Mulla on ollu jo kauan yli puoli vuotta hirvee vauvakuume.=) Täytän kohta 18 ja kokemusta kyllä on ihan hirveenä lasten hoidosta ihan vauvasta kouluikäiseen. Mutta ollaan täs puntaroitu asiaa. Oon seurustellu reilusti yli 2 vuotta ja ollaan asuttu melkein koko aika yhdessä ja avomiehellä on myös kauhee vauvakuume.. Tunnen kyllä että olisin valmis kaikkeen mitä lapsi tuo mukanaan, en ole mikään bilehiiri että pitäisi jatkuvasti olla bilettämässä ja olisin valmis jättämään sen lapsen tähden. Keväällä valmistun joten koulukaan ei jäisi kesken.. Onko muita jolla on sama tilanne?
Hirvee vauvakuume
Marppa6
4681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaikka oletkin nuori. mun esikoinen syntyi kun mä olin 17. vakkari työ oli (hoidin lapsia) mutta asuimme vanhempieni luona. lapsen syntymän jälkeen vasta päästiin omaan kotiin ja miehellä alkoi työn haku.se oli raskasta aikaa mutta selvittiin. poika on nyt 15v,ja kaikki on menny ihan mukavasti,murkkuikää vaan pukkaa. mitään en ole katunut edes sitä,ettei sitten pojan isän kanssa jatkettu yhteistä elämää saman katon alla. johtunee siitä että oltiin niin nuoria,kun ruvettiin perhettä perustamaan. väleissä ollaan kuitenkin vielä molemmilla omat elämät:) ei sun ikä oo mun mielestä este jos tunnet olevas valmis...
vielä mikään pitkä aika ole kuumeilla. Meillä harkittiin jo koiran hankkimistakin puolitoista vuotta. Vauvakuume oli päällä kolme vuotta ennen kuin alettiin itse yritykseen. Hätäilemällä ei hyvä tule...
Nyt vaan on tullut aivan sietämättömäksi.. =) ja asiaa on harkittu jo melkein vuoden päivät..
Itselläni puhkesi orastava vauvakuume 17-kesäisenä. Päädyin lukion jälkeen pariksi välivuodeksi töihin ja lapsi syntyi, kun olin 21-vuotias.
Vaikken ollut bilehile, hirmuinen uran tavoittelija tai muu vastaava, tunnen kasvaneeni parin vuoden aikana hurjasti - lapsen ansiosta.
Vaikka olin lapsen tullessa "jo" 21, eikä baariin liiemmin tehnyt mieli, tuntuu nyt silti siltä, että olisi sitä voinut vielä paljon asioita tehdä tuon isukin kanssa kahdestaankin. Toki poikaa rakastan yli kaiken ja olen onnellinen perheestäni, mutta nyt kun sitä kahdenkeskistä aikaa ei ole, on jälkiviisaasti huomannut, miten paljon saattoi nauttia kaikesta siitä huolettomuudesta (siideriä ja elokuviin menoa, omaa shoppailua ilman itkevää lasta ja kärttyistä miestä...tiedät kyllä).
Mitään pahaa en voi sanoa lapsitilanteesta nuorena, mutta ennen kuin laitat haikarakäynnin tilaukseen, käytä kaikki mahdollinen aikasi pyörien, mennen ja tehden. Se oma aika on jälkikäteen kortilla ja erityisesti nuorella ihmisellä se voi ottaa välillä kovillekin.
Nim. Haluan elokuvateatteriin. :D