Olen tapojeni vanki. En ole elämässäni osannut koskaan tehdä mitään ns. kohtuudella. Jos haluan tehdä jotain teen sen tosissaan ja kunnolla. Jos se ei minua kiinnosta en sitä silloin tee. Olen tehnyt mieleistäni työtä ihan helvetisti jo 15vuoden ajan. Olen harrastanut monia liikunta muotoja ja ottanut niistä kaiken irti ja kyllästynyt. Kokeiltu on vuorikiipeilyt ja kamppailulajit. Viime kesänä treenasin ja juoksin elämäni ekan maratonin, ja nyt juoksu ei enään kiinnosta. Rakastan syömistä ja syön kuin hevonen. Toisen kun lopettavat ruokailun minä vasta aloitan. Seksiä tarvitsen jokapäivä, joko vakikumppanilta tai salarakkaalta. Arvaattekin varmaan mistä aion puhua seuraavaksi. Kun juon niin JUON. Kalja silloin tällöin ei saa kuin vihaiseksi. Silloin kun juopotellaan viina ei saa loppua kesken ja siinä menee helposti pari-kolme päivää. Näin on ollut aina ja näin tulee varmasti olemaan.
Olen jo omalla taipaleellani siinä vaiheessa, että mahdollisen "kohtuukaikessa" ajattelun olen jo unohtanut.
Liekö sitten pitkässä juoksussa jotain harmia kyseisillä toimilla itselleni tulossa. Ikää yli nelkyt ja samat metkut olleet niin kauan kuin muistan!
En saa mitään irti puolen tunnin kävelystä. En saa mitään irti pikku löylyistä, pienet välipalat ei kiinnosta. Yhdellä kaljalla käyminen on pelleilyä.
Kovaa ja korkealta, vahvaa ja paljon, kunnolla ja asenteella... Se on hassua mutta vain näin toimien olen itseeni tyytyväinen...
Olen jo omalla taipaleellani siinä vaiheessa, että mahdollisen "kohtuukaikessa" ajattelun olen jo unohtanut.
Liekö sitten pitkässä juoksussa jotain harmia kyseisillä toimilla itselleni tulossa. Ikää yli nelkyt ja samat metkut olleet niin kauan kuin muistan!
En saa mitään irti puolen tunnin kävelystä. En saa mitään irti pikku löylyistä, pienet välipalat ei kiinnosta. Yhdellä kaljalla käyminen on pelleilyä.
Kovaa ja korkealta, vahvaa ja paljon, kunnolla ja asenteella... Se on hassua mutta vain näin toimien olen itseeni tyytyväinen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitäiskö tässä kohtaa taputtaa ja hurrata?
Mikä se sun asias oli, paitsi että oot niin kova jätkä.
2-3 päivää?
Etkö parempaan pysty?
Ei tossa ajassa ehdi vielä edes vertyä!
Tulit väärinymmärretyksi, kun luulivat sinun elvistelevän.
Ei siinä mitään. Luulen, että toteutat vain itseäsi oman luonnetyyppisi mukaisesti, kuten olla pitää.
Luulisi olevan kynttilän polttamista molemmista päistä tuollainen koleerikon elämä?
Tuolla palstalla on juuri sinun hengenheimolaisia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=1500000000000035&subcat=843
Ja tuolla sangviinikko/koleerikko-luonteesi.
Tosin eihän kenenkään luonnetta voi puristaa muinaisiin neljään kategoriaan, mutta on niissä itua:
http://fi.shvoong.com/books/philosophy/26288-ihmisluonteet/
Se riippuvuutesi.
Olet stressihormooniriippuvainen. Koet nautintoa joka kerta saadessasi elimistöösi adrenaliinisykäyksen (epinefriini-) lisämunuaisista. Vaikuttaa aivosolujen välittäjäaineisiin, ja pulssi nousee, verenpaine nousee, suoritusteho nousee - koet eläväsi täysillä.
Se tuntemus ON koettava uudelleen.
Tuu sitten takasin kertoon, kun kolme päivä ryyppyputken jälkeen täriset hikoillen horkassa värit leimuten päässä. Eli kun olet kokenut ekat hallusinaatiot ja juoppohulluuskohtaukset krapulassa.