Olen kärsinyt noin 3-4 vuotta omituisesta, satunnaisesta, paniikinomaisesta oireilusta. Itse kutsun sitä paniikiksi, mutta en yhtään tiedä onko kyse siitä.
Paniikintunne on todella hurja. Tuntuu kuin irtaantuisin ruumiistani, en oikeastaan tunne fyysisesti mitään ja tuntuu että kuolen ihan hetken päästä. Juttu saattaa alkaa niin että alan ajattelemaan paniikkia jostain syystä, ja sitten se iskee. Ikäänkuin ajatukseni laukaisisivat sen.
Joskus voi mennä kuukausia ilman yhtäkään kohtausta, joskus voi olla montakin kuukauden aikana. Paniikki ei iske koskaan julkisella paikalla, vaan olen yleensä yksin. Usein paniikki iskee ns. pahemmassa krapulassa. Alkoholia käytän täysin kohtuudella, ja tämä krapulapaniikki lienee johtuu juuri alkoholin satunnaisesta liikakäytöstä.
Kohtaus iskee kuitenkin hyvin usein ilman mitään kytköstä alkoholiin. Muuten olen fyysisesti terve, varsinaisia mielenterveysongelmia en usko omaavani, vaikka elämäni onkin ollut hyvin raskasta.
Osaisko kukaan kertoa tai arvella mistä tämä panikointi johtuu ja voiko sille mitään tehdä?
Paniikintunne on todella hurja. Tuntuu kuin irtaantuisin ruumiistani, en oikeastaan tunne fyysisesti mitään ja tuntuu että kuolen ihan hetken päästä. Juttu saattaa alkaa niin että alan ajattelemaan paniikkia jostain syystä, ja sitten se iskee. Ikäänkuin ajatukseni laukaisisivat sen.
Joskus voi mennä kuukausia ilman yhtäkään kohtausta, joskus voi olla montakin kuukauden aikana. Paniikki ei iske koskaan julkisella paikalla, vaan olen yleensä yksin. Usein paniikki iskee ns. pahemmassa krapulassa. Alkoholia käytän täysin kohtuudella, ja tämä krapulapaniikki lienee johtuu juuri alkoholin satunnaisesta liikakäytöstä.
Kohtaus iskee kuitenkin hyvin usein ilman mitään kytköstä alkoholiin. Muuten olen fyysisesti terve, varsinaisia mielenterveysongelmia en usko omaavani, vaikka elämäni onkin ollut hyvin raskasta.
Osaisko kukaan kertoa tai arvella mistä tämä panikointi johtuu ja voiko sille mitään tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minkälainen on kokonaiselämäntilanteesi? Oireesi vaikuttavat siltä, että kaikki ei sittenkään ole aivan kunnossa, vaikka "siltä ehkä näyttää"... Sanoit, että vaikeaa on ollut... oletko työstänyt kunnolla menneen elämäsi, vai oisiko jotain vielä tulossa työstettäväksi? Sellaista, jota et haluaisi kohdata?
Paniikkikohtaukset nousevat usein em. syistä.
Sanotaanko liikoihin yksityiskohtiin menemättä, että koin teini-iässäni ns. normaalia elämää isomman trauman liittyen perhe-elämääni. Asiaa olen työstänyt siitä lähtien, paljon olen onneksi saanut puhua jne. mutta en usko että koskaan pääsen asian yli. Olen oppinut kai asian kanssa elämään, mutta lähtemättömät jäljet minuun on jäänyt. Välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa.
Tämän lisäksi on tietysti ns. normaalit vastoinkäymiset elämässä. Joskus tuntuu että "se mikä ei tapa, vahvistaa" ei ole täysin totta. Ainakin minä olen jotenkin niin hajalla joskus, että pientenkin ongelmien ratkaisu tuntuu ylivaikealta.
Voisiko todellakin olla, että oireilen fyysisesti tämän asian takia..? Miksi oireilu on alkanut vasta viime vuosina, vaikka oletettavasti sen aiheuttaneet traumat syntyivät jo kauan sitten..?
Aika hankala tilanne, ehkä pitäisi etsiä vastauksia ammattilaisilta. Eikö sellaisen avun saaminen tässä maassa kuitenkin ole aika vaikeaa..? Varsinkin kun en ole ihan kamalan sairas...
Kärsin aika samantyyppisistä kohtauksista ja samantyyppisissä tilanteissa. Luulin usein tosiaan, että kuolen niihin ja tuo kehosta irtautumisen tunne oli todella pelottava. Joskus tämä sattui krapulassa, mutta myös muulloin.
Minulla myös on rankkoja kokemuksia nuoruudessa, niistä on kuitenkin useita vuosia aikaa ja hassua oli juuri se, että aloin oirehtimaan vasta paljon myöhemmin, sitten kun asiat alkoivat olla paremmin. Itse olen ajatellut sen niin, että vasta kun asiat olivat hieman paremin, annoin itselleni luvan kokea noita tunteita. Kun ne olivat pinnassa ja akuutteja, niiden käsittely oli niiden tuskallisuuden vuoksi mahdotonta. Jatkuva stressi voi myös mielestäni altistaa näille tuntemuksille, siis ihan fyysinen stressi, kiire ym.
Kävin itse, kärsittyäni noista satunnaisista kohtauksista vuosia, lääkärissä ja minulla diagnosoitiin lievä paniikkihäiriö, enemmän minulla oli yleistä ahdistuneisuutta, masennustakin. Mutta jokatapauksessa olin iloinen että menin, koska jäi se pelko pois, että olisi fyysisesti jotain vikaa. Nyt noin pahoja kohtauksia ei ole tullut useisiin vuosiin, vaikka lääkehoitoa käytin vain vähän aikaa.
Mene ihmeessä lääkäriin ja kerro oireistasi, tekevät varmasti normaalit testit,varmistavat ettei ole fyysistä syytä ja saanet helpotusta oireisiisi. Usein puhuminenkin asiantuntijoiden kanssa helpottaa.:)