Heips!
Antakaapa vinkkejä miten päästä eroon exästä? Tuo murunen jätti mut tosi törkeästi ja vaihtoi samalla nuorempaan. Takana hirmuisesti kokemuksia ja vuosikausia yhteistä taivalta. Suhde oli hiukka kriisissä ja jotain ois tarttenu tehdä, mutta rakkautta ainkin minun puoleltani riitti. Luulin, että hänellä myös, mutta yllättäen lensinkin yli laidan. Tunnetasolla ei meinaa päästä irti ja se rassaa. Ei pääse eteenpäin, kun kaikesta huolimatta haluis vaan toisen takasin eikä se tietty tule. KAikista loukkauksista huolimatta vaan kaipaa toista. Kovaa katsoa exän elämää ilman minua, kun joudutaan erinäisistä syistä olemaan jatkuvasti tekemisissä toistemme kanssa. Se homma ei tule muuttumaan. Kokonaan ei saa sitä silmistään ainakaan muutamaan vuoteen. Miten saada (kaikki) tunteet häntä kohtaan kuolemaan?
Antakaapa vinkkejä miten päästä eroon exästä? Tuo murunen jätti mut tosi törkeästi ja vaihtoi samalla nuorempaan. Takana hirmuisesti kokemuksia ja vuosikausia yhteistä taivalta. Suhde oli hiukka kriisissä ja jotain ois tarttenu tehdä, mutta rakkautta ainkin minun puoleltani riitti. Luulin, että hänellä myös, mutta yllättäen lensinkin yli laidan. Tunnetasolla ei meinaa päästä irti ja se rassaa. Ei pääse eteenpäin, kun kaikesta huolimatta haluis vaan toisen takasin eikä se tietty tule. KAikista loukkauksista huolimatta vaan kaipaa toista. Kovaa katsoa exän elämää ilman minua, kun joudutaan erinäisistä syistä olemaan jatkuvasti tekemisissä toistemme kanssa. Se homma ei tule muuttumaan. Kokonaan ei saa sitä silmistään ainakaan muutamaan vuoteen. Miten saada (kaikki) tunteet häntä kohtaan kuolemaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
"vaikeuksien kautta voittoon = kriisit vahvistaa ja on uuden alku.."
ei kannata antaa tilaa katkeruudelle eikä jäädä jumiin menneeseen liian pitkäksi aikaa - anna kuitenkin aikaa itsellesi sopeutua tilanteeseen, keskustele ystäviesi kanssa ja nauti sinkkuudesta
--> vuoden päästä viimeistään oot kuivilla
Jaksamista ja kyl se aurinko alkaa keväällä paistaan:)
Ei auta aika kaikkeen. Minulla on erosta kohta 2 vuotta aikaa. En edes näe exääni, enkä ole yhteyksissä kuin todella harvoin, jos se erinäisistä syistä on välttämätöntä.
Päivääkään ei mene, etten ajattelisi ja ikävöisi häntä. Olen kokeillut ns. laastarisuhdetta, olen yrittänyt vihata häntä, olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä etten ajattelisi häntä, mutta mikään ei auta - Rakkaus ei lähde hengiltä.
Olimme yhdessä niin kauan, että kaikki muistuttaa hänestä. Joka ikinen pienikin asia tuo mieleen jonkin muiston hänestä - oli se sitten maitopurkki tai televisio-ohjelma. Tein mitä tahansa, ajattelen häntä. Olen muuttanut, aloittanut uusia harrastuksia ja hävittänyt lähes kaiken, mikä muistuttaa yhteisestä elämästämme, sekään ei auta.
Pahinta on, että itse halusin erota. Samalla tuomitsin itseni ikuiseen yksinoloon, koska en kykene olemaan muiden kanssa. Exäni ei tule takaisin, koska loukkasin häntä liian pahasti ja hän ehti rakastua toiseen.. Parempi varmaan niin ja kaipa minä olen tämän kurjuuden ansainnut.
ja sama p.... jatkuu edelleen.
Hän jätti minut koska olin vaikeassa vaiheessa lesbouteni kanssa ja otti uuden ns. ikivanhan peruslesbon tilalleni ja jätti minut taistelemaan yksin kaikkea sitä vastaan minkä maailmassa saa vähemmistönä.
Onhan noita naisia maailmat pullollaan sen kun ottaa ja jättää yhden jos toisenkin. Elämä opettaa.
