Meillä on 6 viikon ikäinen vauva, joka on ollut syntymästään asti täysimetyksellä. Maito nousi jo sairaalassa ja vauvan paino lähti niin ikään hyvin nousuun jo kotiutumisvaiheessa.
Ensimmäiset viikot menivät hyvin, mutta pari viikkoa sitten alkoivat huutokonsertit. Joka syönnin jälkeen kitinää ja natinaa ja vähän ajan päästä karjumista täysin palkein niin, että session päätteeksi vauvalla oli jo äänikin aivan käheä. Neuvolassa epäiltiin koliikkia, sillä paino nousi edelleen jonkin verran.
Osteltiin Rela-tipat ja Cuplattomat ja kanniskeltiin neitiä yöt ja päivät ja huuto sen kuin jatkui.
Kävipä sitten niin, että jouduin sairaalaan tutkimuksiin koko päiväksi, enkä tietenkään voinut ottaa vauvaa mukaan. Rintamaitoa en ehtinyt saamaan talteen koko päivän varalle, joten neuvolan siunauksella kokeilimme Tuttelia. Neuvolatäti käski testata pulloruokintaa jo etukäteen, sillä kaikki täysimetetyt eivät halua syödä pullosta.
Sairaalapäivääni edeltävänä iltana mies latasi pullon Tuttelia täyteen ja olisittepa nähneet, miten vauva kahmaisi putelin itselleen ja ryysti 120 ml hulauttaen kurkustaan alas, huokaisi kerran ja nukahti saman tien! Ei huutoa, ei kitinää!
Nyt olemme antaneet lisämaitona Tuttelia yötä vasten ja pari kertaa myös päivällä, aina imetyksen jälkeen ja neito nukkuu pitkät unet ja huuto on loppunut kuin seinään. Itkee kyllä nälkäänsä, mutta syötön jälkeen on niin iloinen vauva, ettei paremmasta väliä.
Jos jollain on ongelmia "koliikki"-vauvan kanssa, niin itse suosittelisin kokeilemaan ainakin kerran lisäravintoa ja katsomaan, mitä tapahtuu, sanoivatpa imetysfanaatikot mitä lystää. Itsestäni tuntuu vieläkin karmealta, että vauva on huudellut nälkäänsä ja olisi huudellut ties miten monta kuukautta, jos olisin pidellyt kiinni täysimetyksen ideasta.
Kokeilu ei imetystä suista raiteiltaan, enkä itsekään ole imetystä lopettanut, mutta lisäravintoa annan jos vauva alkaa itkemään jo rinnalla ja turhautuu. Näköjään sitä maitoa ei tilaamallakaan kaikilta tarpeeksi tule, väitettiinpä mitä tahansa.
Ensimmäiset viikot menivät hyvin, mutta pari viikkoa sitten alkoivat huutokonsertit. Joka syönnin jälkeen kitinää ja natinaa ja vähän ajan päästä karjumista täysin palkein niin, että session päätteeksi vauvalla oli jo äänikin aivan käheä. Neuvolassa epäiltiin koliikkia, sillä paino nousi edelleen jonkin verran.
Osteltiin Rela-tipat ja Cuplattomat ja kanniskeltiin neitiä yöt ja päivät ja huuto sen kuin jatkui.
Kävipä sitten niin, että jouduin sairaalaan tutkimuksiin koko päiväksi, enkä tietenkään voinut ottaa vauvaa mukaan. Rintamaitoa en ehtinyt saamaan talteen koko päivän varalle, joten neuvolan siunauksella kokeilimme Tuttelia. Neuvolatäti käski testata pulloruokintaa jo etukäteen, sillä kaikki täysimetetyt eivät halua syödä pullosta.
Sairaalapäivääni edeltävänä iltana mies latasi pullon Tuttelia täyteen ja olisittepa nähneet, miten vauva kahmaisi putelin itselleen ja ryysti 120 ml hulauttaen kurkustaan alas, huokaisi kerran ja nukahti saman tien! Ei huutoa, ei kitinää!
Nyt olemme antaneet lisämaitona Tuttelia yötä vasten ja pari kertaa myös päivällä, aina imetyksen jälkeen ja neito nukkuu pitkät unet ja huuto on loppunut kuin seinään. Itkee kyllä nälkäänsä, mutta syötön jälkeen on niin iloinen vauva, ettei paremmasta väliä.
Jos jollain on ongelmia "koliikki"-vauvan kanssa, niin itse suosittelisin kokeilemaan ainakin kerran lisäravintoa ja katsomaan, mitä tapahtuu, sanoivatpa imetysfanaatikot mitä lystää. Itsestäni tuntuu vieläkin karmealta, että vauva on huudellut nälkäänsä ja olisi huudellut ties miten monta kuukautta, jos olisin pidellyt kiinni täysimetyksen ideasta.
Kokeilu ei imetystä suista raiteiltaan, enkä itsekään ole imetystä lopettanut, mutta lisäravintoa annan jos vauva alkaa itkemään jo rinnalla ja turhautuu. Näköjään sitä maitoa ei tilaamallakaan kaikilta tarpeeksi tule, väitettiinpä mitä tahansa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moi,
Itsellä ei henk.koht.kokemusta asiasta, mutta:
sukulaiseni epäili että pienellä vauvalla on koliikkia(kertoi kaikille sukulaisille), kun vauvaa vain itki ja natisi. Jonkin ajan päästä kuulin, että itkut olivat loppuneet, kun vauva alkoi saamaan rintamaidon lisäksi korviketta. Eli se koliikkiepäilyistä :).
ja huolehtiva äiti olet!!! Hyvää syksyn jatkoa teille.
kokeilla tuota lisäravintoa, mutta! Ihottumat lehahti poskiin heti kun oli Tuttelia saanut. Siihen jäi meidän talossa kokeilut, ja yöllä huudetaan ja syödään edelleen jatkuvasti.
