄSTYNY siihen kun kaikki tutut ja paras ystäväkin jo sanoo että anna olla, ala vaan "tavalliseksi" kauniiksi tytöksi ja unohda nuo sinun haaveet. ihan outona pitävät mutta en meinaa antaa periksi.
tyhmäähän se on täältä kysellä? ja tähän kellonaikaan ;) mutta tahtosin tietää kannattaako vaan pistää se mekko päälle ja unohtaa poikamainen akti että sais edes jotain tolkkua elämään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä luovuta ikinä, yritän aina parhaasi viimeiseen asti, ole oma itsesi aina. Tyttöpojat ehkä aika vähissä mutta kyllä niitä on, ei ole ehkä niin helppo juttu miehelle myöntää sitä
Varmaan bändeissä ja meikkaavat imagonsa takia. Harvemmin niitä tuolla kadulla kulkee. Rokissa ja metallissahan pitää olla munaa ja miesten näyttää miehiltä. Sä olet itse siis miehekäs nainen ja haluat naisellista miestä? hehe... Ole säkin vaan nainen ihan suoraan ja koita löytää normaali rokkari. Eiköhän rokkareita löydy vaikka millä mitalla.
otan vaikka toimistosihteerin jos hän on persoonaltaan ja aatteiltaan minun kanssani mätsäävä!!
en sanonnut etsiväni juuri toista ROCK persoonaa... vaan yleisesti ajattelin
Nyt et tainnut RokkariM. joko edes lukea alkup. viestiä tai ymmärtää sitä. Kenties henkiset kykysi eivät riittäneet viestin sisältöä käsittelemään, minkä vuoksi en ryhdy vastaustasi tarkemmin analysoimaan (tuskin ymmärtäisit sitäkään), mutta toivon tämän menevän jakeluun: "Ole säkin vaan nainen ihan suoraan" on helvetinmoinen loukkaus kenelle tahansa poikatytölle, ristiinpukeutujalle, transseksuaalille tai muuten ahdasmieliseen normatiiviseen "naisen" kategoriaan sopimattomalle. Jos sinulla ei todellakaan parempaa sanottavaa ole, ole hiljaa.
...niin...
asia todellakin oli hiukan loukkaava mutta pienenä persoonana en sitä uskaltanut sanoa :)
tuli hyvä mieli *kiitos* kun joku ymmärsi tuonkin asian tuolla.
...kauniita poikia taida ihan helposti löytää, ainakaan itse en heitä katukuvasta usein huomaa.Eikä yhteiskunta tunnu suhtautuvan miesten feminiinisyyteen kovin kannustavasti; minua oikein kuvottaa yhteiskunnannan heteronormatiivisuus ja keinotekoinen, teennäinen dikotomisuus. Varsinkin kun en itse mahdu noihin raameihin ja silti väkisin tungetaan ja pakotetaan.
Minä olen aina ollut "tyttöpoika", koska olen kokenut itseni sielultani naiseksi. Ja olen myös saanut kuulla siitä hyvässä ja pahassa: "Olet kuin akka, mutta ruma sellainen."
Siitä pojasta en vain enää ole niin varma, sillä yhdeksännestä luokasta asti olen miettinyt sukupuoli-identiteettiäni ja nyt lukiossa en osaa sanoa, koenko olevani mies vai nainen; taidan olla transgender.
Ihailen aina naisia ja heidän feminiinisyyttään haluaisin olla kuin he (Ihailuni ei kuitenkaan ole millään tavoin seksuaalista; kiinnostun pääosin miehistä). Lisäksi samaistun naispuolisiin henkilöihin. Minulla ei kuitenkaan ole sukuelindysforiaa, enkä tarvitse naisen rintoja (Mietin asiaa välillä, mutta aina lopulta päädyn tulokseen etten tarvi). Haluaisin kehoni ja kasvoni kuitenkin naisellisemmiksi.
Koen olevani hukassa. Olen jo käynyt puhumassa terveydenhoitajan kanssa. Pelkään kuitenkin jos olenkin kulkemassa kohti elämäni suurinta virhettä ja jos haen tutkimuksiin ja minut todettaisiin jotenkin hulluksi.
Tg-diagnoosista ei kuitenkaan löydy mistään juuri mitään tietoa, etenkään siitä minkälaisia hoitotoimenpiteitä voisi saada.
Ja vielä sinulle, rockpoika-tyttö: ole oma itsesi ja niin poikamainen kuin haluat, vaikka helppoa ei sekään välttämättä ole, mutta tyttöpoikana eläminen se on yhteiskunnan painon alla vielä raskaampaa.
aivan minulta itseltäni, anahata, mutta meikä sattuu olemaan fyysisesti nainen. :) henkisesti olen ollut miessukupuolta jo hyvin pitkään. kun sitä aina välillä pysähtyy miettimään niin muistaa, kuinka lapsena(5v) aina häpesi sitä kun leikki poikien kanssa poikien leluilla ja muut tytöt katsoi kummissaan... mutta nyt sitä osaa arvostaa, että tietää mitä on.
tsemppiä sulle myös rockpoika-tyttö.
ei se oo helppoa kun yhteiskunta on tällänen kun on, mutta jos kantaa päänsä rohkeasti pystyssä ollen mitä voi olla niin pärjää kyllä.
itsensä kanssa pitää olla sinut että voi kestää kaiken muun peen mitä päälle heitetään!
