Niin siinä sitten kävi, että kävin sosiaalitoimistossa selvittämässä asiaa.
Hauskin kohta papereissa oli se, että meidän asunnosta oli kuulunut pahoinpitelyn ääniä ja huutoa (siis niin että mieheni olisi hakannut minua) silloin kun mieheni ei oluut ollut edes koko päivänä kotona...että sitä mallia.
Sosiaalityöntekijät olivat erittäin ammattitaitoisia ja asiallisia meidän kanssamme.Antoivat ymmärtää, että naapurille kannattaisi hienovaraisesti kertoa miksi ambulanssi oli käynyt meillä jne.jotta he eivät olisi huolissaan ja tekisi turhia ilmoituksia.Jotenkin jäi sellainen maku suuhun, että olisiko tämä naapuri ennenkin "käräytellyt "ihmisiä .
Kerroin heille, etten ole mielestäni velvollinen naapureitani informoimaan sairauksistani (että jos ambulanssi tulee paniikkikohtaukseni takia, niin naapuri saa kuvitella ihan mitä vaan)enkä perhe-elämästäni, ja ehkäpä teemme rikosilmoituksen asiasta(toisaalta siitä voi alkaa "kostokierre" naapurin kohdalta).hmm, kunhan nyt rauhoitutaan ja mietitään mitä kannattaisi tehdä.Suututtaa kyllä vieläkin, että viikon yöunet meni ja vituttu(anteeksi ruma sana, mutta suomeksi sanottuna..)niin paljon.
mutta loppu hyvin kaikki hyvin.=)
Kiitos kaikille ed. ketjuun vastauksi kirjoittaneille ja kommentteja antaneille.Oli kiva lukea teidän kokemuksista...Hyvää jatkoa kaikille, poistun taustalle!!=)
Hauskin kohta papereissa oli se, että meidän asunnosta oli kuulunut pahoinpitelyn ääniä ja huutoa (siis niin että mieheni olisi hakannut minua) silloin kun mieheni ei oluut ollut edes koko päivänä kotona...että sitä mallia.
Sosiaalityöntekijät olivat erittäin ammattitaitoisia ja asiallisia meidän kanssamme.Antoivat ymmärtää, että naapurille kannattaisi hienovaraisesti kertoa miksi ambulanssi oli käynyt meillä jne.jotta he eivät olisi huolissaan ja tekisi turhia ilmoituksia.Jotenkin jäi sellainen maku suuhun, että olisiko tämä naapuri ennenkin "käräytellyt "ihmisiä .
Kerroin heille, etten ole mielestäni velvollinen naapureitani informoimaan sairauksistani (että jos ambulanssi tulee paniikkikohtaukseni takia, niin naapuri saa kuvitella ihan mitä vaan)enkä perhe-elämästäni, ja ehkäpä teemme rikosilmoituksen asiasta(toisaalta siitä voi alkaa "kostokierre" naapurin kohdalta).hmm, kunhan nyt rauhoitutaan ja mietitään mitä kannattaisi tehdä.Suututtaa kyllä vieläkin, että viikon yöunet meni ja vituttu(anteeksi ruma sana, mutta suomeksi sanottuna..)niin paljon.
mutta loppu hyvin kaikki hyvin.=)
Kiitos kaikille ed. ketjuun vastauksi kirjoittaneille ja kommentteja antaneille.Oli kiva lukea teidän kokemuksista...Hyvää jatkoa kaikille, poistun taustalle!!=)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Millätavalla olivat ammattitaitoisia?
Eivät pääseet lapsiin käsiksi? Eihän se ole mitään ammattitaitoa. Saivat kyllä jalkansa ovesi väliin ja jos lapsellesi vaikka vahingossa käy jokin haaveri, niin on turha selitellä mitään, sossun jalka on ovesi välissä. Oliko "kuulusteluissasi" useampia sossuja jotka sitten analysoivat puolustitko miestäsi? Sinusta on nyt tehty kusipäiden psykoanalyysi jonka sinä varmaan olet allekirjoittanutkin. Tiedätkö mistä johtuu aiheettomat huostaanotot.
taas kiinni...
