Oon ollu viime sysynä pari viikkoa saikulla, kun miesystäväni teki itsemurhan. Halusin, ettei asiasta puhuta vielä siiloin yleisesti, jotta jaksaisin käyda töissä. Palasin töihin, sain paniikkihäiriön, kun tuntu, että kaikki katsoo kysyvästi, mutteivät puhu mitään, olin laihtunut parissa viikossa n. 10 kg. Syksy meni miten meni, lääkitystä on vaihdettu, nyt on 3, kokeilu efexor, josta on tullu syyhy, jouduin olla taas saikulla efexorista johtuvan hillittömän ahdistuksen takia 3 viikkoa. Huomenna takas töihin. Uskon, että suurin osa jo tietää ongelmastani eivätkä utele tyhjää. Esimies sanoi, että hoidat nyt itse´si kuntoon ja tervetuloa, kun olet valmis. Nyt tuntuu, että olen valmis, mutta silti jännään, kun ihmiset kyselee, missäs oon ollu 3 viikkoa, mitä helvettiä vastaan niille? Sanonko niinkuin asia on vai keksinkö jotain idioottia selitystä? Onko kellään kokemusta masiksen jälkeen töihin menosta, miten teidät otettiin vastaan? Mulla on myös paniikkihäiriö ja aivan kuin se pukkais jo nyt päälle, vaikka mulla on vielä vuorokausi aikaa. Yöunet on ollu aika vähissä, näytän variksenpelätiltä, en jaksa hymyillä edes hauskoille jutuille. PLIIIIIS, kaipaan kokemuksianne. Mulla on kyllä hyvät välit esimieheeni ja hän (kai) ymmärtää, mutta ne muut ajattelemattomat työkaverit..
Miten työkaversi ottavat masiksesi
elossa?
2211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta sinun kannattaa kertoa asia aivan suoraan.
Ihmiset ymmärtävät yllättävän hyvin,jos itse on rehellinen ja avoin.
Elossa? Olet elossa, ole onnellinen siitä. Se mitä
olet kokenut saa ihmettelemään, että olet jaksanut
noin hyvin, ilman sen pitempiä sairaslomia. Se, että koet paniikkia voi johtua juuri siitä,ettet
puhu ihmisten kanssa surustasi. Sano, että olit sairauslomalla, koska et jaksanut enempää, koska
muistot painoivat ja oli niin paha olla. Suosittelisin, että hakeutuisit johonkin terapiaan, oman lääkärin kautta vaikka mielenterveystoimistoon. Siitä on apua, kun voi puhua ja purkaa tunteitaan, jakaa kokemuksiaan.
Niiden torjunta, olla ajattelematta asiaa, surutyön poistyöntäminen jättää aivoihisi trauma-
pisteen, jossa kaikki on torjuttuna syömässä elinvoimaasi. Puhu avoimesti, ihmiset ovat ymmärtäväisempiä kuin saattaa ajatellakaan.
Älä sitä töihin menoa pelkää, koska jos et jaksa,
jäät uudelle lomalle. Se ei ole keneltäkään pois, että hoidat itsesi kuntoon, päinvastoin.
Muista, että olet ihminen, et kone ja kokemuksesi
ei ole ollut pieni. Toipuminen vie aikaa ja sinun täytyy antaa sitä itsellesi.
Hyvää kevättä ja lämpöä, eheytymistä Sinulle