Tina istuskeli kahvilassa, nautiskeli suloisenväristä ja kuumaa lattea ja katseli katuja, jonka vieressä vesi valui viemäriin. Sade ropisi ikkunaan, ja ne valuivat ikkunaa alas kuin kyyneleet. Ovesta astui sisään sadetakissaan oleva Samantha. Tina huokaisi, nojasi käteensä ja pyöritti lusikkaansa latessa. Samantha asettui istumaan Tinaa vastapäätä.
''Hei!'', Samantha huusi tohkeissaan.
''Moi..'', Tina mumisi, hän vihasi Samanthaa.
'' Mennäänkö kävelylle?'', Samantha kysyi ja kaivoi hikipantaa laukustaan.
'' Ihan sama..'', Tina huokaisi ja hörppäsi latesta viimeiset pisarat, tarttui takkiinsa ja veti sen kiinni. Astuessaan ovesta ulos Tina tunsi kylmät pisarat niskassaan, kaivoi laukustaan sateenvarjon ja avasi sen. Samantha viittoili Tinalle viemärin päällä. Tinaa hermostutti. Hän vihasi Samanthaa niin paljon. Hän puristi hampaitaan, ja toivoi että viemärin kansi pettäisi. Niin tapahtui. Viemärin kansi petti ja Samantha tippui viemäriin. Tina oli hädissään. Oliko hän tämän tehnyt?
Samanthan kirkuessa haisevassa viemärissä Tina tarttui viemärin kanteen, ja asetti sen paikoilleen ja liukeni pois paikalta vähin äänin.
Samantha kirkui. Tekikö Tina todella hänelle tämän? Parhaalle ystävälleen, vaikka usein he riitelivätkin. Samantha huusi apua, mutta kukaan ei kuullut. Lopulta Samantha kyllästyi huutamaan, ja lähti uimaan putkeen, jospa vaikka hän löytäisi tiensä pois.
Silläaikaa Tina itki. Oliko hän todella jättänyt Samanthan viemäriin? Tinan kuultua poliisiautojen sireenien äänet hän lähti juoksemaan liukkaaseen, synkkään ja pelottavaan metsään. Huomattuaan siniset säteet puiden latvoissa hän tajusi että he etsivät häntä. Äkkiä Tina piiloutui puun taakse, ja huomasi poliisit vainukoirien kanssa. Tina lähti jälleen juoksemaan.
''Hän on kuollut.'', totesi lääkäri tutkien Samanthan kalpeaa ruumista. Samantha kannettiin ambulanssiin ja vietiin ruumishuoneelle. Hänen veriset kyyneleet poskilla kertoivat paljon.
Tina oli jo kaukana metsässä, turvassa. Hän itki, hänen naamansa oli likainen ja hän pelkäsi. Pimeä oli laskeutumassa, ja Tinalla ei ollut paikkaa mihin mennä. Hän juoksi kunnes kompastui - jälleen. Hän kaivoi laukustaan pyyhkeen, ja raahautui puskaan varjoon nukkumaan. Tuhansien kyyneleiden jälkeen Tina pääsi uneen. Aamulla tämän herättyä metsä oli usvassa, se oli hyvin pelottava. Tina käänsi kylkeään ja hän itki. Hän halusi kotiin, suihkuun, omaan sänkyyn nukkumaan ja ennenkaikkeaan hän kaipasi perhettään ja poikaystäväänsä. Tina katsoi taakseen. Siinä seisoi hahmo, mutta se oli liian utuinen että Tina saisi siitä selvää. Huomatessaan hahmon laukun Tina tajusi että se oli Samantha. Hän juoksi halamaan hahmoa, mutta hahmo katosi. Tina syöksyi maahan, hänen poskensa oli verillä ja hän oli entistä surullisempi.
Tina jatkoi matkaansa, jokapuolella hän kuuli Samanthan toruvan äänen. Hän juoksi, ja juoksi kunnes saapui punaiselle talolle keskellä metsää. Tina kiitti Jumalaa ja koputti ovelle. Oven avasi vanha kärttyinen nainen, joka ohjasi Tinan suihkuun ja petasi tälle vuoteen.