Oletko kokeillut vaihtaa merkkiä?
mutta poika ei suostunut NANia ottamaan. En ole uskaltanut uudestaan yrittää, kun pelkään sitä allergiaa. Omassa perheessäni on ollut tosi tosi pahoja allergioita, niin en uskalla kovin paljon altistaa. Nyt olen sellaisella kokeilulla, että jätin itse KAIKKI maitotuotteet pois ruokavaliosta ja katson auttaako se. Tuntuu että pahimmat itkut on jäänyt ja masuvaivat helpottaneet paljon, mutta yöllä on kuitenkin vielä nälkä koko ajan. Ajattelin seuraavaksi kokeilla tämän maidottoman dieetin lisäksi antaa jotain sosetta iltaisin... jos pitäisi nälkää paremmin.
meillä sama juttu et lisämaitoa syötön jälkeen ja iltasin enemmän. poika nukkuu huvin yönsä ja vain kerran herää syömään aamuyöstä. nukkuu yhteenputkeen n.5tuntia öisin. poika on nyt 1.5kk.
Hei.
Meillä kävi myös niin, että tyttö alkoi reilun 3 kk iässä aina tissin jälkeen olemaan itkuinen ja levoton ja aina nukahti itkien ja monta kertaa piti hyssytellä. Öisin söi todella useasti ja olin 3 viikon jälkeen ihan poikki.
Täällä palstoilla sai kuulla, että "jatka jatka, kyllä se siitä","vauvan pitää yöllä syödä noin useasti","se vain kasvattaa maitomäärää". Mutta näin ei ollutkaan vaan vauva ei saanut tarpeeksi ravintoa ja kaikki itkut ja levottomuus johtuivat siitä. Niinpä 3 viikon taistelun jälkeen antauduin ja siirryttiin osittaisimetykselle ja nyt anneaan kokonaan korviketta, neiti on pian 5 kk.
Kaikki iltaitkut loppuivat siihen! Tyttö on itse aurinko päivisin ja illalla nukahtaa pullon jälkeen itsekseen. Kuinka ihanaa!
Eli kehotan äitejä luottamaan vaistoihinsa ja kuuntelemaan vauvaansa. Ei se korvikkeen antaminen mitään syntiä ole. Äidin ei tarvitse elää jaksamisensa äärirajoilla ja jos vauvankin olo siitä helpottaa niin sehän se tärkeintä on. Katunut en ole päivääkään, rintamaito ei yksinkertaisesti riittänyt ravinnoksi. SIlle en voi mitään.
aniz
Minustakin täysimetyksen ihannointi niin ihmeellisen "luonnollisena" asiana alkaa lähenemään jo luonnottomuutta, jos oleellisinta onkin imetys, eikä se, että lapsi saa nälkänsä tyydytettyä.
Yksikään aikuinen ei suostuisi olemaan viikkotolkulla nälässä vain siksi, että ruoka pitäisi saada "oikeasta paikasta", jos kevollista ruokaa on kuitenkin tarjolla. Tyyliin "City-Market on rempan takia kiinni, paastoan ennemmin kuin menen Prismaan".
Oikein tekee hyvää lukea tällaisia "kiihkottomia" juttuja imetyksestä/imettämättömyydestä!
Ja kun aina tuppaa unohtumaan niiltä "imetä, imetä, sillä sitä maitoa tulee" -tyypeiltä, että univaje ja väsymys ja stressi estää maidontuloa! Ja nämä asiat vain kertakaikkiaan tulevat juuri siitä, kun yrittää imettää viikkotolkulla ja aina vain itketään ja valvotaan. Se on sellainen kierre johon kukaan ei halua tahallaan joutua. Ei pitäisi syyllistää niitä, jotka jo ennestään kärsivät.
On kuule just niinkuin miedän tarina, paitsi että Mua ei kukaan uskonut että mulla ei tule tarpeeksi maitoa. Yritin kaikille selittää, että miksi sitten vauva hiljenee kun sai aluksi 20 ml lisämaitoa kerrallaan, sitten 40ml jne.. ?? Kyllä oli toisaalta huono omatunto kun ei OSANNUT / HALUNNUT imettää ?!? mutta hyvä omatunto koska älysin olla pitämättä poikaa nälässä. Todellakin ne imetysfanaatikot niinkuin sanot -- ei ne usko että jollain EI tule tarpeeksi maitoa. Pitää vaan imettää ja imettää ja koko perheen itkeä vuorokaudet ympäri.. Voi sentään, nyt ihan itkettää monen muunkin vauvan puolesta.. että jos se ainoa masuvaiva onkin nälkä. :.( Meillä kävi niinkuin peloteltiin, että vauva ei sit enää huolinut rintaa ollenkaan, vaan vain pullon. Silti on täysin terve, reipas, iloinen, täysin allergiaton poika jolla ei ole ollut yhtään korvatulehdusta, ja aniharvoin hoidosta pois sairauden takia! Ja isi tykkäsi kovasti kun sai myös syöttää vauvaa jo pienenä.