kuin moni äiteistä ei hermustu päivisin lasten kanssa???onko hermoja???
hermot
kireellä
11493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikö oleellisempaa ole se mitä tekee kun hermostuu..? Lapsen on ihan hyvä nähdä inhimillisiä tunteita myös äidiltä, niin kuin lapsen itsekin tulee saada näyttää tunteensa.
Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki teot eivät todellakaan! Aikuisen pitäisi jo olla oppinut tunteiden hallintaa ja kyetä sillä saralla olemaan mallina jälkikasvulleen.
Kunpa en hermostuisi joka päivä... Viimeeksi 10 minuuttia sitten, kun lapset eivät pysyneet sängyssä.
Kun 2-vuotiaan uhma loppui, 6-vuotiaalla se alkoi. Ihan käsittämätöntä kiukkuilua tyhjästä. En jaksa olla kiukkuamatta minäkään; mutta kun nätti pyyntö ei auta, on volyymia nostettava, olen huomannut.
Ehkäpä hermostuttaminen kuuluu kaikkien lasten normaaliin kehitykseen, siis aikuisten hermostuttaminen. Toki aikuisen on aina muistettava että hän on aikuinen ja hän ei hermostu "provosoinnista".
Monestihan se on lapsen taholta aikuisen jakamattoman huomion hakemista.
Hermostu voi toki "oikeista" asioista.
Yksi varteen otettava keino on ennaltaehkäisy.
Toki tiedän sen päivittäisen työmäärän ja jaksamisen rajan joka aikuisella on.
Aina itselläni jaksamista lisää ajatus että olen itse halunnut lapseni osaksi elämääni. Lapset tarvitsevat vanhempiaan koska eivät muuten pysty elämään ja kehittymään tässä maailmassa
Itselläni on 4 ja 6 -vuotiaat pojat jotka ovat sanoisinko, melko "reippaita".
Olen huomannut että tietynlaiset rutiinit helpottavat paljon lapsen jaksamisessa päivän mittaan.
Voin omalta osaltani kertoa miten esimerkiksi minä vältän "sängyssä pysymisen ongelman".
Lapsilleni luen joka ilta sadun, jonka jälkeen
laulan lapsilleni iltalaulut. Aika työlästä itselle, vai onko ? Minusta mitä loistavin tapa viettää aikaa rakastamieni lasten kanssa.
Ja yö on aikuisen "omaa" aikaa valmistelle seuraavan päivän ruot, laittaa pyykit jne.
Muistakaa kaikki että silloin kun oma lapsi kaikkein eniten koettelee hermoja. Varmin tapa saada tilanne haltuun on ottaa lapsi syliin ja kertoa hänelle miten paljon häntä rakastaa.....
tämä oli ihanasti kirjoitettu!niin meilläkin tehdään isä lukee sadun niin vain joka ilta ja äiti tekee illan muut hommat.pitäs vain muistaa että lapset on LAPSIA. ;)
Oikein hyvä kirjoitus, silti on pakko korjata ekaa lausettasi.. ;)
"Ehkäpä hermostuttaminen kuuluu kaikkien lasten normaaliin kehitykseen, siis aikuisten hermostuttaminen."
Mielestäni lastenkin hermostuminen pitäisi olla sallittua, siinä missä aikuisenkin. Ehkä tätä mieltä olet sinäkin..
Ensimmäinen kirjoitus oli myös hyvä; on tosiaan merkitystä sillä mitä tekee kun hermostuu..
on jo melko pitkälle vietyä
(etten sanoisi sairasta) ettei kotitöitäkään voi tehdä lasten hereillä ollessa, kuten eräs isä tässä kirjoittaa. Hyvä lastenkin tottua kotitöihin ja siihen että ne kuuluvat normaaliin elämään. Iltasadut ym. luen toki itsekin, mutta eihän nyt lapsen elämän tarvitse pelkkää laulua ja leikkiä olla.
ruma kirjoitussävy..?
Mielestäni tuo isä ei kirjoittanut etteikö kotitöitä voisi tehdä lasten hereillä ollessaKIN? Meillä niitä ainakin riittää hereilläoloaikaan että silloin kun lapset nukkuvat.. Paljon tehdään yhdessä lasten kanssakin kotitöitä, mutta ei minua häiritse jos ½ tuntia-tunnin pesen pyykkiä tms. kun lapset ovat menneet nukkumaan (klo 20 jälkeen)! Mitä se keneltäkään sitä paitsi on pois jos jollekin sopii pidempäänkin touhuta? Jokainen kai tekee omalla tavallaan nämä hommat?
Ei meilläkään lasten elämä ole pelkkää leikkiä ja laulua..
..välillä myös hassutellaan ja luetaan kirjoja. :)
Asenne on tärkein!
ainakaan kovin pahasti, mut melkeen joka toinen päivä jotain sattuu mistä alkaa otsasuoni kiristyyn =D mut sitä se on tää elämä, opetellaan tulemaan juttuun toistemme kanssa ja lapset opettelee neuvottelu- ja riitelytaitoja ja kokeilee niitä rajoja. ja kenenkäs kanssa ne niitä parhaiten oppis ellei kaikkein rakkaimpien ja turvallisimpien ihmisten kanssa =)
eikä tuo hermostuminen nyt vaarallista ole, kunhan muistaa jättää sen "huutoasteelle" (kiinni ei saa käydä!) ja kun painekattila on pihissyt niin puhutaan asia juurta jaksain läpi ihan rauhallisesti ja perusteellisesti.
"eikä tuo hermostuminen nyt vaarallista ole, kunhan muistaa jättää sen "huutoasteelle" (kiinni ei saa käydä!)"
Lisäisin tähän lauseeseen vielä, että myös sanoilla voi saada aikaan pahaa jälkeä. Ja huutaminen on astetta rankempi ilmaisutapa kuin äänen korottaminen.
Henkisestä väkivallasta kärsii varmastikin vähintään yhtä lapsi moni kuin fyysisestä väkivallasta!
Satunnainen huutaminen tuskin ketään vaurioittaa, mutta sanat voivat vaurioittaa.. Samoin kuin JATKUVA huutaminen.
Näin ajattelisin.
musta tuntuu että olin lapsena ja olen edelleen ihan älyttömän herkkä. Ihan pienikin asia jäi mieleen.
Itkettää vieläkin esim. se, kun olisin 13 vuotiaana halunnut tehdä perheelle yllätyssalaattia ja äitini sanoi että "äläkä sitten koko kurkkua käytä omiin sörsseleihisi".
Tuo lause soi usein päässäni ja siihen loppui kiinnostukseni yhdessä tekemiseen ja ruoan laittoon. Ärsytti se kun ei arvostettu.
Jotkut lapset voivat olla näinkin herkkiä. Mistä lie johtuu...
kyllähän se niinkin on että ei saisi huutaa mutta mitä aikuinen voi sitten tehdä jos esim,,16 vuotias poika uhmaa eikä kertakaikkiaan tottele kaunista puhetta??se menee vaan väkisinkin huutamiseksi ja joskus se toimii toisinaan edes se ei toimi..kiinni EI saa käydä missään tapauksessa sen minäkin allekirjoitan mutta häpeäkseni pakko tunnustaa että tulee huudettua lähes päivittäin..tosin osaan sitten riidan jälkeen selittää senkin miksi huusin ja että rakastan sinua jne...