Kohdallani en usko että kukaan herättää kummempia tunteita, koska edelleen toisinaan herään yöllä painajaisiin henkisiin ja fyysisiin kipuihin että jätettiin.
napakasti.Itsetuntoosi ja uskoosi ja unelmiisi ja toiveesi romutettiin kunnolla. Mutta se että ajattelee että naisia tulee ja naisia menee on aika elämän tuhlaamista. Anna mahdollisuus jollekkin, äläkkä enään vedä sitä vanhaa kivikelkkaa perässäsi.
Elämä opettaa, mutta et sinä mitään opi jos et osaa laskea vanhasta opistasi irti.
Niin kauan kun on toivoa, on elämää.
Sulla tuntuu se toivo olevan vähän hukassa. Koita löytää se ilo taas, se luottamus ihmisiin.
Siis, suhteesta kuin suhteesta toipuminen kestää max. 1 vuoden. Sitten tuskan ja ahdistuksen pitäisi ruveta helpottamaan, kun kaikki vuoden mittaan kuuluvat juhlat, lomat yms. on taivallettu kertaalleen ilman entistä kumppania.
Jos sitten käy niin, ettei ahdistus vuodessa helpota, on syytä hakeutua hoitoon. Koska loputon haikailu entiseen ei ole enää normaalia, se kertoo jonkinlaisesta fiksaatiosta ja pakkomielteestä. Yleensä kierteestä ei pääse eroon ilman ammattilaisten apua. Ja elämäänsä ei taas kannata pilata sillä, että katse on menneisyyteen naulittuna.
Se on sitä nykyaikaa. Enään ei ole olemassa mitään kestävää, eikä uskota ikuiseen rakkauteen. Jollei tunteet katoa, täytyy mennä terapiaan.
En tainnut sanoa, että minua ahdistaa. Tunne on lähinnä lempeää rakkautta. Nimenomaan tuon nykyajan ajattelutavan vuoksi, että pitäisi päästä yli, pitäisi unohtaa jne, ensin ahdistuin ja tein kaikkeni unohtaakseni hänet. Ehkä hieman kärjistin tuossa aikaisemmassa viestissäni, ei elämäni sentään kurjuutta ole, vaikka ikävöinti välillä olon kurjaksi tekeekin.
En pilaa elämääni, enkä takerru menneeseen. Olen jatkanut elämääni, vaikka rakastankin häntä. Ei se ole elämän edellytys, että löytää uuden suhteen tai rakastuu johonkin toiseen. Erittäin todennäköistä, etten vielä ainakaan useaan vuoteen voi edes ajatella voivani rakastua johonkuhun toiseen. Mutta mitä sitten, se on minun elämäni :)
ne tunteet kuin sulkea niitä. Kyllä sinä saat häntä vielä rakastaa, kyllä sinulla saa olla tunteita häntä kohtaan. Olisi ihme jos ei olisi.
Ei ole väärin ei noloa ei outoa että sinuun sattuu nähdä hänen jatkavan eteenpäin ilman sinua, eläen yhteistä unelmaanne jonkun toisen kanssa.
Käy tunteet rauhassa läpi, ja kyllä ne sitten alkaa hellittää kun olet siihen valmis. Ero pitää aina käsitellä, ja jos joudut tekemään sen yksin, se vie aikaa. Mutta sinä tarvitset sen ajan, et exääsi varten, vaan itseäsi ja tulevaisuuttasi varten.
Sinäkin selviät tästä, ja sinäkin tulet jatkamaan elämääsi eteenpäin ilman häntä. Nyt se tuntuu mahdottomalle, yöt kylmille ja toisen näkeminne repii palasiksi sen pienekin arven joka olisi kehittynyt.
Joskus elämä antaa sulle tehtävän, ja kun siitä selviää on valmiimpi johonkin suurempaan.
Pidä mieli positiivisena, sure ja käy tunteitasi silti läpi. Mutta jokainen hetki, jokainen sekunti vie sinua eteenpäin. Taakse ei voi palata ja tulee se päivä kun et enään haluakkaan.
Parantaako aika haavat? Ei, sinä itse parannat ne. Aikasi uuteen elämään on jo alkanut. Aina se ei ala hymyllä.
voisin yhtyä, teksti oli kuin suoraan omista ajatuksistani. Jaksamista!
Kun jokin asia, vaihe, aikakausi tai ihminen on ohi, päättynyt, loppunut, asia kannattaa käsitellä.
Kuin joku tai jokin olisi kuollut.
Käy läpi kaikki tunteet:
miten tähän päädyttiin, miksi näin tapahtui, mitä mä voin oppia tästä.
ja sitten alkaa uusi kasvu:
miten tästä eteenpäin.
...yhdyn tähän mielipiteeseen. Kirjoitin omat ajatukseni ja tapani toimia.