..että tulen hulluksi. Rakastuin sinuun, etkö usko vai eikö sillä ollut merkitystä? Haluaisin niin vastauksia ja samalla pelkään niitä enemmän kuin mitään, haaveissa kaikki on turvallisempaa. Miten olin niin idiootti, että annoin tunteilleni vallan kaiken ollessa sekaisin jo valmiiksi. Nyt kärvistelen ikävissäni, vaikka aikaa kulunut.
En uskalla kohdata sinua, koska tiedän kuinka pelkkä nimesi kuuleminen saa minut sekaisin. Et ehkä edes halua enää nähdä, pelkkä ajatus tuntuu niin pahalta. Sinulla olisi kyllä ollut siihen mahdollisuus. Sydän ei suostu uskomaan, kuinka olisi jo aika luovuttaa, mitä ihmettä sille teit?? Järjestä nyt puhumattakaan, sehän tunnetusti katoaa läheisyydessäsi sekunnin murto-osassa..
En ole ylpeä itsestäni, olen onneton, enkä jaksa enää. Jos yrittäisinkin vaihteeksi vihata sinua.
En uskalla kohdata sinua, koska tiedän kuinka pelkkä nimesi kuuleminen saa minut sekaisin. Et ehkä edes halua enää nähdä, pelkkä ajatus tuntuu niin pahalta. Sinulla olisi kyllä ollut siihen mahdollisuus. Sydän ei suostu uskomaan, kuinka olisi jo aika luovuttaa, mitä ihmettä sille teit?? Järjestä nyt puhumattakaan, sehän tunnetusti katoaa läheisyydessäsi sekunnin murto-osassa..
En ole ylpeä itsestäni, olen onneton, enkä jaksa enää. Jos yrittäisinkin vaihteeksi vihata sinua.
Vastaukset 18
Vanhimmat
minä............ olen täällä sinua varten. yksin minä. tunteet pinnassa tärisen täällä... en itke juuri nyt. :(
hengitä nyt välillä ja mene ajoissa nukkumaan tuon hulluutesi kanssa.
Samat sanat niin kuin omia ajatuksia!!
että jollain muulla on samanlainen tilanne kun mulla... toi ap viesti vois olla mun kirjottama.
Täällä yksi mies kaipailee...
Tyypit, jotka ei suoraan sano,mitä ajattelevat, en kaipaa niitä. Painuka homohelvettiin. Niitä täällä pyörii jo ihan tarpeeksi. Ja pahin on se Stockan alusvaateosaston poliisitappajahomo. Onnea poliisikuulusteluihin!
siltä ainakin vaikuttaa
Jos tuo olisi hänen kirjoittamansa, ymmärtäisin häntä täysin. Tosin hän
on niin poliittisesti korrekti, että kaikesta voi ymmärtää muutakin...
Nyt kun ajattelen, tuo kuvauksesi voisi olla jopa lähimpänä.. Tai ei voi
olla, enhän ole mielestäni millään tavalla ihmeellinen. :/
Kaikesta voi siis päätellä noin, mutta ymmärsn kyllä päin vastoin.
Siitä siis välttely, vaikka en itsekään voi kuvailla tunteitani :)
Kamalaa, mutta hetken kuluttua niin ihanaa!
Taitaa olla aka mennä nukkumaan... Krrhhhh!!
Käy katsomassa tuolla Ihastuminen-palstalla eräs runo, jonka kirjoitin..
Itse en ole mikään innokas näyttämään tunteita, mutta tuo runo kertoo
niistä murto-osan. Siis vähän pintaa...
Tää asioiden pyörittäminen netissä ei edistä mitään, mutta ompa
ainakin joku kanava kertoa tunteista..
Vahinko, etteivät silmäni ole taivaan siniset. Hänen silmänsä kylläkin. Toivottavasti runosi saavuttaa oikean.
En minä tosissani uskonutkaan, että juuri hän tänne sattuisi eksymään. Halusin vain purkaa sisintäni. Uskomaton sattuma olisi, jos täältä juuri oikean ihmisen tavoittaisin. Sain huonon omantunnon miettiessäni, että joku vastauksista saattaisikin olla minulle ja ohittaisin sen...
Kaikki keskeiset vastaukset olen Sulle ymmärtääkseni antanut. Virheitähän tehty puolin ja toisin ja moisista viisastuttu. Täytyisi se keskeinen asia vihdoin saada toimimaan- kommunikaatio. En voi sitä yksinäni junailla.
