Pyydän anteeksi heiltä joille jätin vastaamatta. Kun ensimmäisen kerran jätin ilmoituksen jossa sanoin voivani auttaa, en ymmärtänyt mihin olin itseni lupautunut. Kun vielä toisellakaan kerralla kyselyiden määrä ei ottanut loppuakseen, vaan jatkui ja jatkui, olin aivan epätoivoinen siitä kuinka paljon apua/lohtua tarvitsevia on. Ihmisten tuska ja avunpyyntö on niin konkreettista, että tunnen sen ihan fyysisesti. Ajattelen kysyjiä ja mietin olenko tulkinnut tunteitani/näkyjäni/aistimuksiani oikein vastatessani, työnteostani ei tahdo tulla mitään, kun vietän tunnteja peräkkäin netissä vain huomatakseni, mitä enemmän vastaan, sitä enemmän kysytään..Nettini on kaatunut ja sivujen avaamiseen menee kauan aikaa.Olen nähnyt unia kysyjistä ja usein huomaan itseni ajattelevan jotakuta teistä kysyjistä. Kuitenkin haluaisin auttaa, ja katselen usein aikaisempia kysymyksiä ja vastauksiani, joskus on tullut vahvoja tunteita näistä ihmisistä mutta en ole "uskaltanut" vastata, sillä se aiheuttaa vain hyökyaallon lisäkysymyksiä jaa uusia kysymyksiä.
En pysty millään enään jatkamaan näitä ketjuja, se vaatii minulta liikaa, enkä pysty siihen. Luen kuitenkin usein näitä sivuja, ja voin silloin tällöin vastata, jos tunnen/näen vahvasti jotakin ratkaisevaa. Mutta olen todella pahoillani siitä, että niin monet jäivät ilman vastausta, mutta minulla ei itselläni ole enempää voimavaroja tämän asian jatkamiseen. Rakkaudella
En pysty millään enään jatkamaan näitä ketjuja, se vaatii minulta liikaa, enkä pysty siihen. Luen kuitenkin usein näitä sivuja, ja voin silloin tällöin vastata, jos tunnen/näen vahvasti jotakin ratkaisevaa. Mutta olen todella pahoillani siitä, että niin monet jäivät ilman vastausta, mutta minulla ei itselläni ole enempää voimavaroja tämän asian jatkamiseen. Rakkaudella
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän kantasi! Teet niin kuin itse parhaaksi näet ja koet! Meitä kysyjiä tulee aina liian paljon sitten kun joku haluaa auttaa, valitettavasti. =(
Kaikkea hyvää toivotan sinun elämääsi! :)
viestistäsi, se lämmitti!
kyllä. On vain tosi kurjaa kun on epämääräisen vastauksen saatuaan viettänyt unettomia öitä... oma vika tietty kun on ensinkään mitään kysynyt. Tsemppiä kuitenkin!
Teit upeata auttamistyötä vastaamalla urakalla suurelle joukolla. Teit sen vielä nopeassa tahdissa. Olet tehnyt enemmän kysyjien hyväksi kuin mitä me olemme tehneet kenellekään. On aivan ymmärrettävää että olet uupunut. Kysymyksiä tuli sadottain eikä kukaan voi selvitä niistä selväjärkisesti, jos ottaa näkemisen ja vastaamisen tosissaan.Kerää nyt voimasi ja palaa aina välillä. Olet tervetullut.
Ihanaa Syksyä Sinulle.