...ja vihdoinkin sen käsitän...
Sain viimein tehtyä se askeleen, että hain uutta työpaikkaa. Nykyinen työni ei ole sitä, mitä haluan asiakkaille tarjota omalla naamallani ja persoonallani. Työkaverit ovat enimmäkseen huippuja, ihmisinä, mutta se työ! Kaukana siitä minkä koen "omaksi" jutukseni.
Mutta on se vaan outoa, pelottavaakin, miten ihmisiin ja niihin duunipaikan seiniin (kärjistys :D) kiintyy kaikesta huolimatta. Olen viettänyt siellä muistorikkaat pari vuotta, oppinut ja kokenut paljon. Olen vihannut sitä paikkaa joinakin päivinä ja hetkinä sydämeni pohjasta, mutta toisaalta viettänyt siellä myös hauskoja hetkiä ja saanut onnistumisen elämyksiäkin.
Tämä on ollut pitkäaikaisin työpaikkani, ja kyllä se vaan niin on että jotenkin siihen on kiintynyt. Ehkä vähän niinkuin ihminen voi kiintyä juoppoon tai muuten huonosti kohtelevaan puolisoonkin. Lähteminen tuntuu tavallaan niin vaikealta, vaikka sen tajuaakin että se on ainoa oikea ratkaisu.
Kiva, jos jaksoit lukea vuodatukseni loppuun :) Ja hyvää syksyn jatkoa kaikille työhönsä tyytyväisille ja tyytymättömille...
Sain viimein tehtyä se askeleen, että hain uutta työpaikkaa. Nykyinen työni ei ole sitä, mitä haluan asiakkaille tarjota omalla naamallani ja persoonallani. Työkaverit ovat enimmäkseen huippuja, ihmisinä, mutta se työ! Kaukana siitä minkä koen "omaksi" jutukseni.
Mutta on se vaan outoa, pelottavaakin, miten ihmisiin ja niihin duunipaikan seiniin (kärjistys :D) kiintyy kaikesta huolimatta. Olen viettänyt siellä muistorikkaat pari vuotta, oppinut ja kokenut paljon. Olen vihannut sitä paikkaa joinakin päivinä ja hetkinä sydämeni pohjasta, mutta toisaalta viettänyt siellä myös hauskoja hetkiä ja saanut onnistumisen elämyksiäkin.
Tämä on ollut pitkäaikaisin työpaikkani, ja kyllä se vaan niin on että jotenkin siihen on kiintynyt. Ehkä vähän niinkuin ihminen voi kiintyä juoppoon tai muuten huonosti kohtelevaan puolisoonkin. Lähteminen tuntuu tavallaan niin vaikealta, vaikka sen tajuaakin että se on ainoa oikea ratkaisu.
Kiva, jos jaksoit lukea vuodatukseni loppuun :) Ja hyvää syksyn jatkoa kaikille työhönsä tyytyväisille ja tyytymättömille...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaan työpaikkaa vaiko ihan kokonaan alaa?
Rohkaistuin vasta eilen hakemaan parempaa työtä, vielä en ole uutta työtä saanut. Mutta samalla alalla jatketaan, toivottavasti haastavammissa tehtävissä :)
Olin töissä ravintolassa, jossa kanta-asiakkaat alkoivat olla esimiesasemassa. Henkilökunnalla ei ollut lopulta minkäänlaista auktoriteettia ja paikan omistaja kehoitti tekemään niinkuin asiakkaat haluavat, koska raha tuli heiltä. Eli siis; sammuneet saivat nukkua kabinetissa, tuplia piti myydä, velaksi piti myydä, piikkejä oli joillain monen sadan euron edestä. Jos lopetti viinan tarjoilemisen puolisammuksissa olevalle kantikselle, sai haukut tyyliin "vitun lehmä, tuo sitä vitun viinaa ja vähän äkkiä... soitahan likka omistajalle, niin tiedät missä mennään." Huh! En ole enää töissä kyseisessä "ravintolassa".
Älä nyt saatana itke jonkun perkeleen paskaläävän perään,siis ihmiset, teitä kusetetaan ja oikein kunnolla, jumalauta kun menette palkkaa lisää pyytämään niin sanotaan että ei sota yhtä miestä kaipaa mutta juhlapuheissa olette niin saatanan tärkeitä,vittu, se on vaan kusetusta, ole iloinen, minä ainakin olen puolestasi, jos olet löytänyt mielekkäämpää työtä, oletko muuten kuullut Mikko Perkoilan kappaleen "Meidän mies",se sopii myös kuin nyrkki silmään tai mora maksaan, mitä tulee suomalaiseen fucking työ-elämään.
Jep, näin onnellisesti kävi. Voihan se olla että 'kun lähtee sutta pakoon niin tulee karhu vastaan' kuten vanha sanonta kuuluu, mutta välillä on vaan pakko ravistella itsensä liikkeelle kun alkaa liikaa turruttaa, vituttaa ja ahdistaa.