Älä liikaa hätäile anahata. Jos aiheet sinua vaivaavat, psykologilla käymisestä saattaisi olla hyötyä; ei sinua hulluksi leimata. Sanoit puhuneesi terveydenhoitajan kanssa näistä asioista. Toivottavasti hän osaa ohjata sinut asiantuntijalle.
On ikävää, että sukupuolella on yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme niin valtava, kaikkeen vaikuttava rooli, ja että useimmat eivät koko asiaa edes huomaa, saati sitten kyseenalaista. Vieläpä viralliset tahot pitävät tilannetta yllä: meillähän ei voi olla edes henkilöllisyyttä ilman sukupuolta. Neuvoisin sinua yrittämään jossain määrin olla välittämättä näistä yhteiskunnan vaatimuksista. Olet vielä nuori; anna ajan kulua ja kuulostele tuntemuksiasi omasta itsestäni. Mutta jos mahdollista, puhu näistä asioista myös psykologin kanssa.
Sanoit, ettet naisruumista (ainakaan kaikilta osin) edes kaipaa. Jotkut teoreetikot ovat muuten sitä mieltä, ettei transsukupuolinen ihminen mitenkään välttämättä automaattisesti inhoa ruumistaan tai esim. genitaalejaan, ellei yhteiskunta saa häntä niin ajattelemaan ("jos sinulla on penis sinun täytyy olla mies" jne.)
Muista myös, ettei sukupuoli sentään ole mikään "luonnollinen" kategoria, vaikka meille kovasti niin uskotellaankin. Sinuakin saattaisivat kiinnostaa (ja ilahduttaa!) Kate Bornsteinin "Gender Outlaw: on men, women and the rest of us" (kirjoittaja on trans-aktivisti) ja Anne Fausto-Sterlingin "Sexing the Body" (kirja käsittelee interseksuaalisuutta eli "hermafrodiitteja" - minkä kautta kirjoittaja havainnollistaa sukupuolikategorioiden epäluonnollisuutta - ja interseksuaalien kohtelua - minkä kirjoittaja näkee heijastavan yhteiskunnan sukupuoliobsessiota).
"Tg-diagnoosista ei kuitenkaan löydy mistään juuri mitään tietoa, etenkään siitä minkälaisia hoitotoimenpiteitä voisi saada."
Transgender-diagnooseja on annettu niin vähän, että hoitojärjestelmäkin hakee vielä uriaan. Tietoa ei oikeastaan ole, sillä jokainen TG-ihminen on erilainen ja haluaa erilaisia hoitoja. Omat tarpeet on päällimmäisenä. Hormonihoitoja ainakin saa, ilmeisesti joitakin leikkaushoitojakin.
Tietääkseni TG voi saada ainakin hormoneja ja rintojenpoiston, ehkä myös sukurauhasten (munasarjat tai kivekset) poiston. Ihan tarkkaa tietoa ei ole, mutta luulisin että siinäkin pyritään etenemään ihmisen omien tarpeiden mukaan.
>>Muista myös, ettei sukupuoli sentään ole mikään "luonnollinen" kategoria, vaikka meille kovasti niin uskotellaankin.>>
Kiitos, kun muistutit. Välillä tulee niin syyllinen olo, kun meikkaa kevyesti kasvojaan ja sitten kohtaa ihmisiä alkaa hävettää ja saatan pyyhkiä meikkiä pois tai koetan peittää kasvoja. Jotenkin sitä häpeää itseään ihmisten seurassa. Kuitenkin koen etten voi elää miesroolissa 100% niinkuin kanssaihmiset.
Kun yrittää ilmaista naiseuttaan, alkaa usein miettiä onko sitä vain pinnallinen ja ahne materialisti, jolle ei mikään riitä. Peilissä on kuitenkin meikatut nuoren miehen kasvot.
Olisi se helppoa, kun tietäisi mitä haluaa ja mitä tehdä.
...entä jos kerranki tekis JUST päinvastoin? ettei ottaiskaa rauhallisesti ja alistuis siihen mitä muut ajattelee vaan olis sitä, mitä tuntee olevansa, tekis niinku tuntee hyväksi! ne jotka ei siedä silmissään hävetköön kun ei kelpaa! oma on menetyksensä. ymmärrän että se on hankalaa ja vaikeaa jos tuntee itsensä syrjityksi mutta sillon pitää aina muistaa että on niitäkin jotka hymyilee kun tulet vastaan meikki kasvoja kaunistaen! miksi taipua yhteiskunnan massanomaisten mielipiteiden ja kategorioiden sekä kriteerejen alle?
rohkeasti vain, ole oma itsesi ja ole ylpeä siitä kuka olet!
...vaikka eihän sitä tottakai saa yliampuakaan juttua :)
TSEMPPIÄ KAIKILLE jotka tahtoo elää omana itsenään. ihailen teitä kaikkia.