Taas hyvä virkaheittoanalyysi??? Noin se sossuilla menee, että tietämättä mistään mitään tehdään analyysi joka ei perustu mihinkään arpakuutiota täsmällisempiin tietoihin. Joku voi tuollaisen "terävän" päättelyn johdosta menettää lapsensa. Pitäisiköhän lähteä ravintolaan syömään yhdet filetmignot uuniperunoilla ja maustevoilla sekä lasillisella Chateau neuf du pape punaviiniä kun tuli taas yö paiskittua töitä omassa yrityksessä. Ai kun ramaseekin. voisihan se uusi kokki loihtia jotain muutakin. Täytyypä kysyä.....
En tiedä henk.kohtaisia kokomuksiasi asioista.Kerroin vain kuinka itse asian koin.Sossut siis antivat ymmärtää, että tämä naapuri olisi tehnyt samaa hommaa aiemminkin, ja vihjaili minulle että "teillähän on oikeus tehdä rikosilmoitus".Ei vain kerran vaan useamman kerran.
KOin, että he tekivät työnsä ja ilmaisivat huolensa minulle siitä, että tämä naapuri jatkaa häiriköintiään...Siitä sana ammattitaitoinen, vaikkei se nyt kaikkia miellytäkkään niin sdillä tavoin MINÄ ASIAN KOIN.(että sitten voitte kommentoida idiootti ym jos haluatte, mutta en tullut tänne kirjoittelemaan kysyäkseni mielipidettä älykkyysosamäärästäni...=)
Ehkä on muitakin, jotka joutuvat samaan tilanteeseen saatuaan perättömän ilmiannon, siksi kerroin oman kokemukseni.
Siis sossu tiesi perättömäksi, mutta kuitenkin vaati teitä tulemaan. Ja ilmoitus oli varmaankin tehty puhelimitse. Pitäisi kertoa jotakin. Olisit vaan heti mennyt lappusen kanssa poliisiasemalle. jokainen on vaan sitä mieltä että sossua kannattaa välttää. Sossussa isyyden tunnustaminen on avovaimolle tehtävä huoraamisepäilykuulustelu. Tuntui joskus tosi halpamaiselta että viitsivätki kysellä sellaisia. Ei naimisissa olevilta sellaisia kysellä. Meni isyyden ilot ja kunnin tunne koko hommasta pois kun siitä tehtiin sossujen pravuurikuulustelu. Heikennetään lapsen ja vanhemman sidettä tekemällä lapsesta halpa huoranpenikka. Tyydytit vaan sossun tarpeita. Ajattele vaikka. Kaikki erehtyy kuvittelemaan että sossun kanssa pystyisi tekemään hedelmällistä yhteistyötä. Ovat kuulemma maksaneet joskus joillekkin toimeentulon hakijoille extraa korvauksena ilmiannoista, jotka ovat sitä samaa "siellä luultavasti" sarjaa... Tokalla kerralla on vaan vaikeampi kieltäytyä menemästä kun on kerran erehtynyt käymään.
Sossun neuvo on käsittämätön, älkää missään nimessä päästäkö sitä naapuria ihonne alle vaan päinvastoin pitäkää etäisyyttä niin naapuriin kuin sossuihinkin. Ihmisillä on oikeus, ei valvollisuutta kertoa vieraille ja ilmeisen vastenmielisille naapureilleen mitä heitä itseään huvittaa. Itse olisin sitä mieltä, että tämän naapurin pitäisi avautua teille, että mikä sairaus hänellä on päällä ja mitä hän aikoo tehdä siitä parantuakseen. Sossuille sama neuvo, missä vippaa?
