Hei!!
Meillä kaikilla on omat pakkomielteemme, vai onko?.. Esim. minä en voi mennä nukkumaan, ellei peitto ole varpaiden päällä,sillä pelkään että joku koskettaa varpaitani....
kertokaa muutkin omistanne? Saako ongelmaan apua?
Meillä kaikilla on omat pakkomielteemme, vai onko?.. Esim. minä en voi mennä nukkumaan, ellei peitto ole varpaiden päällä,sillä pelkään että joku koskettaa varpaitani....
kertokaa muutkin omistanne? Saako ongelmaan apua?
Vastaukset 7
Vanhimmat
varmaan kaikilla. mulla on pakkomielle urheilusta. mutta onneksi se on terveellinen pakkomielle, en haluakaan siitä eroon.=)
Oho! Vasta tämän luettuani ymmärrän että minullakin (monen muun ohessa) on ihan vastaava pakkomielle: kun nukun, päällä täytyy olla peitto. Ei mitään väliä nukkumapaikan lämpötila, aina peitto kurkkuun asti. Ei edes kädet ulkopuolella. Tuollaista tiettyä syytä ei ole, mutta tajusin juuri että en ole eläessäni nukkunut muuten kuin noin (poislukien ihan vauva-ikä)...
Hitto mullahan on pää täynnä kans pakkomielteitä. Joka aamu pitää tunkee jotain vaatekappaleita päälleen! Sukat erityisesti pitää aina olla jalassa, varsinkin ulos mennessä, mut jostain syystä mun on kuiteski ihan pakko heittäytyy ihan alastomaks sillon kun mä meen esmerkiks vaikk suihkuun. Onks tää hei ihan pimeetä????? Apua!!! Miten mä vapautusin näistä pakkomielteist` neuvokaa hei frendit!
Tulee väistämättä mieli matkia juuri menevän Salattujen Elämien tyyliä ja antaa "ironian" mennä läpi:
Herranjestas sentään! Onko medialle ilmoitettu! Tietävätkö ihmiset tästä joukkopakkomielteistä?! Nyt loppu työttömyys kun tarvitaan lisää mielenterveyshoitajia...
Mutta jos nyt otetaan asiallisuus. Ilmaisinko itseäni sitten huonosti, vai oliko jollakulla huono päivä? Yritin ilmaista sitä, että minun on pakko olla täysin peiton peittämä nukkuessani. Tajusin vasta alkuperäistä viestiäni lukiessani, että kyseessä on "normaalista" poikkeava "pakkoreaktio". Pakkoreaktio koska en voi yksinkertaisesti nukkua ilman peittoa. Toiseksi taas huomautan, että monet tuntemani ihmiset nukkuvat esimerkiksi kesällä miltei ilman peittoa. Minä en siihen pystyisi. Vai mikä kirjoituksessani sitten aiheutti jotain ongelmaa...
tapauksen, nimittäin poikani. Hän oli saanut yöllisiä kauhukohtauksia jo alle kaksivuotiaana. Kuusivuotiaana hän halusi minun pitävän hänestä kiinni, jotta mikään ei veisi häntä ilmaan.
Kymmenvuotiaana hän kieltäytyi riisumasta päällysvaatteitaan. Hänen nähtyään pahaa unta, annoin hänelle luvan tulla mieheni ja minun väliin nukkumaan. Hän tuli ja rullasi peittonsa tiukasti ympärilleen.
Mieheni ja minun välit olivat erittäin huonot ja
mieheni suvussa on lasten pahoinpitelyä ja insestiä.
Nuorempana ollessani en ymmärtänyt vahtia mieheni ja hänen sukulaistensa suhtautumista lapsiini. Eikä siihen ollut aina mahdollisuuksiakaan kun kävin työssä. Epäilen kotonamme tapahtuneen paljon minulta salattua.
Mutta ilmi tuli paljon sellaista, joista johtuen otin eron miehestäni poikani ollessa kymmenvuotias. Eron jälkeen ainakin poikani koulusuoritukset alkoivat parantua.
Muistoja niiltä ajoilta, jolloin he olivat alle kymmenvuotiaita, ei lapsillani juuri ole ja myöhempienkin tapahtumien muistoista katoaa niiden henki. Näyttää kuin jokin kuilu nielisi tapahtumista elävyyden ja muistikuvat ovat elottomia ja tynkiä. Tässä suhteessa tyttäreni on alkanut hiukan toipua.
Hyvä selitys tälläiselle toiminnalle. Itselläni tosin isäni kuoli ollessani alle vuoden ja sen jälkeen ei taloudessa ole ollut miestä (mikä saattaa selittää muita ongelmiani "ihmissuhteiden" alalla) joten selite ei ehkä sovi minun pakkomielteeseeni?
Minun pakkojani: Aina oltava peitto päällä, ennen kääriydyi niin, että ilmaa ei päässyt mistään kulmasta, en voi nukkua pussilakanalla, kun se on liian kevyt, tästä syystä minulla on aina täkki, kesäkuumallakin. Usein pakot koskettaa jotakin kahdesti, ennen nukkumaanmenoa pakot koskettaa tiettyjä tavaroita, tarkistaa, ettei sähkölaitteet ole päällä, että verhot on hyvin, että ikkunat on kiinni ym ym ym. Yksi sairauksistani onkin pakko-oireinen häiriö. Olen ollut tälläinen alle kymmenenvuotiaasta asti.
Ongelmaan on lääkitys, mutta itse on ole siitä apua saanut. Ja usein lääkitystä käytetään vain pahoissa tilanteissa. tsemppiä!
Ja tätä on sitten turha mollata, tätä kirjoitusta... Tiedän kyllä, että olen hullu...:)