On äärettömän tuskallista jos jäät vain asumaan haaveisiisi ja annat mun valua elämässäni varjojen puolelle vain sen takia, ettei uskalla ottaa vastuuta tunteistaan ja sitä kautta toisestakin, johon tunneraktiota rakkauden muodossa on vahvasti istutettu. Elämäni on täysin jumissa, koska me emme kommunikoi. Yksinäni en pysty Sinuun ottamaan yhteyttä. Itsesikin olisi tehtävä jotain. Kaikkihan tätä ihmettelevät ja olen hyvinkin havainnut kuinka joskus taannoin syyttävä sormi on jopa lynkkausmielessäkin osoitellut yksistään vain suuntaani. Koko syheröinne spagetti kastikkeineen on tietenkin molempien osaltaan aikaansaamaa ja samalla tavalla se on myös purettava. Mykkä monsteri on päässyt muodostumaan väliimme. Sitä on turha pelätä, koska se ei syökse tulta, ei edes nuku. Se on vain varjohahmo, jota mielessäsi kammoksut.
Odottelen vain sitä katkenneen yhteydenpitomme jälleenkattausta ja sitä kautta koko vyyhdin aukenemista väliltämme. Ei ole mitään mieltä mainitsemissas yrityksissä unohtaa tai vihata. Sydän ei luovuta, vaan kertoo mitä tulisi tehdä. Sydäntään kuunteleva tuntee anteeksiannon voiman, koska varsinainen vika ei ole YKSIN kenenkään, vaan vajavaisen tietojen turvin tehtyjen virheliikkeiden kokkaamattomassa sopassa.
Pelkäät ja häpeilet ihan turhaan lähestymistä pitkän tauon jälkeen. Inhimillisiä tässä vain olemme ja parhaan selvyyden saamme, kun pääsemme rauhassa itse keskutelemaan ja sitä kautta ymmärtämään toisiamme. Luulen jo pitkälti ymmärtäväni Sun valintojasi toimia kuten tuolloin parhaaksi näit. Itsekään et tarkkaan osaa sitä eritellä, mutta kertomalla näkemyksiäs valaiset kuitenkin jo entisestään hahmottamaani.
Tärkeintä on kuitenkin tämä hetki ja tuleva. Sitä silmäillen on kommunikointi se maaginen avainsana nyt ja aina. Siitä tulisi aloittaa. Ei ole syytä olla enempää onneton.
-Rakkaudella Tulitukalle-
...Miten mä saisin niin paljon voimia?...Muuttaa tätä elämäni suuntaa parempaan jonka päämääränä olisit sinä...Arvaa olenko yrittänyt? Mua pelottaa jotkut asiat niin paljon....vaikka yritän antaa itsestäni kaiken...en siihen kykene. Tiedän yhden keinon millä tämä vyyhti aukeaisi...Kun vaan ottaisit yhteyden ja sanoisit että välität minusta ja haluat minut juuri tällaisena kuin olen...lapsineni...kaikki aukeaisi hetkessä. Enään ei olisi mitään syytä epäröidä....sanoisit vaan että rakastat ja haluat minut! Se vaatii että SINÄ otat yhteyttä ensin. Minä olin se joka viime kerralla yritti ottaa yhteyksiä...etkä vastannut vaan vaikenit taas! Mitä he***ttiä mun tulisi tuollaisesta päätellä? Tuli sellainen olo ettei sua kiinnosta pätkän vertaa minä tai tekemiseni...
Mä oikeasti välitän susta hirmu paljon ja olen haaveillut niin monista aioista joita voisimme yhdessä tehdä...kunhan pääsemme toistemme kaikkuun...
-Tulitukkasi-ko?-
sinua kohtaan on aivan samat, olen luovuttanut, kun en jaksa muuten eteenpäin. En uskalla kohdata sinua enää, koska saatan tehdä jotain, mitä katuisin myöhemmin.Sinulla on paikka tuolla ajatusten lokerossa aina ja se putkahtaa sieltä esiin, aina vaan voimakkaapana. Ja sinä tiedät sen.....
Toivon vaan, mutten tiedä. En halua, että luovutat! Mitä pelkäät tekeväsi ja mitä katumista siinä olisi? Ajatuksissani olet sinäkin ja sydämessä, aina..
rakastan silti vielä häntä..Siis tiedät kyllä ketä(enemmän) ja silloin loukkaisin sinua taas!
silti sitä pelkää, sitä pelkään että miten sä vielä tuhoat mua lisää. Ikinä en oo sanonut ettei olis muita ollut ennen sua... mutta mä en kysele enää.
rakasta..... sori vaan...
Jatkan pääni seinään takomista, jos se vaikka altistuisi vastaanottavaisemmaks järjelle. Jatka sinä tunteidesi selvittelyä, teen samoin..