Tuletko katsomaan mitä olen sinusta lappuuni kirjoittanut. Täällä on hauska juttu missä naapuri kertoo sinun käyttävän lapsiasi seksuaalisesti hyväksi. Pystytkö todistamaan väitteen vääräksi vai langetammeko lapsillesi elinkautisen tuomion kasvatuskodissa. Niin se menee.
...uskokaa nyt hyvät sisaret enemmistön ääntä.
Olisipa minullakin ollut tää netti liittymä ennen lastensuojelun rumpaa tai oikeestaan jo silloin kun olin ajatellut ottaa nätisti eron.
Näillä neuvoilla mitä keskustelupalstat on täynnä kaikelta olisin lasteni kanssa säästynyt....
Tämä onkin ainut asia mistä syytän itteeni eli se etten laittanut konetta aikoinani.
Meillä on adhd-poika, jonka vuoksi saimme myös "kutsun". Kävimme siellä kerran, ja sosiaalityöntekijä sanoi nopeasti (5 minuuttia meni varmaan), että tämä asia on sitä myöten selvä. Sen koommin ei ole sieltä mitään kuulunut. Samalla sain kertoa, miten "kuntoutus" on järjestetty, ja miten mm. päivähoidossa on suuria puutteita, lapsi on tullut kotiin käsivarsi mustelmilla mm, kun täti oli "hoitanut" lasta.
Perhetyöntekijä kävi myöhemmin hetken (omasta aloitteestani), mutta hän oivalsi nopeasti, että hänestä ei taida paljon apua olla. Eli ihan samoihin pulmiin törmäsi kuin minäkin päivittäin. Vauvaa hän kyllä olisi hoitanut, mutta kun ei siinä hoitamista ollut, kun söi ja nukkui vaan. Adhd:sta ei ollut mitään tietoa ilmeisesti, asenteellisuus paistoi läpi (huonosti kasvatettu). Annoin muutaman tutkimuspaperinivaskan luettavaksi eka kerralla, kirjallisuutta omasta hyllystäni lainaan jne... Ehkä hän seuraavassa paikassa jo tietää paremmin mitä voi vastassa olla.
Olen puhunut asiasta myös neurologille, ja hänen sanansa tuntuu painavan kovasti täällä. Nimittäin yksi lausunto häneltä, ja kaikki asiat järjestyivät. Päiväkoti vaihtui nopeasti erityisryhmään, koulun käynti järjestyi myöhemmin yms.
Mutta siinä olen raivostuneen kanssa samaa mieltä, että hän ei ole millään lailla velvollinen sairauttaan naapureille retostelemaan. Ja usein juuri paniikkihäiriö on sellainen, jota ei ymmärretä lainkaan. Kostonkierre ei tietysti ole hauska, mutta ei kai tuollainen voi toimintaansa iänkaiken jatkaakaan.
Yritä nyt vaan aloittaja jatkaa elämääsi ja rauhoittua. Tiedän tasan miltä tuollainen voi tuntua, enkä minäkään kyllä nopeasti osannut anteeksi antaa. Oikeastaan en ole täysin leppynyt vieläkään. Enkä tiedä voinko koskaan kokonaan asiaa unohtaakaan.
Meidänkin pojalle annettiin päivähoitopaikassa "sylihoitoa" ja yhtenä iltana huomasin hänen käsivarsissaan mustelmat. poika pelkäsi eikä uskaltanut mennä tarhaan koska "tarhan tädit satuttaa". Sosiaalitoimistossa tiedettiin "sylihoidosta" jossa lasta pidetään käsivarsista kiinni ja puristetaan reisien väliin. Eiikä pojallamme ollut edes mitään sairautta, oli vaan hirmu rauhallinen ja hiljainen. Asiat mitä kaikki teki ja jos poika ei osannut ja toiset nauroivat, niin pojan ruvetessa itkemään sitä hoitotädit kielsivät kaiken kivan ja antoivat vaan sylihoitoa. Ihan sairas tämä maailma..