kun synnytys alkaa

No moi!
Supistukset tulevat "aaltoina" joiden väli on ensiksi pidempi ja tuntemus heikompi. Vähän samantapaisia väänteitä kuin kuukautiskivuissa. Niiden välillä olo on melko normaali, tai niin oli ainakin minulla. Mikään ei siis estä kävelemästä autoon itse. Ottakaa kuitenkin
mukaan pyyhkeitä, muovipussi ja auton penkille jotain suojaa siltä varalta, että vedet valuvat tai sinua alkaa oksettaa.

Tsemppiä, et ole ensimmäinen siinä tilassa =D

Mutta matkaa meiltäkin n. 70km sairaalaan, näin toisen syntymästä mietin, että jos synnytys lähteekin äkkiä käyntiin, eikä ennätä sairaalaan, mutta se on jo toinen juttu kuin sinulla. Ensimmäisessä meni pitkä aika ennenkuin supistukset muuttuivat edes kivuliaiksi, eli uskon hyvin että kerkiät sairaalaan, ennenkuin edes pahemmin kipua tunnet.

:) ensisynnyttäjänä minä varauduin kaikista pahimpaan. mietin pienessä mielessäni että se on yhtä helvettiä kun supistukset tulee...eli odotin pahinta ja juuri sitä etten pysty kävelemään ym! mutta... kyllä sitä kävelemään pääsi.tosin minulla käynnistettiin synnytys(geelillä kohdunsuulle) eli hieman eritilanne.tosiaan olen samaa mieltä että pyyhe mukaan jos lapsivedet menee.minulla meni lapsivedet ja pari minuuttia siitä niin rupesi supistelemaan kunnolla.(huomaa taas että kohdun suu kypsytettiin minulla auki) mutta mitäs niistä kivuista/tuntemuksista osaisi kertoa... alaselkä oli kovilla,vasta kun olin avautun muutaman sentin rupesi käymään muuallekkin kipua, mutta alaselkä oli tosi kipeä:( yksilöllistä mutta minulla näin.varauduin pahimpaan mahdolliseen kipuun niin sanoin monta kertaa lääkärille kun epiduraalitilaan kipulääkitystä lisäsi että "odotellaan vielä vähän että jotenkuten kestän tämän" odottelin suurempaa kipua enkä ymmärtänyt enääsalissa että kipulääkettä voidaan lisätä vaikka olo olisi kohtalaisen siedettävä.se 100km matkan saattaa ajaa myös turhaan...vääriä hälyytyksiä varsinkin ensisynnyttäjillä, mutta mielestäni kyllä parempi mennä jos tuntuu että synnytys käynnistyy.ja kannattaa olla yhteydessä synnytys sairaalaan päin. sieltä neuvovat millon lähteä.

Minulla alkoi supistukset ihan tavallisena selkäkipuna, tajusin ne supistuksiksi vasta kun alkoivat olemaan säännölliset. Eli su päivällä alkoi vähän selkään sattumaan, seur yönä tuli n. 1h välein, ma-aamuna 6lta alkoi tuleen tiheämmin ja kävelin ympäri asuntoa/olin kuumassa suihkussa 8aan, jolloin lähdimme sairaalaan. Silloin supistukset tuli 5-10min välein ja olin 4cm auki. Meiltä sairaalaan ajoi 15min, niin uskalsin olla kotona niin pitkään kun pystyin..

Automatka oli kyllä kohtalaisen hirveä, ainoa asento missä kestin supistukset oli takapenkillä, etupenkin selkänojaa vasten (selkänoja eteenpäin niin että sitä oli hyvä halata:D). Muuten pystyi kävelemään ja olemaan ihan hyvin, mutta kun se supistus tuli niin olo oli hieman tukala. Vedet menivät vasta kun kalvot puhkaistiin ennen ponnistamista.

Sairaalassa olimme 6h ennenkuin vauva syntyi. :)Tsemppiä synnytykseen!!

silloin lähdettiin kohti sairaalaa. matkalla tuli muutama kipeä supistus tyyliin "puukonpisto" kohdunsuulle. sairaalaan päästyä supparit tiheni ja koveni kovaa vauhtia ja mulla oli sitten tunnin päästä kivut jo sitä luokkaa, että vessasta en päässy viiittä metriä takas sänkyyn vaan mies puoliksi kantoi ja sänkyyn sitten jäinkin. kätilön ja miehen avustuksella käännyin selälleni ponnistamaan 1,5 tunnin kuluttua suppareiden alusta, itse en enää pystynyt liikkumaan tai edes pitämään silmiä auki kun sattui. ponnistusvaihe kun alkoin ni kivut helpottui ja sen jälkeen olikin kaikki ok. =)

mulla eteni vaan niin kovaa vauhtia toi ekakin synnytys, että kivut oli sen mukaiset ja kipulääkkeet jäi saamatta kun ei todesta otettu. siks ne varmaan sit pääsikin niin kovaksi etten tolpillani enää pysynyt tunnin päästä suppareiden alusta.

ja matkaa on sairaalaan 60 km, että en aio sitä "konttausvaihetta" jäädä nytkään kotio odottelemaan =)

Äh... ei se semmosta ole. Hih. Kun synnytys alkoi, sen vaan tiesi että se on menoa nyt. Mulla alkoi synnytys klo. 22 ja 02 oltiin sairaalassa ja olin varma et vielä passittavat kotiin, mutta olinkin jo 3cm auki. Ihan rauhassa ajelette sairaalaan. Se on niin innostava ja kiinnostava hetki et iloinen jännitys saa ajatukset muualle.