Jatkoa..
''Hei!'', Samantha huusi tohkeissaan.
''Moi..'', Tina mumisi, hän vihasi Samanthaa.
'' Mennäänkö kävelylle?'', Samantha kysyi ja kaivoi hikipantaa laukustaan.
'' Ihan sama..'', Tina huokaisi ja hörppäsi latesta viimeiset pisarat, tarttui takkiinsa ja veti sen kiinni. Astuessaan ovesta ulos Tina tunsi kylmät pisarat niskassaan, kaivoi laukustaan sateenvarjon ja avasi sen. Samantha viittoili Tinalle viemärin päällä. Tinaa hermostutti. Hän vihasi Samanthaa niin paljon. Hän puristi hampaitaan, ja toivoi että viemärin kansi pettäisi. Niin tapahtui. Viemärin kansi petti ja Samantha tippui viemäriin. Tina oli hädissään. Oliko hän tämän tehnyt?
Samanthan kirkuessa haisevassa viemärissä Tina tarttui viemärin kanteen, ja asetti sen paikoilleen ja liukeni pois paikalta vähin äänin.
Samantha kirkui. Tekikö Tina todella hänelle tämän? Parhaalle ystävälleen, vaikka usein he riitelivätkin. Samantha huusi apua, mutta kukaan ei kuullut. Lopulta Samantha kyllästyi huutamaan, ja lähti uimaan putkeen, jospa vaikka hän löytäisi tiensä pois.
Silläaikaa Tina itki. Oliko hän todella jättänyt Samanthan viemäriin? Tinan kuultua poliisiautojen sireenien äänet hän lähti juoksemaan liukkaaseen, synkkään ja pelottavaan metsään. Huomattuaan siniset säteet puiden latvoissa hän tajusi että he etsivät häntä. Äkkiä Tina piiloutui puun taakse, ja huomasi poliisit vainukoirien kanssa. Tina lähti jälleen juoksemaan.
''Hän on kuollut.'', totesi lääkäri tutkien Samanthan kalpeaa ruumista. Samantha kannettiin ambulanssiin ja vietiin ruumishuoneelle. Hänen veriset kyyneleet poskilla kertoivat paljon.
Tina oli jo kaukana metsässä, turvassa. Hän itki, hänen naamansa oli likainen ja hän pelkäsi. Pimeä oli laskeutumassa, ja Tinalla ei ollut paikkaa mihin mennä. Hän juoksi kunnes kompastui - jälleen. Hän kaivoi laukustaan pyyhkeen, ja raahautui puskaan varjoon nukkumaan. Tuhansien kyyneleiden jälkeen Tina pääsi uneen. Aamulla tämän herättyä metsä oli usvassa, se oli hyvin pelottava. Tina käänsi kylkeään ja hän itki. Hän halusi kotiin, suihkuun, omaan sänkyyn nukkumaan ja ennenkaikkeaan hän kaipasi perhettään ja poikaystäväänsä. Tina katsoi taakseen. Siinä seisoi hahmo, mutta se oli liian utuinen että Tina saisi siitä selvää. Huomatessaan hahmon laukun Tina tajusi että se oli Samantha. Hän juoksi halamaan hahmoa, mutta hahmo katosi. Tina syöksyi maahan, hänen poskensa oli verillä ja hän oli entistä surullisempi.
Tina jatkoi matkaansa, jokapuolella hän kuuli Samanthan toruvan äänen. Hän juoksi, ja juoksi kunnes saapui punaiselle talolle keskellä metsää. Tina kiitti Jumalaa ja koputti ovelle. Oven avasi vanha kärttyinen nainen, joka ohjasi Tinan suihkuun ja petasi tälle vuoteen.
Jatkoa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jatkan itse jonkunajan päästä, kunhan keksin taas lisää tapahtuvaa.